Veli Verronen
Veli Antero Verronen (1941 Alavieska – 19. joulukuuta 2020 Somero) oli Jyväskylän yliopiston filosofian yliopistonlehtori ja dosentti. Verronen oli naimisissa, ja hänellä oli yksi lapsi.[1]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Verrosen perhe muutti Somerolle 1950-luvulla. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1960 Someron yhteiskoulusta. Verronen harrasti musiikkia ja soitti rumpuja M. A. Nummisen Viisi vierasta miestä -yhtyeessä. Hän esiintyy myös vinyylisinglellä Wittgenstein Pop, mitä filosofian opiskelijat myöhemmin osasivat arvostaa. Hän itse piti arvossa tilaisuuksia soittaa Unto Monosen orkesterissa.[1]
Verronen opiskeli filosofiaa Turun yliopistossa ja teki vuonna 1979 Tampereen yliopistoon lisensiaatintyön Eräs ei-staattisen teoriakäsityksen tutkimuslinja. Thomas Kuhnin teoria: analyysi ja suhde muutamiin keskeisiin tieteenfilosofisiin virtauksiin. Verronen oli toimittamassa teosta Tieteen historia ja tieteen edistyminen (1985). Verrosen väitöskirja vuonna 1986 Jyväskylän yliopistoon oli nimeltään The Growth of Knowledge. An Inquiry into the Kuhnian Theory.[1]
Verronen toimi yliopistonlehtorina Jyväskylän yliopistossa eläkeikään saakka. Kollegat julkaisivat hänen kunniakseen vuonna 2005 juhlakirjan Muoto ja metodi: juhlakirja Veli Verroselle (toim. Jussi Kotkavirta). Verronen oli tiukka opettaja, joka sai opiskelijansa innostumaan tieteenfilosofiasta.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Arto Laitinen: In memoriam: Veli Verronen (1941–2020) Ajatus, vol. 78, s. 27–29. Suomen Filosofinen Yhdistys. Viitattu 2.3.2024. (Journal.fi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
