Sofia Vaasa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Prinsessa Sofia
Saksi-Lauenburgin herttuatar
Prinsessa Sofia Vaasa
Syntynyt 29. lokakuuta 1547
Tukholma[1]
Kuollut 17. maaliskuuta 1611 (63 vuotta)
Hautapaikka Strängnäsin tuomiokirkko[2]
Puoliso Magnus II
Lapset Gustaf
Suku Vaasa
Isä Kustaa Vaasa
Äiti kuningatar Margareeta
Prinsessa Sofia Vaasan hauta veljensä Kaarle IX perhehaudassa.

Sofia Vaasa (29. lokakuuta 1547 – 17. maaliskuuta 1611)[3] oli Ruotsin prinsessa ja kuningas Kustaa Vaasan ja kuningatar Margareetan tytär. Hän oli kolmanneksi nuorin kuningasparin kymmenestä lapsesta. Hänen veljensä Juhana III ja Kaarle IX toimivat vuoroillaan Ruotsin kuninkaina, kuten myös hänen velipuolensa Eerik XIV.

Sofia meni vuonna 1568 naimisiin Erikin serkun ja liittolaisen Magnusin kanssa. Avioliitto oli kuitenkin onneton ja vaikutti negatiivisesti Sofian mielenterveyteen, sillä pariskunnan taloudellinen tilanne oli huono ja Magnusilla oli taipumus väkivaltaiseen käytökseen. Vuonna 1578 kuningas Juhana karkotti miehen Ruotsista ja Sofia jäi hoitamaan talouttaan yksin. Hän ajoi poikansa etuja hänen kuolemaansa saakka, ja eli sen jälkeen lähinnä hiljaiseloa tiluksillaan Ruotsissa. Viimeisinä vuosinaan ennen kuolemaansa Sofia ilmeisesti eristäytyi tiluksilleen. Useat historioitsijat ovat luonnehtineet Sofia Vaasaa onnettomimmaksi Kustaa Vaasan viidestä tyttärestä[3].

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastuu Kustaa Vaasan lasten hoidosta oli Margareeta Leijonhufvudin äidillä Ebba Eerikintytär Vaasalla,[4] mutta tytärten kasvatuksesta vastasi kuningatar. Myös kuningattaren serkku Margareeta, taloudenhoitaja Birgitta Lass Andersson ja Kristiina Gyllenstierna auttoivat lastenhoidossa. Kuningatar Margareeta Leijonhufvud kuoli elokuussa 1551 Sofian ollessa 3-vuotias, minkä jälkeen Kristiina Gyllenstierna huolehti tytöistä muutaman kuukauden ajan. Sen jälkeen tyttöjen tädit Birgitta ja Märta Leijonhufvud muuttivat lapsineen kuninkaanlinnaan hoitamaan tyttöjä kunnes heidän isänsä meni naimisiin Katariina Stenbockin kanssa.[5]

Kustaa Vaasa kirjoitti paljon ohjeita ja kirjeitä liittyen siihen, kuinka lapsia tuli hoitaa ja miten he parhaiten pysyisivät terveinä. Kuninkaan mielestä oli tärkeää, että hänen tyttärensä oppisivat enemmänkin kuin tavallisia naisten töitä, kuten ompelua. Sisartensa tavoin myös Sofia oppikin kelvollisen yleissivistyksen sekä puhumaan, lukemaan ja kirjoittamaan ruotsia ja saksaa, mikä ei ollut tavallista tuon ajan ylhäissukujen tyttäriltä. Latinaa tyttäret eivät oppineet. Heidän käytöskasvatuksensa seuraili Baldassare Castiglionen kirjassa Hovimies olevaa opastusta, joka antoi tietoa myös siitä, miten hovinaisen tuli käyttäytyä. Useimmat tyttäristä, ehkä myös Sofia, oppivat laulamaan, soittamaan soittimia ja tanssimaan hovitansseja. Heidän tuli kuitenkin käyttäytyä aina hillitysti ja hieman ujosti niin, etteivät he pyrkisi jättämään muita varjoonsa.[4]

Kustaa Vaasan kuollessa vuonna 1560 Sofia oli 12-vuotias. Sen jälkeen hänen velipuolensa Eerik otti vallan hovissa. Sofia oli muiden sisartensa tavoin paikalla hänen kruunajaisissaan 29. kesäkuuta 1561.[6] Tiedetään, että ajan myötä Eerik asetti hovissa asuville sisarilleen yhä useampia rajoituksia osaksi siksi, koska hän halusi Vadstenan skandaalin jälkeen suojella heidän mainettaan, mutta osaksi myös epäluottamuksesta heitä kohtaan. Vuonna 1563 sisaret asettuivat veljensä Juhanan puolelle sen jälkeen, kun Eerik oli päättänyt vangita hänet. Samana vuonna he myös pitivät linnassa juhlat, joista Eerikille ei ollut saatettu tietoa. Edellä mainittujen tapahtumien jälkeen Eerik päätti asettaa heille uudet rajoitukset.[7][8][9]

Avioliitto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eerik alkoi suunnitella Sofian häitä vuoden 1566 paikkeilla. 24. maaliskuuta 1566 Eerik oli keskustellut Sofian kanssa avioliitosta Saksi-Lauenburgin herttuan Magnus II:n kanssa. Magnus II oli Kustaa Vaasan ensimmäisen puolison, kuningatar Katariinan veljenpoika eli Eerikin serkku. Eerikin päiväkirjamerkintöjen mukaan Sofia oli keskustelun aikana suhtautunut torjuvasti ajatukseen avioliitosta, mutta paria päivää myöhemmin muuttanut mielensä. Mielenmuutokselle saattoi olla useita syitä: Eerik ja Magnus olivat ehkä painostaneet häntä avioliittoon, sillä se oli heidän kannaltaan edullinen liitto, tai Sofia päätti itse mukautua siihen, mitä häneltä odotettiin. Toinen sulhasehdokas Sofialle oli Fredrik II:n nuorempi veli. Magnus oli Eerikille tärkeä liittolainen, joten Eerik päätyi kenties sen takia lopulta häneen.[10]

Häät olivat 4. heinäkuuta 1568, ja niitä juhlittiin samaan aikaan kun Eerik avioitui Kaarina Maununtyttären kanssa. Vielä ennen häitä Sofia oli pyrkinyt viivyttelemään häävalmistelujen kanssa. Tegenborg Falkdalen ehdottaa, että hän pyrki siten viivyttämään häitä siihen asti, kunnes poliittinen tilanne muuttuisi, sillä Eerikin ahdistus oli kasvanut.[10] Aviopari sai läänityksenä Ekolsundin ja Vänngarnin Tukholman pohjoispuolelta.[11]

Avioliitto oli onneton. Pian häiden jälkeen Magnus oli pantannut suurimman osan vaimonsa koruista ja arvotavaroista ja käyttänyt rahat palkkasotureihin. Vuonna 1571 Magnusin isä oli luopunut herttuakunnan hallitsijuudesta Magnusin veljen hyväksi, ja Magnus halusikin palkkasotureiden avulla viedä vallan veljeltään. Yritys epäonnistui ja Magnus palasi takaisin Ruotsiin.[12] Magnus oli myös alkoholisoitunut ja väkivaltainen alaisiaan kohtaan. Vaimoonsa hänen kerrotaan kohdistaneen henkistä ja fyysistä väkivaltaa siinä määrin, että tämä menetti mielenterveytensä.[13] Sofialla ja Magnusilla oli paljon rahaongelmia, ja Sofia kirjoittikin usein veljilleen pyytäen heiltä rahaa tai muuta apua. Juhana ilmeisesti tiesi myös Magnusin käytöksestä, ja vuonna 1575 hän antoi Sofialle Sonnenburgin linnan ja lääniä Saarenmaalta. Hän pyrki siten auttamaan Sofiaa, saamaan Magnusin pois maasta ja maksamaan osan Sofian myötäjäisistä. Sekä Juhana että Kaarle vaativat useasti Magnusia muuttamaan käytöstään vaimoaan kohtaan. Lopulta Magnus yritti estää Sofiaa pitämästä yhteyttä sisaruksiinsa eristämällä hänet Ekolsundin linnaan ja estämällä kirjeiden toimituksen Sofian ja sisarusten välillä. Samalla hän esti Elisabetia tapaamasta Sofiaa henkilökohtaisesti.[12]

Sofian loppuelämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1578 Juhana pidätti Magnusin ja karkotti hänet Ruotsista.[12] Sofia jäi Ekolsundin linnaan poikansa Gustafin kanssa. Vaikka hän oli henkisesti tasapainoton, hän parantui siinä määrin, että pystyi johtamaan omaa talouttaan. Leski Sofiasta tuli vasta vuonna 1603.[13] Gustafin kasvatuksesta syntyi kiistaa Sofian Kaarle-veljen kanssa, sillä Sofia pyrki pitämään pojan lähellä itseään eikä opettanut hänelle käytöstapoja.[14] Sofia osallistui juhliin ja piti yhteyttä perheeseensä, mutta vetäytyi sivuun politiikasta. Hän keskittyi jonkin aikaa pitkälti pitämään railakasta elämää elävän poikansa puolia ja ajamaan hänen etujaan; vuonna 1595 Sofian tiedetään jakaneen tiluksensa kahteen osaan todennäköisesti poikansa hyväksi. Gustafin kuoleman jälkeen Sofialla oli ilmeisesti vaikeuksia pysyä hyvissä väleissä henkilökuntansa kanssa. Viimeisinä vuosinaan Sofia ilmeisesti eristäytyi tiluksilleen.[2]

Lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sofia ja Magnus saivat kuusi lasta, joista viisi kuoli nuorena.[12] Pariskunnan lapsista aikuisikään asti eli vain Gustaf (1570–1597).[3] Pojan syntymäajaksi on ehdotettu myös vuotta 1574. Ainakin seuraavat lapset tunnetaan:[12]

  1. Gustaf (1570–1597)
  2. Poika (s. elokuussa 1576, kuoli nuorena)
  3. Poika (s. 1577, kuoli nuorena)

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Lindqvist, Herman: Historien om Sverige. Gustav Vasa och hans söner och döttrar. Norstedts Förlag AB, 1993. ISBN 91-1-912652-2. (ruotsiksi)
  • Lindqvist, Herman: Villit Vaasat. WSOY, 2016. ISBN 978-951-0-42708-8.
  • Tegenborg Falkdalen, Karin: Vasadöttrarna. Historiska Media, 2010. ISBN 978-91-7545-744-4. (ruotsiksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lindqvist 1993, s. 204.
  2. ↑ a b Tegenborg Falkdalen 2010, "Sofias hopp som i sorgen är".
  3. ↑ a b c Sofia Vasa - Historiesajten historiesajten.se. Viitattu 9.4.2021.
  4. ↑ a b Lindqvist 2016, s. 124–135.
  5. ↑ Tegenborg Falkdalen 2010, "En prinsessa blir till".
  6. ↑ Tegenborg Falkdalen 2010, 185–196.
  7. ↑ Lindqvist 2016, 211–212.
  8. ↑ Lindqvist 2016, 216–226.
  9. ↑ Tegenborg Falkdalen 2010, s. 101–104.
  10. ↑ a b Tegenborg Falkdalen 2010, "Kungligt dubbelbröllop".
  11. ↑ Tegenborg Falkdalen 2010, "En prinsessas ekonomi".
  12. ↑ a b c d e Tegenborg Falkdalen 2010, "Sofias äktenskapsproblem".
  13. ↑ a b Lindqvist 1993, s. 470–472.
  14. ↑ Tegenborg Falkdalen 2010, "Fyra systrar i Tyskland och en i Sverige".
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sofia_Vaasa&oldid=21523134”