Stand by Me – viimeinen kesä
Stand by Me – viimeinen kesä | |
---|---|
Stand by Me | |
Ohjaaja | Rob Reiner |
Käsikirjoittaja |
Bruce A. Evans Raynold Gideon |
Perustuu | Stephen Kingin pienoisromaaniin Ruumis |
Tuottaja |
Bruce A. Evans Andrew Scheinman |
Säveltäjä | Jack Nitzsche |
Kuvaaja | Thomas Del Ruth |
Leikkaaja | Robert Leighton |
Pääosat |
Wil Wheaton River Phoenix Corey Feldman Jerry O’Connell Kiefer Sutherland Richard Dreyfuss |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdysvallat |
Tuotantoyhtiö |
Columbia Pictures Act III Productions |
Levittäjä |
Columbia Pictures Netflix |
Ensi-ilta |
22. elokuuta 1986 13. helmikuuta 1987 |
Kesto | 88 minuuttia |
Alkuperäiskieli | englanti |
Budjetti | 8 miljoonaa $ |
Tuotto | 52,3 miljoonaa $ |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Stand by Me – viimeinen kesä (engl. Stand by Me) on Rob Reinerin ohjaama yhdysvaltalainen draamakomediaelokuva vuodelta 1986. Elokuvan nimi tulee Ben E. Kingin samannimisestä musiikkikappaleesta. Tarina perustuu Stephen Kingin pienoisromaaniin nimeltä Ruumis (engl. The Body). Elokuva kertoo lapsista, jotka lähtevät etsimään kuolleen pojan ruumista. Seikkailulla sattuu kaikenlaisia kommelluksia, jotka lähentävät ystävyksiä entisestään. Pojat jakavat ilonsa ja surunsa. Elokuva on neljän pojan kasvutarina.
Elokuvassa esiintyvät muun muassa Corey Feldman (Teddy Duchamp) ja Kiefer Sutherland (Ace Merrill), jotka esiintyivät myöhemmin yhdessä myös elokuvassa The Lost Boys.
Tarina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päähenkilöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvan päähenkilöinä on neljä 12-vuotiasta poikaa, jotka ovat parhaita ystävyksiä.
- Gordie Lachance (Wil Wheaton) toimii tarinan kertojana. Hän on ryhmän sovittelija, hiljainen ja älykäs. Hänen kaikkien rakastama, älykäs, ystävällinen ja suosittu isoveljensä kuoli vähän aikaa sitten ja vanhempansa surevat vain täydellistä poikaansa, eivätkä juurikaan välitä herkästä kuopuksestaan. Elokuvassa palataan takaumissa aikaan, jossa Gordien veli on yhä elossa. Veli oli ainoa, joka välitti kunnolla Gordiesta, kun taas heidän isänsä piti tätä paljon huonompana kuin tämän isoveljeä.
- Chris Chambersin (River Phoenix) perhetaustaan kuuluu rikoksia ja huumeidenkäyttöä. Hän esiintyy koviksena, mutta omaa kuitenkin herkän puolen. Hän haluaisi olla kunnollinen ja käydä hyvin koulunsa, mutta hän kokee perheensä aiheuttamien ennakkoluulojen vuoksi sen olevan mahdotonta. Chrisiä pidetään tunteettomana pikku roistona, vaikka tosiasiassa hän on hyvin fiksu ja hyväsydäminen. Hän ja Gordie ovat parhaat ystävät.
- Teddy Dunchampin (Corey Feldman) lapsuus on ollut traumaattinen, sillä hänen isänsä on joutunut väkivaltaisuutensa vuoksi mielisairaalaan. Vaikka hänen isänsä yrittikin tappaa hänet, ei Teddy kestä millään, jos hänen isäänsä loukataan.
- Vern Tessio (Jerry O’Connell) on vatsakas, arka ja höpsö poika. Hän aiheuttaa puheillaan ja teoillaan paljon hauskoja tilanteita. Muut pojat, etenkin Teddy, kiusoittelevat häntä kaiken aikaa, mutta he ovat silti hyviä ystäviä.
- Aikuista Gordie Lachachea, joka on tarinan kertoja-äänenä ja joka näytetään lyhyesti tarinan lopussa, esittää Richard Dreyfuss.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aikuisikäinen Gordie istuu autossa ja lukee lehdestä uutista, jossa kerrotaan asianajaja Chris Chambersin kuolleen puukotuksessa. Seuraavassa hetkessä palataan menneisyyteen, jossa Gordie ja tämän kolme parasta ystävää, Chris, Teddy ja Vern ovat 12-vuotiaita ja asuvat pienellä paikkakunnalla. Kolme päivää ennen tapahtumien alkamista poikien luokkatoveri on kadonnut metsään. Rahojaan etsimässä ollut Vern kuulee vahingossa, kun hänen veljensä puhuu kaverinsa kanssa tämän pikkupojan ruumiista, jonka näkivät metsässä. Gordie, Chris, Teddy ja Vern päättävät lähteä etsimään ruumiin ja palata takaisin sankareina.
Matkan aikana kunkin pojan perheongelmiaa puidaan takaumissa ja keskusteluissa. He nauravat, itkevät ja riitelevät kulkiessaan pitkää tietä kohti kadonneen pojan ruumista. Pojat pelkäävät teidensä eroavan syksyllä, jolloin yläaste alkaa. Kilttimaineinen, hyvän perheen poika Gordie pääsee itsestäänselvyytenä ylemmille kursseille, mutta pahamaineisen perheen Chris uskoo tulevaisuutensa olevan synkkä sekä hänen ja Gordien joutuvan yläasteella erilleen.
Pitkän etsinnän jälkeen pojat vihdoin löytävät ruumiin ja aikovat kantaa sen kotiin, kunnes paikalle saapuu paikkakunnan pelätyin nuorisorikollinen Ace (Kiefer Sutherland) jengeineen. Heillä on ruumiin suhteen aivan samat suunnitelmat kuin pojilla. Yhteenotossa Ace on juuri tappamassa Chrisiä puukollaan, kun Gordie astuu esiin Chrisin isän pistooli kädessään. Ace jengeineen lähtee, mutta vannoo kostavansa pojille. Lopulta pojat päättävät jättää ruumiin metsään ja soittaa poliisille nimettömän vihjepuhelun. He tahtovat olla sankareita, mutta tajuavat, ettei tämä ole se tapa jolla tahtovat siksi päätyä.
Lopussa palataan taas nykyisyyteen, jossa aikuistunut Gordie kirjoittaa tarinaansa tietoja poikien myöhemmistä vaiheista: ”Yläasteelle mentäessä Gordie ja Chris olivat yhä vähemmän Vernin ja Teddyn kanssa. Heti kouluista päästyään Vern meni naimisiin ja on nyt neljän lapsen isä. Teddy sen sijaan yritti useasti päästä armeijaan, mutta huonon näkönsä ja kuulonsa vuoksi hän ei päässyt sinne. Hän on ollut vankilassa ja tekee nyt hanttihommia.” Gordie kävi koulunsa ja on nyt kirjailija. Hänellä on myös kaksi poikaa. Chris meni ylemmille kursseille Gordien kanssa ihmisten ennakkoluuloista huolimatta ja valmistui lakimieheksi. Todistaessaan kahden miesten tappelua ravintolan ulkopuolella hän yritti rauhoittaa tilannetta, mutta joutui puukotetuksi ja kuoli heti. Lopussa Gordie kirjoittaa tietokoneelleen tarinaa heidän neljän viimeisestä kesästään ja toteaa, ettei enää koskaan saanut sellaisia ystäviä, joita hänellä oli 12-vuotiaana.
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Stand by Me oli parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkintoehdokkaana sekä Golden Globe -ehdokkaana ohjauksen ja parhaan draamaelokuvan sarjoissa. Elokuvan poikanelikon näyttelijät saivat yhteisesti Jackie Cooganin mukaan nimetyn palkinnon Young Artist Awards -gaalassa 1987.
Elokuva sai Yhdysvalloissa ristiriitaisia arvioita. The New York Timesin Walter Goodmanin mielestä Reiner vääntää katsojille rautalangasta jokaisen triviaalissa käsikirjoituksessa olevan itsestäänselvyyden[1]. Los Angeles Timesin Sheila Benson taas ylisti elokuvaa ja valitteli vain, että dialogin sisältämän alatyylin tuottama R-luokitus esti alle 17-vuotiaita menemästä katsomaan elokuvaa ilman vanhempiaan[2].
Helsingin Sanomien Helena Ylänen kirjoitti Stand By Men olevan ”viehättävää ’americanaa’, hauska ja sydämellinen kuvaus esipuberteettiaan elävien pojannappuloiden viimeisistä päivistä lapsuuden maailmassa”. Kolmannessa ohjauksessaan itseoppinut Reiner tekee Yläsen mukaan suoraa ja teeskentelemätöntä elokuvaa tavoittelematta laajempia näkökulmia, luottaen Stephen Kingin mainioon tarinaan. ”Juttu on mitä viehättävin nassikkatarina. 12-vuotiaiden hupsuus ja viattomuus, heidän järkyttävä huumorinsa ja ystäväjoukon omalaatuinen säännöstö esitetään irtonaisesti ja riemukkaasti.” Reinerin ohjauksen lisäksi Ylänen nostaa esiin River Phoenixin mainion roolisuorituksen.[3] Video-oppaassa vuodelta 1994 Kati Sinisalo sanoo elokuvaa hauskaksi ja herkäksi ja antaa sille neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[4]
Alkuperäisen tarinan kirjoittaja Stephen King sanoi vuonna 2014 elokuvan olevan paras filmatisointi mistään hänen tekstistään.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Goodman, Walter: Rob Reiner's 'Stand By Me' The New York Times. 8.8.1986. Viitattu 2.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Benson, Sheila: 'Stand by Me' is a summer standout Los Angeles Times. 8.8.1986. Viitattu 2.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Ylänen, Helena: Koltiaisten viimeinen lapsuuden kesä. Helsingin Sanomat, 14.2.1987, s. 20. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ Sinisalo, Kati: ”Stand by Me – viimeinen kesä”, Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
- ↑ Scott, Mike: Stephen King picks his favorite Stephen King movies, plus more Hollywood headlines: Popcorn Breakfast The Times-Picayune. 4.11.2014. New Orleans, Louisiana: NOLA Media Group. Viitattu 2.4.2019. (englanniksi)