Underground
Underground (suom. maanalainen) tarkoittaa vaihtoehtoista, valtavirran vastaista, poliittisesti tai kulttuurisesti arveluttavana pidettyä ajattelua ja toimintaa.
Alun perin sana underground on merkinnyt maanalaista toimintaa, jotain kiellettyä, laitonta tai epäkaupallista.[1] Sillä on voitu tarkoittaa esimerkiksi miehitetyssä maassa toimivaa vastarintaliikettä, joka tähtää maansa vapauttamiseen. Se on myös voinut tarkoittaa piilossa toimivaa salaliittoa, joka pyrkii vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen horjuttamiseen. Nykyisin käsite viittaa useimmin avant-garde -ryhmiin tai liikkeeseen, joka toimii valtakulttuurin ulkopuolella.[2] Yleisimmin underground merkitsee monitaiteista vastakulttuuriliikettä, joka syntyi Yhdysvalloissa 1960-luvulla[3].
Underground on sikäli kuvaava termi, että tavallinen yleisö joutuu harvoin kosketuksiin toiminnan kanssa, ellei ihminen tietoisesti hakeudu sen piiriin ("maan alle"), koska valtamedia ei ole undergroundista juurikaan kiinnostunut. Underground on usein myös synonyymi ilmaisulle vastakulttuuri.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aikio, Annukka ja Vornanen, Rauni: Uusi sivistyssanakirja. Kustannusosakeyhtiö Otava 1993. ISBN 951-1-11365-8.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Aikio ja Vornanen 1993, s. 632
- ↑ Definition of Underground by Merriam-Webster Merriam-Webster, Incorporated. Viitattu 16.11.2021. (englanniksi)
- ↑ Kirjallisuudentutkimus:underground. Tieteen termipankki. Viitattu 16.11.2021.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Komulainen, Matti & Leppänen, Petri: U:n aurinko nousi lännestä: Turun undergroundin historia. Turku: Sammakko, 2009. ISBN 978-952-483-096-6
- Lindfors, Jukka & Salo, Markku: Ensimmäinen aalto: Helsingin underground 1967–1970. Helsinki: Odessa, 1988. ISBN 951-9178-35-X
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Underground suomalaisessa taiteessa 1960- ja 1970-luvuilla, Ylen Elävä arkisto.
- Pietarin maan alla syntyi elinvoimainen undergroundkulttuuri, Ylen Elävä arkisto
- Kari Yli-Annala, Viimeisin kulta-aika – Subjektiivinen matka kuvataiteen vapaan kentän tiloihin ja tapahtumiin pääkaupunkiseudulla 2000–2020, Mustekala 1/2023