Vartiuksen rautatieasema

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vartius
Perustiedot
Lyhenne Vus
Rataosa Kontiomäki–Vartius
Ratakilometri 753+755
Sijainti 64°32′23″N, 029°56′55″E
Osoite Kostamustie 1467, 88930 Lentiira
Kunta Kuhmo
Etäisyydet Kontiomäki 95 km,
Kivijärvi 5 km
Avattu 1. marraskuuta 1976[1]
Liikenne
Tavaraliikenne kansainvälinen liikenne,
kotimainen puutavaraliikenne
Muut tiedot raja-asema,
junakohtauspaikka
Asemarakennus
Tyyppi aumakattoinen asemarakennus
Materiaali tiili, puurakenteinen
Lipunmyynti ei
Ratapiha
Raiteisto 5 raidetta,
1 kuormausraide

Vartiuksen rautatieasema (lyh. Vus) on Suomen rataverkon liikennepaikka Kuhmon kaupungin Vartiuksen kylässä Kainuussa rataosalla Kontiomäki–Vartius. Liikennepaikan etäisyys Helsingin päärautatieasemalta on 753,8 ratakilometriä mitattuna Pieksämäen rautatieaseman kautta.[1] Vartiuksen rautatieasema avattiin 1. marraskuuta 1976.[2] Asemalla ei ole matkustajaliikennettä.[3]

Vartiuksen ratapiha ja asema sijaitsevat aivan Suomen ja Venäjän välisen rajavyöhykkeen sekä Vartiuksen raja-aseman läheisyydessä. Liikennepaikka toimii Suomen ja Venäjän välisen rautatieyhdysliikenteen luovutus- ja vastaanottoasemana. Venäläiset junat liikennöivät rajan ylitse Vartiukseen vain yhdysliikenteen vuoksi. Venäjän puolella seuraava liikennepaikka on Kivijärven ratapiha, joka sijaitsee käytännössä rajavyöhykkeellä.

Vartiuksen asemarakennus valmistui vuonna 1976. Se oli 1970-luvulla rakennetuksi puuasemaksi poikkeuksellisen suuri. Rakennukseen suunniteltiin tilat VR:lle, rajavartiostolle ja tullille. Aseman katto rakennettiin kotaa muistuttavaksi. Vartiukseen rakennettiin myös kaksi rivitaloa henkilökunnan perheille.[4][3]

Vartiuksen ratapihalla on viisi läpiajettavaa ja sähköistettyä raidetta, joita käytetään rajan yli kulkevan tavaraliikenteen hoitamiseen. Lisäksi ratapihalla on yksi sähköistämätön kuormausraide. lähde?

Sähköistys rataosalla Kontiomäki–Vartius otettiin käyttöön 1. joulukuuta 2006.[5] Vartiuksen liikennepaikan liikenteenohjaustoiminnot on hoidettu vuodesta 2006 lähtien kaukokäytöllä Oulun liikenteenohjauskeskuksesta käsin[3].

  1. a b Louhikari, Timo: Matkaopas rautateille. Sankarimatkailija junassa, s. 222. Helsinki: Kustannus Oy Taifuuni, 1994. ISBN 951-581-018-3
  2. Vartius vaunut.org. Viitattu 16.10.2019.
  3. a b c Iltanen, Jussi: Radan varrella. Karttakeskus, 2009. ISBN 978-951-593-214-3
  4. Valtionrautatiet 1962–1987, s. 276. Helsinki: Rautatiehallitus, 1987.
  5. Hakkarainen, Petri: Sähkö nopeuttaa Kainuun junia kaleva.fi. 1.12.2006. Viitattu 16.10.2019.