Vennolan I hallitus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vennolan I hallitus

Suomen tasavallan 5. valtioneuvosto
Toimikausi alkoi 15. elokuuta 1919
Toimikausi päättyi 15. maaliskuuta 1920
Jäsenet
Hallituksen johtaja Juho Vennola
Ministerien lukumäärä 14
Hallituspuolueet
Historia
Edellinen Kaarlo Castrénin hallitus
Seuraava Erichin hallitus

Vennolan ensimmäinen hallitus oli Suomen tasavallan viides hallitus, joka työskenteli 213 päivän ajan 15. elokuuta 1919 – 15. maaliskuuta 1920. Vennolan ensimmäinen hallitus oli Juho Vennolan johtama, Maalaisliiton ja Edistyspuolueen muodostama keskustalainen vähemmistöhallitus sekä ensimmäinen tasavallan presidentin nimittämä hallitus.[1]

Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Juho Vennola yritti aluksi muodostaa yleisporvarillisen enemmistöhallituksen edeltäjänsä Kaarlo Castrénin tavoin. Valtiomuototaistelun ja presidentinvaalin jättämät arvet eivät kuitenkaan olleet umpeutuneet, joten Ruotsalainen kansanpuolue kieltäytyi tulemasta hallitukseen. Myös Kokoomus jäi Vennolan taivutteluista huolimatta oppositioon. Näin K. J. Ståhlbergin presidenttikauden ensimmäisestä hallituksesta tuli edeltäjäänsä nähden muutosten hallitus, vaikka presidentti ei toivonutkaan näin käyvän. Edellisen hallituksen ministereistä tehtävässään jatkoi ulkoministeri Rudolf Holsti.[1]

Uusi hallitus joutui käsittelemään jo aikaisemmin kiistaa aiheuttanutta kysymystä sotaväen ylipäällikön viran haltijasta. Hallitus asettui kenraalimajuri Karl Fredrik Wilkaman kannalle, mikä merkitsi varovaisempaa ja vähemmän sotaisaa suhtautumista Venäjän sisällissotaan.[1] Lokakuun 1919 lopussa hallitus torjui kenraali Nikolai Judenitšin ja Luoteis-Venäjän valkoisen hallituksen pyynnön hyökkäyksestä Petrogradiin. Hallituksen kantaan vaikutti se, että Venäjän valkoisen luoteisen rintaman komentaja, amiraali Aleksandr Koltšak ei tunnustanut Suomen itsenäisyyttä.[2]

Hallituksen toimikaudella juhlistettiin joulukuun kuudetta päivää ensimmäisen kerran Suomen itsenäisyyspäivänä. Samoin uudistettiin asetusta ylioppilastutkinnosta siten, että jokainen ylioppilaskokelas suoritti tutkinnon omassa koulussaan tarvitsematta enää sitä varten matkustaa Helsingin yliopistoon.[3] Tammikuussa 1920 annettiin ensimmäinen punavankien armahduslaki, jonka nojalla vapautettiin kaksi kolmasosaa vajaasta 4 000 vangista ja palautettiin kansalaisluottamus noin 40 000 entiselle punakaartilaiselle.[4]

[5]

Ministeri Tehtävissä Puolue
Pääministeri
Juho Vennola
15.8.1919–15.3.1920 Edistyspuolue
Ulkoasiainministeri
Rudolf Holsti
15.8.1919–15.3.1920 Edistyspuolue
Oikeusministeri
Hjalmar Kahelin
15.8.1919–30.1.1920 Edistyspuolue
Sisäasiainministeri
Heikki Ritavuori
15.8.1919–15.3.1920 Edistyspuolue
Sotaministeri
Karl Emil Berg
15.8.1919–15.3.1920 amm.
Valtiovarainministeri
Johannes Otto Lundson
15.8.1919–2.3.1920 Edistyspuolue
Kirkollis- ja opetusministeri
Mikael Soininen
15.8.1919–15.3.1920 Edistyspuolue
Maatalousministeri
Kyösti Kallio
15.8.1919–15.3.1920 Maalaisliitto
Apulaismaatalousministeri
Eero Hahl
15.8.1919–15.3.1920 Maalaisliitto
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Santeri Pohjanpalo
15.8.1919–15.3.1920 Edistyspuolue
Kauppa- ja teollisuusministeri
Eero Erkko
15.8.1919–15.3.1920 Edistyspuolue
Sosiaaliministeri
Santeri Alkio
15.8.1919–15.3.1920 Maalaisliitto
Elintarveministeri
Karl Johan Mikael Collan
15.8.1919–15.3.1920 Edistyspuolue
Salkuton ministeri
Mikko Luopajärvi
15.8.1919–5.1.1920 Maalaisliitto

Hallituksen puoluejakauma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puolue 15.8.1919 15.3.1920
Edistyspuolue 9 7
Maalaisliitto 4 3
ammattiministeri 1 1
  1. a b c Jorma Keränen: Suomen itsenäistymisen Kronikka, s. 178. Jyväskylä: Gummerus, 1992. ISBN 951-20-3800-5.
  2. Keränen 1992, s. 180.
  3. Keränen 1992, s. 182.
  4. Keränen 1992, s. 184.
  5. Vennolan 1. hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Viitattu 24.5.2010.