Tantalos
Tantalos (kr. Τάνταλος) oli kreikkalaisessa mytologiassa tantalidien suvun kantaisä ja Pelopsin ja Nioben isä. Hän oli erään taruversion mukaan Lyydian kuningas ja Zeuksen sekä okeanidi Pluton poika. Hän oli rikas sekä läheinen jumalten kanssa, mutta kuitenkin rikkoi useita kertoja jumalien antamia sääntöjä. Hän kertoi jumalien pidoissa kuulemiaan salaisuuksia, tarjosi nektaria ystävilleen sekä yritti syöttää poikansa Pelopsin jumalille.
Hänet lähetettiin rangaistukseksi Tartarokseen, missä hän joutui seisomaan kaulaansa myöten vedessä, joka katosi hänen yrittäessä juoda janoonsa. Lisäksi hänen päänsä päällä riippui hedelmiä, jotka myös pakenivat hänen ulottuviltaan.[1]
Tantaloksen tuska
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tantaloksen tuskalla tarkoitetaan asiaa, joka on lähellä mutta kuitenkin saavuttamattomissa.
Myöhemmät kirjalliset viittaukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pentti Saarikoski on kirjoittanut Pelopsista ja Tantaloksesta runon.
Katri Vala on kirjoittanut Tantaloksesta runon.
Victor Hugon kirjassa Notre-Damen kellonsoittaja viitataan Tantaluksen tuskiin pikkupojan kantaessa leipää.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tantalos Wikimedia Commonsissa