Tämä on lupaava artikkeli.

Seven Days, Seven Nights

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Seven Days, Seven Nights
Hurriganes
Studioalbumin Seven Days, Seven Nights kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Äänitetty  syyskuu 1983
 Studio  Takomo-studio, Helsinki
 Julkaistu loppuvuosi 1983
 Formaatti LP, MC, CD
 Tuottaja(t) Remu Aaltonen
 Tyylilaji rock, rock and roll
 Kesto 44.09
 Levy-yhtiö Scandia
Muut kannet

Alkuperäisen vinyylipainoksen takakansi
Listasijoitukset

 Suomi: 20. (Mitä Suomi soittaa)

(Lisää listasijoituksia)
Hurriganesin muut julkaisut
Rockin’
1982 		Seven Days, Seven Nights
1983 		Hurrygames
1984
Singlet albumilta Seven Days, Seven Nights
  1. ”Love Me Only” / ”Doreen”
    Julkaistu: loppuvuosi 1983

Seven Days, Seven Nights on suomalaisen Hurriganes-yhtyeen 11:s albumi. Se julkaistiin loppuvuodesta 1983. Albumilla yhtyeen kokoonpano muuttui, sillä kitaristi Janne Louhivuori erosi yhtyeestä ennen levyn äänittämistä ja hänen tilalleen yhtyeeseen tuli kitaristiksi kolmannen kerran Ile Kallio.

Musiikillisesti Seven Days, Seven Nightsia on kuvattu Hurriganesin kokeellisimmaksi ja mahdollisesti eniten yhtyeen alkuperäisestä suoraviivaisesta rockista eroavaksi albumiksi. Yhtyeelle uutena soittimena sillä kuullaan saksofonia, jota soittaa vieraileva muusikko Paroni Paakkunainen. Albumilla käytetään myös paikoin runsaasti Jori Sivosen soittamaa syntetisaattoria. Muutaman Ruotsissa levytetyn Hurriganes-albumin jälkeen Seven Days, Seven Nights äänitettiin Helsingin Takomo-studiossa.

Monet Hurriganesin ihailijat pitivät Seven Days, Seven Nightsin musiikkia vieraana. Albumia myytiin vähemmän kuin yhtyeen edellisiä levyjä, eikä siitä myönnetty kultalevyä. Singlenä julkaistu kappale ”Love Me Only” ei noussut listoille.

Taustaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hurriganesin kitaristi vaihtui kesällä 1983. Yhtyeen kahdella edellisellä albumilla Fortissimolla ja Rockin’illa soittanut kitaristi Janne Louhivuori lopetti, ja tilalle tuli Hurriganesissa aiemminkin soittanut Ile Kallio. Hän oli soittanut myös vuoden alussa Hurriganesin solisti-rumpali Remu Aaltosen sooloalbumilla Message for You. Kallion mukaan vielä tuolloin ei käyty keskusteluja yhtyeeseen palaamisesta, mutta pian keväällä Aaltonen alkoi tiedustella Kallion halukkuutta palata yhtyeeseen. Kallion mukaan hän ja Aaltonen sopivat, että yhtyeen toimintaa jatkettaisiin vuosi, minkä jälkeen se lopetettaisiin.[1]

Ennen Louhivuoren lähtöä Hurriganes esiintyi kesällä vajaan kolmen viikon ajan poikkeuksellisesti nelijäsenisenä kahden kitaristin kanssa. Louhivuoren viimeinen esiintyminen yhtyeessä oli 10. heinäkuuta Toholammella, minkä jälkeen Hurriganes jatkoi tyypilliseen tapaansa triona, nyt Kallio kitaristinaan.[1]

Työstö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hurriganesin muutamat edelliset albumit oli äänitetty Tukholmassa, mutta Seven Days, Seven Nights nauhoitettiin syyskuussa 1983 Takomo-studiossa Helsingin Pitäjänmäellä. Äänittäjänä työskenteli Dan Tigerstedt. Yhtyeen kitaristin Ile Kallion muistikuvan mukaan äänitykset kestivät noin kaksi viikkoa, mikä oli Hurriganesin mittakaavassa pitkä aika. Kallio on kertonut ystävystyneensä Tigerstedtin kanssa äänityksissä, ja siksi he myöhemmin tekivät paljon yhteistyötä.[1]

»Siinä hierottiin paljonkin tiettyjä yksityiskohtia ja ne biisit ei olleet ihan helppoja Hurriganes-biiseiksi. Duunia tehtiin hyvin huolellisesti. [...] Kaikki me puhallettiin siihen yhteiseen hiileen niin paljon kuin pystyttiin, mutta se oli Remun bändi ja hänen visioillaan mentiin.»
(Ile Kallio, Hurriganesin kitaristi.[1])

Remu Aaltonen soitti äänityksissä Ludwig-rummuilla ja Cisse Häkkinen Fender Precision Special (Lake Placid Blue) ’80 (active) -bassolla. Ile Kallion kitara oli punainen ESP Stratocaster, jonka ESP hieman aiemmin oli hänelle mittatilauksena teettänyt. Albumilla käytettävä syntetisaattori on Roland Jupiter-8.[1]

Alun perin yhtyeen oli tarkoitus työstää tupla-albumi, joka studiolevyn lisäksi olisi sisältänyt vuoden 1983 keikoilta koostetun livelevyn. Sitä ei kuitenkaan koskaan julkaistu. Levy-yhtiö Scandia osittain taloudellisista syistä ei pitänyt livelevyä aiheellisena. Livealbumien julkaisu oli tuohon aikaan epätavallista – varsinkin sellaisen, joka koostuisi sekä studio- että livelevystä. Remu Aaltonen on pitänyt mahdollisena, että livelevyn suunnittelu jäi seuraavana vuonna toteutetun videohankkeen jalkoihin. Ile Kallio sen sijaan on muistellut, että livelevyn mahdollisuudesta keskusteltiin vain juttelutasolla ja lopulta idea olisi hylätty selkeästi.[1] Tuplalevystä ehdittiin kuitenkin tiedottaa medialle.[2]

Albumin Roadrunner-tyylisen kansikuvan otti Henrik Schütt, ja kannen suunnitteli Private Eyen Tapsa Rantanen.[1][3]

Musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Musiikkinäytteet
Avauskappale ”Love Me Only” julkaistiin myös singlenä.
Albumin viimeinen kappale on hidastempoinen ”Doreen”.

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Remu Aaltosen sooloalbumi Message for You oli ilmestynyt noin puoli vuotta ennen Seven Days, Seven Nightsia, ja tuolloin Aaltonen oli puhunut elävän ja pelkistetyn soundin puolesta. Honey Aaltonen kirjoittaa Hurriganes-kirjassaan, että Seven Days, Seven Nights oli kuitenkin bändin kokeellisin ja ehkäpä eniten alkuperäisestä raa’an ja maanläheisen rockin esityksestä poikkeava”. Aaltosen mukaan Hurriganesille tyypillinen ”draivi” on kuitenkin tallella. Seven Days, Seven Nightsilla ei tavoiteltu Fortissimo-albumin kaltaista mahtipontisuutta, mutta tuotantotyyli on 1980-luvulle tyypillinen.[4] Rockin’-albumiin verrattuna äänimaailma muuttui voimakkaasti.[1] Levyllä ei ole keikoilta ennestään tuttuja rockeja vaan ennen kuulemattomia Remu Aaltosen mielessään kehittämiä hieman aiempaa vaikeammin lähestyttäviä melodioita. Honey Aaltosen mukaan huomio kiinnittyy ensimmäisenä Ile Kallion tyylikkääseen kitaransoittoon ja hienoihin kitarasoundeihin.[5] Ile Kallio on kertonut, että albumilla tavoiteltiin hieman ZZ Top -yhtyeen äänimaailmaa. Kallio otti lisäksi vaikutteita The Policen Andy Summersin kitarasoundista. Kallion mukaan albumilla tehtiin ”eräänlaista soundin tutkimusmatkaa” enemmän kuin millään muulla aiemmalla Hurriganesin levyllä.[1]

Remu Aaltonen oli jo vuosia aiemmin tahtonut Hurriganesin levyille saksofonia. Seven Days, Seven Nightsilla sitä soitti Paroni Paakkunainen. Jori Sivonen oli puolestaan esitellyt Aaltoselle syntetisaattoriin mahdollisuuksia ja myös saanut Aaltosen innostumaan soittimesta. Niinpä Sivosen soittamaa syntetisaattoria käytetään albumilla paikoin runsaasti. Vanhoista yhteistyökumppaneista levyllä esiintyvät Harri Merilahti (rytmikitara) ja Kassu Halonen (taustalaulu).[3]

Seven Days, Seven Nightsilla on 12 kappaletta. Ne on merkitty Remu Aaltosen säveltämiksi, yhtyeen yhdessä sanoittamiksi sekä Aaltosen ja Ile Kallion sovittamiksi.[6] Perusrockeja ovat ”You Don’t Know”, ”Tico” ja ”Indian Woman”. Albumin vuoden 2019 vinyylipainoksen saatesanat kirjoittaneen Vesa Kontiaisen mukaan albumin kappaleista ”erinomaisesti jytisevät” ”Love Me Only”, ”Rock ’n’ Roll Fever”, ”I Get Up, ”On the Border”, ”Don’t Cry” ja ”Come On and Rock”. Hurriganesille erikoisempia kappaleita Kontiaisen mukaan ovat ”Keep On Dancin’” ja ”I Get Up”. Hurriganesin 1980-luvun albumit usein päättyvät hitaaseen kappaleeseen: Seven Days, Seven Nightsilla se on ”Doreen”.[1] Basisti Cisse Häkkinen laulaa kappaleen ”It’s You Babe”.[3] Remu Aaltonen sanoi Suosikki-lehden 1/1984 haastattelussa, että albumin materiaali on tuhtia mutta monipuolista ja sillä on ”jokaiselle jotain kamaa”: Swingin Blue Jeans -tyyppistä raakuutta, ”perusjuttua”, kuten ”Rock ’n’ Roll Fever”, sekä rytmiballadi ”Doreen”. Aaltonen kuvasi kappaleita myös tanssittaviksi.[1]

Albumin kappaleista Hurriganesin keikkaohjelmistoon päätyi loppuvuonna 1983 vain ”Indian Woman”, ja lisäksi alkuvuonna 1984 siihen lisättiin ”Doreen”. Ile Kallio uskoo, että kappaleita soitettiin vähän, koska monet niistä olivat Hurriganesille vaikeita.[1]

Julkaisu ja vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myynti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alkuperäisen vinyylin etiketissä on kuva yhtyeestä.

Seven Days, Seven Nights julkaistiin loppuvuodesta 1983.[7] Se oli yhtyeen ensimmäinen albumi sitten vuoden 1973 esikoisalbumin, joka ei ilmestynyt Ruotsissa vaan ainoastaan Suomessa.[8]

Monet Hurriganesin ihailijat pitivät Seven Days, Seven Nightsin musiikkia vieraana,[3] ja lisäksi yhtyeen kuuntelijat olivat ikääntyneet ja vähentäneet musiikkiharrastustaan.[9] Kaupallisesti albumi menestyikin heikommin kuin yhtyeen edelliset albumit.[1] Se nousi listalle joulukuussa ja oli korkeimmillaan tammikuussa 1984 sijalla 12. Listaviikkoja kertyi kahdeksan.[10] Mitä Suomi soittaa -listalla albumi nousi joulukuussa 1983 sijalle 20. Seura-lehden listalla Seven Days, Seven Nights oli joulukuussa sijalla 19 ja tammikuussa sijalla 23.[1]

Albumia myytiin ilmestyessään 10 000 kappaletta. Hurriganesin kolmesta edellisestä albumista poiketen sen myynnistä ei myönnetty kultalevyä, jonka raja oli 25 000 myytyä kappaletta. Sittemmin albumin kokonaismyyntimääräksi on CD-julkaisujen jälkeen kertynyt yli 15 000 kappaletta.[1] Levymyynti olikin yhtyeelle pettymys.[11] Suosion lasku alkoi pian näkyä myös keikkojen yleisömäärien vaihteluna.[1] Hurriganesin esittämän rock and rollin sijaan vuosina 1983–1984 suosittua oli Yön ja Dingon kaltainen iskelmällinen rock.[12]

Arvioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien mukaan Seven Days, Seven Nightsin olisi yhtä hyvin voinut jättää tekemättä. Lehdessä sanotaan, että kappaleet ovat tuhanteen kertaan kuultuja ”keikutuksia” ja soitto kuin studiomuusikoiden soittamaa. Lehden mukaan jopa Remu Aaltosen laulusta puuttuu ”tuttu murina”, ja jos levyn kannessa ei lukisi Hurriganes, sitä ei uskoisi kyseisen yhtyeen albumiksi.[1]

OK-lehden numerossa 1/84 Ilkka Isosaari kirjoitti, että Hurriganes on uudistunut. Seven Days, Seven Nightsia hän pitää ”kuukauden kovana kotimaisena”. Isosaaren mielestä kitaristina Kallio korvaa Louhivuoren enemmän kuin hyvin, ja hän kehuu myös saksofonisti Paroni Paakkunaisen sekä taustalaulaja Kassu Halosen panosta. Levyn parhaat kappaleet Isosaaren mielestä ovat ”Love Me Only” ja ”You Don’t Know”. Kappale ”Rock and Roll Fever” on hänen mielestään ”tätä nykyä diskokamaa”.[1]

Rumban Rami Kuusinen ilahtui albumista. Hänen mielestään Seven Days, Seven Nights on hämmästyttävän tasokas rocklevy, mistä hän pitää esimerkkinä soiton sävykkyyttä. Varsinkin Ile Kallion soitossa yhdistyvät ”tyylikkäästi jonkinlaiset mexicano-bandiitto-syvä etelä -tunnelmat”, ja parhaimmillaan Kallion soitto yltää ZZ Topin ja The Gun Clubin välimaastoon. Hän kehuu myös kappaleiden kestävyyttä. Siitä hän nostaa esiin kappaleen ”I Get Up”, jota hän pitää tarttuvana, näkemyksellä soitettuna kappaleena. Sen sijaan kritiikkiä saa albumin alkeellinen tuottaminen: rumpujen pellit sihisevät ja soitto kuulostaa ohuelta, ”lähes autotallitasolta”.[1]

Yhtyeen jäsenistä Remu Aaltonen on usein jälkeenpäin kritisoinut Hurriganesin albumeja, mutta Seven Days, Seven Nightsia hän on kehunut:

»Se on kyl hyvä levy edelleenkin. Soundi on ihan mieletön... se oli mun mielestä määrätyllä tavalla aika kova, mut toiset ihmiset voi ajatella niinkin, että se levy oli jotain muuta kuin Hurriganesia.»
(Remu Aaltonen, Hurriganesin solisti-rumpali.[13])

Ile Kallio sanoi vuonna 2012 ilmestyneessä elämäkerrassaan, että Seven Days, Seven Nights on ”makea albumi”, jossa on ”hienoja biisejä”.[14] Myös Cisse Häkkinen oli albumiin tyytyväinen.[1]

Listasijoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtio Lista Korkein sijoitus Listaviikot Nousu listalle Lähde
 Suomi Suomen virallinen lista 12 8 joulukuu 1983 [1][10]
 Suomi Seura 19. 2 joulukuu 1983 [1]
 Suomi Mitä Suomi soittaa 20. 1 joulukuu 1983 [1]

Kappaleet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Sävellykset Remu Aaltonen
  • Sanoitukset Aaltonen, Ile Kallio ja Cisse Häkkinen
  • Sovitukset Aaltonen ja Kallio

A-puoli

  1. Love Me Only – 3.21
  2. You Don’t Know – 3.35
  3. Tico – 3.05
  4. Rock ’n’ Roll Fever – 4.26
  5. It’s You Babe – 3.15
  6. Keep On Dancin’ – 4.33

B-puoli

  2. I Get Up – 3.47
  3. On the Border – 4.00
  4. Don’t Cry – 3.03
  5. Come on and Rock – 4.12
  6. Indian Woman – 2.37
  7. Doreen – 3.47

[6]

Singlet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
”Love Me Only” (loppuvuosi 1983[7], Scandia)
  1. Love Me Only
  3. Doreen

Ainoana singlenä albumilta julkaistiin ”Love Me Only” B-puolenaan ”Doreen”.[15] Singleä ei juurikaan soitettu radiossa,[1] eikä se saavuttanut listasijoituksia.[10]

Svart Records julkaisi singlestä uusintapainoksen vuonna 2017. Siitä on olemassa kaksi rajallista versiota: mustaa vinyyliä on painettu 200 ja kirkasta vinyyliä 300 kappaletta.[16]

Kokoonpano

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muusikot

Muut

[6]

Painokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumin alkuperäisen vinyylipainoksen julkaisi Scandia-Musiikki tunnuksella SLP 699. Scandia julkaisi samalla tunnuksella yhden uusintapainoksen.[8] Alkuperäisen painoksen ja uusintapainoksen näkyvin ero on levyn etiketti, joka alkuperäisessä versiossa on punainen ja jonka A-puolella on kuva yhtyeestä.[17] Uusintapainoksessa etiketti on sininen, eikä siinä ole yhtyekuvaa.[18] Svart Records julkaisi vuonna 2018 kaksi rajoitettua vinyylipainosta, joista toinen on painettu mustalle ja toinen punaiselle vinyylille (400 kpl.). Painokset ovat avattavakantisia, ja niiden mukana tuli myös liite ja juliste.[8]

C-kasettipainoksen Scandia julkaisi tunnuksella SMK 699. Myös siitä on julkaistu yksi uusintapainos.[19]

CD-levynä albumin on julkaissut Fazer vuonna 1997.[20] Lisäksi vuonna 2012 ilmestyi Warner Music Finlandin julkaisema kahden CD:n albumi Seven Days, Seven Nights / Fortissimo, jossa on mukana Hurriganesin vuoden 1981 albumi Fortissimo.[21]

Formaatti Levy-yhtiö ja tunnus Julkaistu Lähde
LP Scandia SLP 699 1983 [8]
LP Scandia SLP 699 (uusintapainos) 19?? [8]
MC Scandia SMK 699 1983 [19]
MC Scandia SMK 699 (uusintapainos) 19?? [19]
CD Fazer 0630-13180-2 1996 [20]
LP Svart SRE268 (musta vinyyli) 2018 [8]
LP Svart SRE268 (punainen vinyyli) 2018 [8]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x Kontiainen, Vesa: Seven Days, Seven Nights -albumin vuoden 2019 painoksen liitteen esittelyteksti (SRE268).
  2. ↑ Aaltonen & al. 2007, s. 413.
  3. ↑ a b c d Aaltonen & al. 2007, s. 421.
  4. ↑ Aaltonen & al. 2007, s. 420.
  5. ↑ Aaltonen & al. 2007, s. 420–421.
  6. ↑ a b c Hurriganes: Seven Days, Seven Nights -albumin takakannen tiedot (SLP 699).
  7. ↑ a b Sessiodiscografia - Hurriganes Hurriganes-keräilysivu. Viitattu 17.7.2019.
  8. ↑ a b c d e f g LP-discografia - Hurriganes Hurriganes-keräilysivu. Viitattu 27.7.2019.
  9. ↑ Aaltonen, Honey: Hurriganes osa 2 – Kovat ajat ja kovat miehet Rytmi. 1.2.2019. Viitattu 16.11.2019.
  10. ↑ a b c Pennanen, Timo: Sisältää hitin, levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, s. 162. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 978-951-1-21053-5
  11. ↑ Aaltonen & al. 2007, s. 419.
  12. ↑ Aaltonen & al. 2007, s. 419–420.
  13. ↑ Aaltonen & al. 2007, s. 421–422.
  14. ↑ Luoto, Santtu: Ile Kallio, s. 147. Minerva, 2012. ISBN 978-952-492-651-5
  15. ↑ Aaltonen & al. 2007, s. 484.
  16. ↑ Singlediscographia - Hurriganes Hurriganes-keräilysivu. Viitattu 20.7.2019.
  17. ↑ SLP 699 alkuperäinen painos - Hurriganes Hurriganes-keräilysivu. Viitattu 28.7.2019.
  18. ↑ SLP 699 uusintapainos - Hurriganes Hurriganes-keräilysivu. Viitattu 28.7.2019.
  19. ↑ a b c Kasetit Hurriganes-keräilysivu. Viitattu 27.7.2019.
  20. ↑ a b Seven Days, Seven Nights by Hurriganes Rateyourmusic.com. Viitattu 27.7.2019.
  21. ↑ Hurriganes - Seven Days, Seven Nights & Fortissimo (CD, Album, Reissue) Discogs.com. Viitattu 28.7.2019.
Hurriganes
Studioalbumit
Livealbumit
Kokoelmat
VHS/DVD
Filmografia
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Seven_Days,_Seven_Nights&oldid=22809863”