Sue Myrick
| Sue Myrick | |
|---|---|
 |
|
| Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsen Pohjois-Carolinan 9. vaalipiiristä |
|
|
3. tammikuuta 1995 – 3. tammikuuta 2013
|
|
| Edeltäjä | Alex McMillan |
| Seuraaja | Robert Pittenger |
| Charlotten pormestari | |
|
1987–1991
|
|
| Edeltäjä | Harvey Gantt |
| Seuraaja | Richard Vinroot |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. elokuuta 1941 Tiffin, Ohio |
| Puoliso | Ed Myrick |
| Tiedot | |
| Puolue | republikaanit |
Suellen ”Sue” Myrick (o.s. Wilkins, s. 1. elokuuta 1941 Tiffin, Ohio) on yhdysvaltalainen poliitikko republikaanisesta puolueesta. Hän toimi vuosina 1995–2013 Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsenenä Pohjois-Carolinasta.[1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Myrick toimi ennen poliittista uraansa muun muassa itse perustamansa Myrick Advertising and Public Relations -yrityksen toimitusjohtajana Charlottessa, Pohjois-Carolinassa. Vuonna 1983 hänet valittiin Charlotten kaupunginvaltuustoon, jonka jäsen hän oli vuoteen 1985, ja vuonna 1987 ensimmäisenä naisena Charlotten pormestariksi. Hän voitti tuolloin istuvan pormestarin, demokraatti Harvey Ganttin. Gantt oli kaupungin ensimmäinen afroamerikkalainen pormestari.[1][2]
Myrick toimi Charlotten pormestarina kaksi kaksivuotiskautta, vuoteen 1991. Vuonna 1992 hän pyrki Yhdysvaltain senaattiin Pohjois-Carolinasta, mutta jäi republikaanien esivaaleissa toiseksi Lauch Fairclothin jälkeen. Vuonna 1994 hän pyrki onnistuneesti Yhdysvaltain edustajainhuoneeseen perinteisesti konservatiivisesta Pohjois-Carolinan yhdeksännestä vaalipiiristä. Hän voitti ensin republikaanien esivaaleissa Pohjois-Carolinan edustajainhuoneen vähemmistöjohtajan David Balmerin ja myöhemmin varsinaisissa vaaleissa demokraatti Rory Blaken. Myrick sai tuolloin 65 prosenttia annetuista äänistä ja kaikissa myöhemmissä vaaleissaankin vähintään 63 prosenttia.[1]
Myrick toimi Yhdysvaltain edustajainhuoneen jäsenenä yhdeksän kaksivuotiskautta, tammikuusta 1995 tammikuuhun 2013. Hän ei ollut ehdolla kymmenennelle kaudelle vuoden 2012 vaaleissa. Myrick oli edustajainhuonevuosinaan yhteensä kuuden eri valiokunnan jäsen, budjettivaliokunnan, energia- ja kauppavaliokunnan, pienyritysvaliokunnan, sääntövaliokunnan, tiedevaliokunnan ja tiedusteluvaliokunnan. Hän toimi myös yhden tiedusteluvaliokunnan alivaliokunnan (Subcommittee on Terrorism, Human intelligence, Analysis and Counterintelligence) puheenjohtajana.[1]
Myöhemmin Myrick on muun muassa toiminut Footwear Distributors and Retailers of America -järjestön ja The Inspiration Networks -televisioyhtiön lobbarina.[3]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sue Myrick on ollut kahdesti naimisissa, ensin Jim Forestin ja vuodesta 1977 Ed Myrickin kanssa. Hänellä on kaksi poikaa ensimmäisestä liitostaan. Toinen pojista, Dan Forest, valittiin vuonna 2012 Pohjois-Carolinan varakuvernööriksi.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e MYRICK, Sue Women in Congress, 1917 to present. Viitattu 30.4.2018. (englanniksi)
- ↑ Sue Myrick Archives of Women's Political Communication. Viitattu 30.4.2018. (englanniksi)
- ↑ Funk, Tim: Why Sue Myrick dumped Robert Pittenger to back his opponent The Charlotte Observer. 2.6.2016. Viitattu 30.4.2018. (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
