Uusgotiikka
Uusgotiikka eli neogotiikka on arkkitehtuurin ja sisustustaiteen suuntaus, joka kuuluu 1800-luvun kertaustyyleihin. Se yritti elvyttää myöhäiskeskiaikaisen gotiikan mukailemalla sen muotoja. Uusgotiikan juuret ovat lähinnä 1700-luvun Englannissa, ja se kukoisti 1800-luvulla.
Arkkitehtuurissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uusgoottilaiseen arkkitehtuuriin kuului erityisesti goottilaisen muotokielen ja ornamentiikan elvyttäminen holviruoteina, suippokaarisina torneina ja ruusuikkuna-aiheina. Englannissa on useita tunnettuja uusgoottilaisia rakennuksia, kuten Britannian parlamenttitalo, Windsorin linna ja Strawberry Hillin kartano. Merkittävimpiä uusgotiikan arkkitehteja Britanniassa oli Augustus Pugin. Yhdysvalloissa uusgotiikka hallitsi pilvenpiirtäjien tyyliä aina 1920-luvulle asti.[1]
Sisustuksessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uusgoottilaista sisustusta käytettiin lähinnä kirjastoissa, herrainhuoneissa ja biljardisalongeissa. Uusgoottilaisissa tuoleissa oli korkeat ja suippokaariset selustat, ja kaappien ovipinnoissa kirkon ikkunat mieleen tuovia kaarilinjoja. Kaapeissa ja kaappikelloissa käytettiin porrastettuja päätyjä, jotka koristeltiin tornimaisilla ulokkeilla. Rottinkikalusteissa uusgotiikka oli erityisen suosittua, koska rottinkia on helppo taivuttaa kaarimuotoon.[1]
Uusgotiikka Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomalaista uusgotiikkaa edustavat muun muassa Georg Theodor von Chiewitzin Helsingin Ritarihuone (1861) sekä Carl Axel Setterbergin Vaasan hovioikeuden talo (1861) ja kirkko (1867).[2] Erityisesti uusgotiikka näkyykin lukuisissa kirkoissa. Sitä sovellettiin muussakin rakentamisessa, kuten Kolkanniemen pappilassa Saarijärvellä[3].
Suomen Yleisten rakennusten intendentinkonttorissa alettiin kiinnostua uusgotiikasta 1820-luvulla, jolloin tyyliä käytettiin joidenkin kellotapuleiden suunnitteluun. Ensimmäinen merkittävä työ uusgotiikan saralla tehtiin, kun Carl Ludvig Engel suunnitteli Turun tuomiokirkon korjaustyöt ja uuden torninhuipun vuoden 1827 suurpalon jälkeen.
Uusgotiikka löi itsensä läpi Engelin seuraajan Ernst Lohrmannin intendenttikaudella 1841–1865 hänen suunnittelemiensa kirkkojen myötä. Tällöin hän suunnitteli uusgotiikasta myös kiinnostuneen arkkitehti A. F. Granstedtin kanssa Kerimäen puukirkkoa, jossa näkyy myös empiretyyli. Granstedtiä epäilytti suuren kirkon rakentaminen, mutta hän suostui kuitenkin, erityiskorvausta vastaan. Näin suuria kirkkoja ei kuitenkaan haluttu rakentaa useampia.
Merkittäviä uusgoottilaisten kirkkojen suunnittelijoita olivat Lohrmannin lisäksi muun muassa Georg Theodor von Chiewitz, Carl Axel Setterberg, Carl Albert Edelfelt, Frans Sjöström, Jac. Ahrenberg, Ferdinand Öhman ja Josef Stenbäck.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Nokela, Leena: Sisustustyylit antiikista nykyaikaan, s. 245–247. Otava, 1991 (1. painos 1981). ISBN 951-1-11455-7
- ↑ Taiteen Pikkujättiläinen, s. 772. WSOY, 1995. ISBN 951-0-16447-X
- ↑ Museovirasto: Kolkanniemen pappila. Viitattu 28.12.2010.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uusgotiikka Wikimedia Commonsissa