Sheikh Hasina

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sheikh Hasina
শেখ হাসিনা ওয়াজেদ
Bangladeshin pääministeri
6. tammikuuta 2009–2024
Edeltäjä Khaleda Zia
Fakhruddin Ahmed (vt.)
1996–2001
Edeltäjä Muhammad Habibur Rahman (vt.)
Seuraaja Latifur Rahman (vt.)
Henkilötiedot
Syntynyt28. syyskuuta 1947 (ikä 77)
Vanhemmat Mujibur Rahman
Sheikh Fazilatunnesa Mujib
Tiedot
Puolue Awamiliitto
Tutkinnot Dhakan yliopisto
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Sheikh Hasina vuonna 2000.

Sheikh Hasina Wazed (bengaliksi শেখ হাসিনা ওয়াজেদ, Śēkh Hasina Wazēd; s. 28. syyskuuta 1947) on bangladeshilainen poliitikko, joka toimi maansa pääministerinä vuosina 1996–2001 ja 2009–2024 edustaen johtamaansa Awamiliittoa.

Sheikh Hasina on Bangladeshin itsenäisyysjohtajan ja ensimmäisen presidentin Mujibur Rahmanin tytär. Hän keräsi mainetta jo 1970-luvulla opiskelijajohtajana Dhakan yliopistossa. Hänen isänsä ja suuri osa perheestä tapettiin 15. elokuuta 1975 sotilasvallankaappauksessa. Hän ja sisarensa Sheikh Rehana olivat tuolloin matkalla Länsi-Saksassa ja saivat turvapaikan Britanniasta ja Intiasta ennen paluutaan Bangladeshiin 1981. Hänet valittiin Awamiliiton johtoon maanpaossa ollessaan 1981. Puolue on luonteeltaan sekulaari ja vastustaa islamismia.

Hänen palattuaan kotimaahansa presidentti Ziaur Rahman salamurhattiin toukokuussa 1981, ja kenraali Hossain Muhammad Ershad kaappasi vallan. Awamiliitto muodosti 1983 laajan puolueryhmittymän vallankaappaajaa vastaan. Sheikh Hasina vietti suuren osan tästä kaudesta joko vankilassa tai kotiarestissa.

Sotilasvallan päätyttyä ensimmäiset vapaat vaalit pidettiin 1991, ja niissä voitti Ziaurin lesken Khaleda Zian johtama Kansallispuolue (BNP). Sheikh Hasina nousi pääministeriksi ensimmäisen kerran vuoden 1996 vaalien jälkeen pienpuolueiden tuella. Hänen ensimmäisellä kaudellaan tehtiin sopimus Intian kanssa Farakkan padon veden jaosta sekä rauhansopimus maan kaakkoisosan heimokapinallisten kanssa.[1] Hänen kautensa viimeisenä vuonna Bangladeshista tuli Transparency Internationalin mukaan maailman korruptoitunein valtio, tosin maa on aina ollut viiden huonoimmin sijoittuneen joukossa.

Vuoden 2001 vaaleissa Awamiliitto hävisi reilusti kansallispuolueen johtamalle neljän puolueen liitolle, joka sai yli kaksi kolmasosaa paikoista. Oppositiossa Awamiliitto pääasiassa boikotoi parlamenttiaselvennä ja yritti kaataa hallitusta muin keinoin. Sen johtajia murhattiin, ja iskussa Hasinaa vastaan Dhakassa 21. elokuuta 2004 kuoli 21 puolueen kannattajaa.

Zian kauden päättyessä armeija perui tammikuuksi 2007 suunnitellut vaalit puolueiden välisten levottomuuksien vuoksi. Armeijan tukema kaksi vuotta hallinnut väliaikaishallitus ilmoitti myös kitkevänsä maan eliitin korruption.[2]

Huhtikuussa 2007 Hasinaa vastaan nostettiin syytteet lahjuksien vastaanottamisesta bangladeshilaiselta liikemieheltä voimalahankkeen yhteydessä 1998 ja murhasyytteet neljän kilpailevan puolueen aktivistin kuolemasta lokakuussa 2006. Heidät oli surmattu Awamiliiton ja toisten puolueiden yhteenotossa. Sheikh Hasina oli tuolloin vierailemassa Yhdysvalloissa, ja häntä yritettiin estää palaamasta maahan. Samaan aikaan myös hänen kilpailijaansa Khaleda Ziaa yritettiin ajaa maanpakoon. Vietettyään 51 päivää ulkomaille Hasina pääsi palaamaan Dhakaan toukokuussa 2007. Myöhemmin suuri osa syytteistä peruttiin.

Joulukuun 2008 vaaleissa Awamiliiton kokoama puolueryhmittymä sai merkittävän vaalivoiton, kaikkiaan 230 paikkaa 299:stä, ja Sheikh Hasina vannoi virkavalansa toiselle pääministerikaudelle 9. tammikuuta 2009.

Vuonna 2013 yhdysvaltalaiset ihmisoikeusjuristit nostivat Hasinaa vastaan valituksen Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa ihmisoikeusrikkomuksien takia, mutta syytteitä on myös pidetty perättöminä ja poliittisesti motivoituina.[3]

Vuoden 2018 vaaleissa Awamiliitto varmisti itselleen kolmannen hallituskauden. Tulos sytytti väkivaltaisia mellakoita. Oppositio syytti tulosta vääristyneeksi, kansainväliset järjestöt ovat arvostelleet Awamiliiton toimia oppositiopuolueita vastaan.[4]

Vuonna 2024 oppositio aloitti maassa mellakat. Syynä oli alkujaan se että hallitus suosi itseään tukeneita ryhmiä virkanimityksissä.[5] Hallitus kukistui, ja Hasina pakeni Intiaan.[6]