Valkoviini

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Valkoviiniä viinilasissa.

Valkoviini on viinirypäleistä tehtyä viiniä, jonka valmistusvaiheessa rypäleiden tummien kuorten ei ole annettu värjätä viiniä punaiseksi kuten punaviinin valmistuksessa. Valkoviineissä ei ole karvautta, jollainen punaviiniin syntyy tanniineista.[1] Valkoviinien alkoholipitoisuus on yleensä noin 12–14 tilavuusprosenttia, mutta miedoimmat valkoviinit, kuten Moscato d'Asti ja Riesling, sisältävät vain noin 5–8 tilavuusprosenttia alkoholia.[2]

Valkoviinien valmistuksessa kuoret poistetaan jo käymisen alussa, jotta niistä ei liukene viiniin väriä ja tanniineja. Valkoviiniä tehdään yleensä vaaleista rypäleistä, mutta sitä voidaan tehdä tummakuorisistakin rypäleistä, sillä kaikkien rypäleiden mehu ilman kuoria on vaalean vihertävää. Valkoviiniastioita jäähdytetään käymisen aikana, jotta viiniin saadaan hedelmäinen maku. Valkoviinien ei yleensä anneta käydä läpi maitohappokäymistä kuten punaviinien, sillä niiden kuuluu yleensä olla kirpeitä ja hapokkaita. Valkoviinin voidaan antaa levätä hiivasakan kanssa, mikä antaa viiniin lisämakua autolyysin kautta.[3] Valkoviinien käymislämpötila on alle 20 astetta ja niitä käytetään parista viikosta kuukauteen.[4]

Rypälelajikkeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkittävimmät vaaleat rypälelajikkeet ovat Chardonnay, Sauvignon Blanc ja Riesling.[5] Helposti viljeltävä Chardonnay on laatuviineissä eniten viljelty vaalea lajike. Chardonnay-viinit ovat täyteläisiä ja hedelmäisiä.[6] Sauvignon Blanc -viinit ovat kepeitä, aromaattisia ja hapokkaita, ja niitä tuotetaan melko viileillä alueilla, etenkin Loiren seudulla.[7] Saksassa ja muissa viileissä maissa suositusta Rieslingistä saadaan hapokkaita ja mineraalisia viinejä.[8]

  • Mykkänen, Jouko: Viinikoulu: Opas viinien maailmaan. (Perustuu Helsingin Sanomissa 2003–2005 julkaistuun samannimiseen sarjaan) Hämeenlinna: Helsingin Sanomat, 2005. ISBN 952-5557-05-7
  1. Mykkänen 2005, s. 31.
  2. Alcohol content in wine. 23.12.2013. winefolly.com. Viitattu 17.11.2018.
  3. Mykkänen 2005, s. 12–13.
  4. Vanne, Mika: Viini käy hiivalla 10.5.2012. Viini-lehti. Viitattu 17.12.2013.
  5. Mykkänen 2005, s. 39.
  6. Mykkänen 2005, s. 47.
  7. Mykkänen 2005, s. 48.
  8. Mykkänen 2005, s. 51.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]