Simone Inzaghi
_48.jpg)
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Syntymäaika | 5. huhtikuuta 1976 | ||
| Syntymäpaikka | Piacenza, Italia | ||
| Pelipaikka | hyökkääjä | ||
| Pituus | 185 senttimetriä | ||
| Seura | |||
| Seura | Internazionale | ||
| Tehtävä | päävalmentaja | ||
| Junioriseurat | |||
| 1992–1994 | Piacenza | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 1994–1999 | Piacenza | 30 | (15) |
| 1994–1995 | → Carpi (laina) | 9 | (0) |
| 1995–1996 | → Novara (laina) | 23 | (4) |
| 1996–1997 | → Lumezzane (laina) | 23 | (6) |
| 1997–1998 | → Brescello (laina) | 21 | (10) |
| 1999–2010 | Lazio | 129 | (28) |
| 2005 | → Sampdoria (laina) | 5 | (0) |
| 2007–2008 | → Atalanta (laina) | 19 | (0) |
| Yhteensä | 240 | (53) | |
| Maajoukkue | |||
| 1993–1994 | Italia U18 | 4 | (1) |
| 2000–2003 | Italia | 3 | (0) |
| Valmennusura | |||
| 2010–2016 | Lazio (juniorit) | ||
| 2016 | Lazio (väliaikainen) | ||
| 2016–2021 | Lazio | ||
| 2021– | Internazionale | ||
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | |||
Simone Inzaghi (s. 5. huhtikuuta 1976 Piacenza, Italia) on italialainen jalkapallovalmentaja ja entinen hyökkääjä. Kesäkuusta 2021 lähtien hän on toiminut Internazionalen päävalmentajana.
Hyökkääjänä pelannut Inzaghi edusti Serie A:ssa pitkään Laziota, jossa hän voitti Italian mestaruuden vuonna 2000. Hänet muistetaan muun muassa tehtyään neljä maalia yhdessä Mestarien liiga -ottelussa ja pitää hallussaan italialaishyökkääjien yhden ottelun maaliennätystä eurokentillä. Samalla Inzaghista tuli Marco van Bastenin jälkeen historian toinen pelaaja, joka on tehnyt neljä maalia yhdessä Mestarien liiga -ottelussa. Inzaghin veli Filippo teki mittavan pelaajauran Milanissa.
Seurajoukkueura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Inzaghi pelasi ammattilaisuransa ensimmäiset ottelut kaudella 1994/1995 lainasopimuksella Serie C1:n Carpissa, mutta hänen esitystensä ollessa vaatimattomia ei peliaikaakaan tullut tarpeeksi, jolloin Inzaghi lähti pelaamaan sarjatasoa alempaan Serie C2:een kahdeksi kaudeksi. Hänen pelinsä alkoi kehittyä ja Serie C1 -tason Brescello hankki hänet riveihinsä vuoden lainasopimuksella. Inzaghi tekikin saman tien 10 maalia ja jo seuraavaksi kaudeksi hän pääsi pelaamaan Serie A:han, kun hänen lainasopimuksensa loppui ja kotikaupunkijoukkueensa Piacenza laittoi Inzaghin kaudeksi 1998/1999 avauskokoonpanoon.
Ensimmäinen kausi Serie A:ssa oli hyvä, kun hän teki 15 maalia 30 ottelussa. Tämän myötä Lazio kiinnitti huomionsa nuorukaiseen ja hankki hänet riveihinsä. Ensimmäisen Laziossa pelatun kauden jälkeen Inzaghin maalien määrä on ollut laskussa Serie A:ssa, mutta menestystä on tullut, kun Lazio voitti Italian mestaruuden vuonna 2000 ja samana vuonna myös Italian cupin. Sen sijaan hänen pelinsä menivät loistavasti Mestareiden liigassa ja Uefa Cupissa. Parhaiten hänet muistetaan Mestareiden liiga -ottelusta Marseillea vastaan maaliskuulta 2000, kun Inzaghi teki peräti neljä maalia Lazion voittaessa ottelun 5–1. Samalla Mestareiden liiga -kaudella 1999/2000 hän teki yhteensä 9 maalia 11 ottelussa. Kaudella 2004/2005 Inzaghi pelasi 12 ottelua ja teki yhden maalin Lazion paidassa, jonka jälkeen 10. tammikuuta 2005 hän siirtyi loppukaudeksi lainasopimuksella Sampdoriaan, jossa hän kuitenkin pelasi vain 5 ottelua. Kaudet 2005/2006 ja 2006/2007 menivät myös pieleen, kun hän kärsi jälleen loukkaantumisista.
Peliajan vähyyden vuoksi 31. elokuuta 2007 Atalanta ilmoitti tehneensä Inzaghin kanssa vuoden mittaisen lainasopimuksen.[1] Kausi ei kuitenkaan mennyt vakuuttavasti, kun hän oli 19 pelaamassaan ottelussa vain kerran avauksessa. Kaudeksi 2008–2009 Inzaghi palasi takaisin Lazioon ja tuli joukkueen pelaavaan kokoonpanoon kuudennelle kierrokselle 4. lokakuuta 2008, jolloin vastassa oli Lecce. Samaisessa ottelussa hän pääsi myös kentälle 83 minuutin kohdalla ja onnistui maalinteossa kuusi minuuttia myöhemmin, jonka ansiosta Lazio nousi tasapeliin Leccea vastaan.[2] Se oli samalla Inzaghin ensimmäinen maali Serie A:ssa sitten kauden 2004–2005.
Italian maajoukkueessa Inzaghi pelasi kolme ottelua. Maajoukkuedebyyttinsä hän teki maaliskuussa 2000 Espanjaa vastaan pelatussa ottelussa.
Saavutukset pelaajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- UEFA Super Cup: 2000
- Italian supercup: 2000
- Italian cup: 2000, 2004
- Italian mestaruus: 2000
Ura valmentajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukokuussa 2010 Inzaghi ilmoitti lopettavansa pelaajauransa vuoden aikaisemmin ja siirtyi valmentamaan Lazion junioriseuroja.[3] Huhtikuussa 2016 Inzaghi nousi potkut saaneen Stefano Piolin seuraajaksi Lazion edustusjoukkueen päävalmentajaksi.[4] Inzaghin johdolla Lazio voitti neljä kauden seitsemästä viimeisestä liigaottelusta ja sijoittui lopulta kahdeksanneksi. Heinäkuussa 2016 Inzaghin korvasi Marcelo Bielsa, joka kuitenkin erosi vain kaksi päivää nimityksen jälkeen. Näin Inzaghi palasi 8. heinäkuuta Lazion valmentajaksi.[5] Inzaghin johdolla Lazio eteni Italian cupin loppuotteluun, jossa se joutui taipumaan triplamestaruutta jahtaavalle Juventukselle 2–0.[6] Serie A:ssa Lazio putosi kärjen vauhdista taistelemaan nelossijasta Atalantan kanssa. Lopulta kausi päättyi viidenteen sijaan.[7]
Inzaghi jatkoi debyyttikautensa jälkeen Laziossa hyvää työtä. Kaudella 2017/18 joukkue voitti Italian supercupin mestaruuden kukistamalla Juventuksen 3–2.[8] Kaudella 2018/19 Inzaghi luotsasi Lazion toistamiseen Italian cupin loppuotteluun ja tällä kertaa myös mestaruuteen, kun finaalissa kaatui Atalanta. Mestaruus oli Lazion ensimmäinen kuuteen vuoteen.[9] Kaudella 2019/20 Lazio sijoittui parhaimmillaan Inzaghin alaisuudessa liigassa neljänneksi.[10] Inzaghi voitti myös toisen supercupin mestaruutensa.[11]
Inzaghi jätti Lazion viiden kauden jälkeen toukokuussa 2021.[12] Kesäkuun alussa hän allekirjoitti kaksivuotisen sopimuksen Internazionalen kanssa.[13] Inzaghi luotsasi debyyttikaudellaan Interin Italian cupin mestaruuteen kukistamalla loppuottelussa Juventuksen jatkoajalla.[14] Liigassa Inter taisteli mestaruudesta paikallisvastustajansa AC Milanin kanssa päätöskierrokselle saakka, mutta jäi lopulta toiseksi.[15]
Saavutukset valmentajana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Italian cup: 2019, 2022, 2023
- Italian supercup: 2017, 2019
Tilastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Seura | Kausi | Liiga | Cup | Eurocup | Yhteensä | ||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Ottelut | Maalit | Ottelut | Maalit | Ottelut | Maalit | Ottelut | Maalit | ||
| Piacenza | 1993–1994 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 |
| Yhteensä | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | |
| Carpi | 1994 | 9 | 0 | – | – | – | – | 9 | 0 |
| Yhteensä | 9 | 0 | – | – | – | – | 9 | 0 | |
| Novara | 1995–1996 | 23 | 4 | – | – | – | – | 23 | 4 |
| Yhteensä | 23 | 4 | – | – | – | – | 23 | 4 | |
| Lumezzane | 1996–1997 | 23 | 6 | – | – | – | – | 23 | 6 |
| Yhteensä | 23 | 6 | – | – | – | – | 23 | 6 | |
| Brescello | 1997 | 21 | 10 | – | – | – | – | 21 | 10 |
| Yhteensä | 21 | 10 | – | – | – | – | 21 | 10 | |
| Piacenza | 1998–1999 | 30 | 15 | 0 | 0 | – | – | 30 | 15 |
| Yhteensä | 30 | 15 | 0 | 0 | – | – | 30 | 15 | |
| Lazio | 1999–2000 | 22 | 7 | 6 | 3 | 11 | 9 | 39 | 19 |
| 2000–2001 | 13 | 4 | 1 | 0 | 9 | 3 | 23 | 7 | |
| 2001–2002 | 20 | 5 | 2 | 1 | 6 | 0 | 28 | 6 | |
| 2002–2003 | 18 | 4 | 3 | 1 | 8 | 4 | 29 | 9 | |
| 2003–2004 | 24 | 6 | 4 | 1 | 5 | 3 | 33 | 10 | |
| 2004–2005 | 12 | 1 | 1 | 0 | 3 | 1 | 16 | 2 | |
| 2005–2006 | 7 | 0 | 2 | 1 | 0 | 0 | 9 | 1 | |
| 2006–2007 | 5 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 5 | 0 | |
| 2008–2009 | 9 | 1 | – | – | – | – | 9 | 1 | |
| 2009–2010 | 3 | 0 | – | – | – | – | 3 | 0 | |
| Yhteensä | 133 | 28 | 19 | 7 | 42 | 20 | 194 | 55 | |
| Sampdoria | 2005 | 5 | 0 | 2 | 0 | – | – | 7 | 0 |
| Yhteensä | 5 | 0 | 2 | 0 | – | – | 7 | 0 | |
| Atalanta | 2007–2008 | 19 | 0 | 0 | 0 | – | – | 19 | 0 |
| Yhteensä | 19 | 0 | 0 | 0 | – | – | 19 | 0 | |
| Uralla yhteensä | 262 | 63 | 21 | 7 | 42 | 20 | 325 | 90 | |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Un rinforzo per reparto ora Del Neri può sorridere 31.8.2007. La Gazzetta dello Sport. Viitattu 4.7.2008. (englanniksi)
- ↑ Lazio get late draw SportsYA. 4.10.2008. Arkistoitu 7.10.2008. Viitattu 8.10.2008. (englanniksi)
- ↑ Lazio’s Simone Inzaghi Hangs Up His Boots Goal.com 22.5.2010 Viitattu 23.5.2010 (englanniksi)
- ↑ Stefano Pioli: Lazio boss sacked after 4-1 derby defeat to Roma BBC Sport 3.4.2016 Viitattu 4.4.2016 (englanniksi)
- ↑ Comunicato 08.07.2016 (Arkistoitu – Internet Archive) Lazio 8.7.2016. Viitattu 12.7.2016. (italiaksi)
- ↑ [http://www.bbc.com/sport/football/39909518 Juventus secured the first part of a possible domestic and European treble BBC Sport 17.5.2017. Viitattu 18.5.2017. (englanniksi)
- ↑ 2016-2017 Italian Serie A Table The Fishy. Viitattu 29.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Lazio beat Juventus 3-2 in dramatic Italian Super Cup Eurosport. Viitattu 29.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Lazio Beats Atalanta to Win 7th Coppa Italia TitleSi.com. Viitattu 29.5.2022. (englanniksi)
- ↑ 2019-2020 Italian Serie A Table The Fishy. Viitattu 29.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Lazio beats Juventus 3-1 to win Italian Super Cup in Riyadh NBC Sports. Viitattu 29.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Nota della Società (Arkistoitu – Internet Archive) SS Lazio. 27.5.2021. Viitattu 29.5.2022. (italiaksi)
- ↑ SIMONE INZAGHI IS INTER’S NEW HEAD COACH Internazionale. 3.6.2021. Viitattu 29.5.2022. (englanniksi)
- ↑ Inter defeat Juventus to win the Coppa Italia in thrilling final Marca. 11.5.2022. Viitattu 29.5.2022. (englanniksi)
- ↑ AC Milan win first Serie A title for 11 years after final-day win at Sassuolo Sky Sports. 22.5.2022. Viitattu 29.5.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Stats Hosted Solutions (Arkistoitu – Internet Archive)
- Simone Inzaghi's FL (Arkistoitu – Internet Archive)
| Edeltäjä: Stefano Pioli Marcelo Bielsa |
Lazion päävalmentaja 4–6/2016 7/2016–2021 |
Seuraaja: Marcelo Bielsa Maurizio Sarri |
- Fossati (1909–1915)
- Resegotti (1920–1922)
- Spottiswood (1922–1924)
- Scheidler (1924–1926)
- Weisz (1926–1928)
- Viola (1928–1929)
- Weisz (1929–1931)
- Tóth (1931–1932)
- Weisz (1932–1934)
- Feldmann (1934–1936)
- Carraro (1936)
- Castellazzi (1936–1938)
- Cargnelli (1938–1940)
- Peruchetti (1940)
- Zamberletti (1941)
- Fiorentini (1941–1942)
- Ferrari (1942–1945)
- Carcano (1945–1946)
- Nutrizio (1946)
- Meazza (1947–1948)
- Carcano (1948)
- Astley (1948)
- Cappelli (1949–1950)
- Olivieri (1950–1952)
- Foni (1952–1955)
- Campatelli (1955)
- Meazza (1955–1956)
- Carver (1957–1958)
- Bigogno (1958)
- Campatelli (1959–1960)
- Achilli (1960)
- Cappelli (1960)
- Hel. Herrera (1960–1968)
- Foni (1968–1969)
- Her. Herrera (1969–1970)
- Invernizzi (1970–1973)
- Masiero (1973)
- Hel. Herrera (1973)
- Masiero (1974)
- Suárez (1974–1975)
- Chiappella (1976–1977)
- Bersellini (1977–1982)
- Marchesi (1982–1983)
- Radice (1983–1984)
- Castagner (1984–1985)
- Corso (1985–1986)
- Trapattoni (1986–1991)
- Orrico (1991–1992)
- Suárez (1992)
- Bagnoli (1992–1994)
- Marini (1994)
- Bianchi (1994–1995)
- Suárez (1995)
- Hodgson (1995–1997)
- Castellini (1997)
- Simoni (1997–1998)
- Lucescu (1998–1999)
- Castellini (1999)
- Hodgson (1999)
- Lippi (1999–2000)
- Tardelli (2000–2001)
- Cúper (2001–2003)
- Verdelli (2003)
- Zaccheroni (2003–2004)
- Mancini (2004–2008)
- Mourinho (2008–2010)
- Benítez (2010)
- Leonardo (2010–2011)
- Gasperini (2011)
- Ranieri (2011–2012)
- Stramaccioni (2012–2013)
- Mazzarri (2013–2014)
- Mancini (2014–2016)
- De Boer (2016)
- Pioli (2016–2017)
- Spalletti (2017–2019)
- Conte (2019–2021)
- Inzaghi (2021–)