Tunturiorho
| Tunturiorho | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Asparagales |
| Heimo: | Kämmekkäkasvit Orchidaceae |
| Suku: | Tunturiorhot Chamorchis |
| Laji: | alpina |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Tunturiorho (Chamorchis alpina) on Euroopan vuoristoalueilla kasvava elinvoimaiseksi luokiteltu pienikokoinen kämmekkäkasvi. Suomessa laji on kuitenkin harvinainen ja luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitettu,[2] Suomen uhanalaisluokituksessa se on erittäin uhanalainen.[3]
Laji on läheistä sukua morfologisesti siitä suuresti poikkeavalle Traunsteinera-suvulle, ja se sijoitetaan joskus kyseiseen sukuun. Chamorchis-suvussa on vain yksi laji.[4]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tunturiorho nousee keväällä kasvin kokoon nähden suurista munanmuotoisista versojuurimukuloista. Kukkavarren korkeus on vain n. 3–10 cm. Sen juurella on useiden hyvin kapeiden lehtien muodostama ruusuke. Lehdet ovat varren pituisia tai hiukan lyhyempiä. Kukinto on harsu latvatähkä. Pienet kukat ovat väriltään vihertävän ruskeita, ja niitä on tyypillisesti kolmesta kahteentoista kappaletta. Kukat ovat miltei kellomaisia, kukan huuli on kannukseton. Tunturiorho kukkii heinä-elokuussa.[5][6]
Siementen lisäksi laji kykenee kasvulliseen lisääntymiseen muodostamalla vuosittain useita uusia versojuurimukuloita. Tämän takia tunturiorho kasvaa usein monivartisina tuppaina. Laji voi kuitenkin piileskellä vuosia maan alla sienirihmojen turvin ja mukulan varassa.[7]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tunturiorhoa tavataan Euroopassa vuoristoalueilta Alpeilta, Karpaateilta, Balkanilta sekä Skandinavian tunturialueilta Etelä-Norjasta Petsamoon saakka.[8] Laji on esiintymisalueellaan hyvin paikoittainen, mutta kuitenkin runsaslukuinen.[1] Suomessa sitä tavataan vain muutamalta Enontekiön Kilpisjärven suurtunturilta käsivarren Lapista. Ensimmäisen kerran laji löydettiin Suomessa vuonna 1911 Saanalta.[7]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tunturiorho on kalkinvaatija, ja se kasvaa erityisesti vuoristoruohikoilla ja -niityillä.[1] Suomessa sitä esiintyy ainoastaan tunturien alapaljakoilla korkeintaan 850 metrin korkeudella, yleensä alueilla missä on muitakin tyypillisiä paljakoiden kalkinvaatijoita.[7] Alpeilla lajia saatetaan tavataan aina 2000 metrin korkeuteen saakka.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kämmekät, Suomen orkideat. Toim. Korhonen, Mauri & Vuokko, Seppo. Forssan kustannus Oy, Forssa 1987.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Väre, Henry: Tunturiorho. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Kirjayhtymä, Helsinki 1997, s. 119.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Chamorchis alpina IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 20.9.2009.
- ↑ Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 193. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3806-5 Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010 sivut 181–685 (pdf).
- ↑ Suomen lajitietokeskus: Taksonomia Luomus. Viitattu 8.12.2014.[vanhentunut linkki]
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 500.
- ↑ Mossberg B. & Stenberg L: Suuri Pohjolan kasvio, s. 725. (suom. S. Vuokko & H. Väre) Tammi, 2005. ISBN 9513129241
- ↑ a b c Väre 1997, s. 119.
- ↑ Anderberg, A & A-L: Den virtuella floran (myös levinneisyyskartta) 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 14.6.2009. (ruotsiksi)
- ↑ Kämmekät, Suomen orkideat 1987, s. 75.