Tuuloksenjoki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tuuloksenjoki
ven. Тулокса, Tuloksa
Maanosa Eurooppa
Maat Venäjä
Alue Karjalan tasavalta
Piiri Aunus, Prääsä
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue Nevan vesistö
Valuma-alue Tuuloksenjoen valuma-alue
Pinta-ala 900 km² [1]
Pääuoman pituus 77 km [1]
Pääuoman osuudet TuuloksenjokiPuoroioja ←Valuoja
Joen uoman kohteita
Alkulähde Lumbasojan ja Puoroiojan yhtymäkohta, Kovera
  61.2953°N, 32.7591°E
Laskupaikka Laatokka, Alavoinen
  61.1006°N, 32.5458°E
Sivu-uomat Sjandebka, Julijogi, Huškalanjogi, Lumbasoja, Tihverinjoki
Mittaustietoja
Lähdekorkeus noin 35 m
Laskukorkeus 4,8 m mpy. [2]
Korkeusero 30 m
Pituus 47 km [1]
Kaltevuus 0,64 m/km
Muuta
Muualla Wikimedia Commons

Tuuloksenjoki eli Tuulosjoki (ven. Ту́локса, Лумбас, Tuloksa, Lumbas, karjalaksi Tuulos, Tuulosjogi) on Venäjällä Karjalan tasavallan Aunuksen piirissä virtaavan valuma-alueen 77 kilometriä pitkän pääuoman 47 kilometriä pitkän alajuoksun osuus joesta, joka laskee Laatokan itärantaan.[3][1][4]

Tuuloksenjoki alkaa Lumbasojan ja Puoroiojan yhtymäkohdasta, joka sijaitsee alavalla ja metsäisellä tasangolla. Yhtymäkohtaan tulee edellisten jokien lisäksi kaakosta päin Nizojan puro. Kaikki kolme virtavettä meanderoivat voimakkaasti. Tuuloksenjoki virtaa aluksi lounaaseen päin. Viiden kilometrin päässä jokeen yhtyy kaksi puroa lisää. Huškalanjogi tulee siihen kaakosta ja Lappoja pohjoisesta päin. Tuuloksenjoki jatkaa metsätaivaltaan kaartaen suoraviivaisesti lähes etelään päin. Kolmen kilometrin päässä se saapuu loivapiirteiseen laaksoon, jossa se alkaa taas mutkitella. Laakson kaakkoispuolella sijaitsee pienialainen järvialue, jonka kautta Huškalanjogi virtaa luoteeseen ja jossa sijaitsee pieni Kukšegoryn (Кукшегоры) kylä. Kylästä tulee Kukšajärven laskuoja, joka yhtyy Tuuloksenjokeen. Tuuloksenjoki kääntyy yhtymäkohdassa virtaamaan pari kilometriä länteen päin, jossa Julijogi yhtyy siihen. Voimakkaasti mutkitellen se saapuu laajalle suoalueelle, jonka se kiertää lännen kautta ja kaartaa mutkitellen lopulta kaakkoon päin. Joki saapuu peltomaaksi raivattuun jokilaaksoon, jossa sijaitsee Tuuloksen joenvarsikylään. Täällä siihen yhtyy idästä virtaava Sjandebka (Сяндебка). Joki laskee Laatokan itärannikolla hiekkarantaiseen leveään lahteen, jonne laskevat myös Alavoisenjoki ja Vitelenjoki. Tuuloksenjoen suussa on suuria hiekkadyynejä. Se on myös tunnettu lohijoki.[5][a][b]

Tuuloksenjoen valuma-alue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleistä ja pääuoma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuulosjoki kuuluu Nevan vesistöalueessa Laatokan valuma-alueen Alavoisenjoen valuma-alueeseen, jonka pääuoman alajuoksun se muodostaa. Alavoisenjoki laskee Laatokkaan, jonka laskujoki Neva laskee Pietarissa Itämeren Suomenlahteen. Tuulosjoen valuma-alueen pääuoma on 77 kilometriä pitkä ja se muodostuu kolmesta erinimisestä joesta tai purosta. Alajuoksun 47 kilometriä on Tuulosjokea, josta suurin yläjuoksun voimakkain jokiuoma on Puoroioja. Se on 19 kilometriä pitkä ja sen valuma-alueen pinta-ala on 134 neliökilometriä. Puoroioja alkaa Puoroinjärvestä (Пуоройнъярви), johon Valuoja laskee. Valuojalle luetaan yläjuoksun loppupituus. Se alkaa pienestä lammesta Varloilan-Tšijrakko (Варлойлан-Чийракко).[5][6][1][a]

Tuuloksenjoen ja sen yläjuoksun pääuoman eri osuuksien suurimpia sivu-uomina on kaksi sivujokea ja muutama sivuoja, jotka on lueteltu alla sijaitsevassa taulukossa. Taulukon tietojen lähteet on esitelty taulukon alla ja eritelty riveittäin taulukon oikeassa sarakkeessa.

Sivu-uoman
nimi
suom.
Nimi
ven.
 
Tuuloksen
kohta
 
Etäisyys
Laatokasta
(km)
Pituus
(km)
 
Virtaama
(MQ m³/s)
 
Valuma-alue
(km²)
 
Lähteet
 
 
laskee Laatokan itärantaan
Sjandebka Sjandebka (Сяндебка) Tuuloksenjoki 7 11 106 2,2,3,2,2,–,–
Julijogi Julijogi (Юли-ёги) Tuuloksenjoki 27 15 2,2,3,2,2,–,–
Lappoja Lappoja (Лаппоя) Tuuloksenjoki 39 13 2,2,3,2,2,–,–
Huškalanjogi Guškalka (Гушкалка) Tuuloksenjoki 39 22 177 5,2,3,2,2,–,–
Nizoja Nizoja (Низоя) Tuuloksenjoki 47 3,2,3,3,–,–,–
Lumbasoja Lumbas (Лумбас) Tuuloksenjoki 47 2,2,3,3,–,–,–
Poryi Poryi (Порый) Puoroioja 3,3,3,–,–,–,–
Tihverinjogi Tigverka (Тигверка) Puoroioja 5,3,3,–,–,–,–
Puoroiojan yläpuolista Valuojan osuutta on vielä 3–4 kilometriä jäljellä.

Lähteet: 1 = sivujoen oma artikkeli, 2 = luettu Venäjän vesistörekisterin tietokannasta ([1][7][8][9][10][6]), 3 = katsottu internetin karttapalveluista, 4 = katsottu joen venäjänkielisen wikipedian artikkelista, 5 = katsottu tarjolla olevista livvinkarjalankielisistä artikkeleista

Tuuloksenjoen valuma-alueella on kaksi laajempaa järvialuetta. Eteläisestä järvialueesta alkaa Sjandebkan sivujoki. Sen valuma-alueella sijaitsee esimerkiksi Sjandebskoje (Сяндебское), Kjuljujarvi (Кюлюярви) ja Suarimägi (Сарьмяги [11]). Saman järvialueen luoteispuolella virtaa Huškalanjogi, jonka valuma-alueella sijaitsee esimerkiksi Peizijärvi (Пейзиярви [12]), Pygäjärvi (Пюгяярви [13]), Kimusellänjärvi (Кимусельгское [14]), Irzijärvi (Ирзиярви [15]) ja Puskujärvi (Puskujarvi, Пускуярви [16]). Nizojan valuma-alueella sijaitsee Niinisellänjärvi (Нинисельгское [17]), joka kuuluu jo pohjoisempana sijaitsevaan laajempaan järvialueeseen. Tihverinjoen valuma-alueella sijaitsevat Tuulosjärvi (Тулосъярви [18]), Tihverinjärvi (Тигверинъярви [19]), Ojajärvi (Ojajarvi, Ояярви) ja Ivkijarvi (Ивкиярви). Pääuoman latvajärviä ovat pieni Puoroinjarvi (Пуоройнъярви) ja ylimpänä Varloilan-Tšijrakko (Варлойлан-Чийракко). Tänne asti yltää myös Lumbasojan latvahaarat, joilla on pieniä lampia.[a][b]

  1. a b c Asia katsottu ja mitattu Internetin karttapalveluista kuten esimerkiksi Google Earth, GeoMixer tai ACME.
  2. a b Asia on luettu venäjänkielisen Wikipedian artikkelista ru:Тулокса.
  1. a b c d e f Tuuloksenjoki, Тулокса (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 19.2.2022. (venäjäksi)
  2. Kuusisto, Esko: Luoteis-Venäjä on vetten Venäjä. Vesitalous, 2006, 47. vsk, nro 5, s. 7–10. Helsinki: Ympäristöviestintä YVT Oy. ISSN 0505-3838 Artikkelin verkkoversio. (PDF) Viitattu 8.1.2022.
  3. Venäjän federaation paikannimiä, s. 257. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2
  4. Komulainen, S.F: & al.: Assessing the Environmental Conditions of Rivers on the Northern Coast of Lake Ladoga by Chemical Characteristics and the Structure of Hydrobiocenoses. Water Resources, 2016, 43. vsk, nro 3, s. 486–494. Pleiades Publishing. ISSN 0097-8078 ResearchGate. (PDF) Viitattu 19.2.2022. (englanniksi)
  5. a b Vse reki: informatsionnyi sait o rekah Rossii vsereki.ru. Viitattu 16.10.2013. (venäjäksi)
  6. a b Puoroioja, Пуоройоя (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 19.2.2022. (venäjäksi)
  7. Sjandebka, Сяндебка (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 19.2.2022. (venäjäksi)
  8. Julijogi, Юли-еги (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 19.2.2022. (venäjäksi)
  9. Guškalka, Гушкалка (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 19.2.2022. (venäjäksi)
  10. Lappoje, Лаппое (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 19.2.2022. (venäjäksi)
  11. Suarimägi, Сарьмяги (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 21.2.2022. (venäjäksi)
  12. Peizijarvi, Пейзиярви (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 20.2.2022. (venäjäksi)
  13. Pjugjajarvi, Пюгяярви (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 20.2.2022. (venäjäksi)
  14. Kimuselgsjoje, Кимусельгское (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 20.2.2022. (venäjäksi)
  15. Irzijarvi, Ирзиярви (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 20.2.2022. (venäjäksi)
  16. Puckujarvi, Пускуярви (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 20.2.2022. (venäjäksi)
  17. Niniselgskoje, Нинисельгское (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 20.2.2022. (venäjäksi)
  18. Tulosjarvi, Тулосярви (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 20.2.2022. (venäjäksi)
  19. Tihverinjärvi, Тигверинярви (textual.ru) Venäjän valtion vesistötietokanta. Viitattu 21.2.2022. (venäjäksi)