Vivien Leigh
Vivien Leigh | |
---|---|
Vivien Leigh elokuvassa Tuulen viemää |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Vivian Mary Hartley |
Syntynyt | 5. marraskuuta 1913 Darjeeling, Intia |
Kuollut | 8. heinäkuuta 1967 (53 vuotta) Lontoo, Englanti |
Puoliso |
Herbert Leigh Holman (1932–1940) Laurence Olivier (1940–1960) |
Lapset | Suzanne Holman, aviol. Farrington (1933-2015) |
Näyttelijä | |
Aktiivisena | 1933 – 1967 |
Merkittävät roolit |
Scarlett O'Hara (Tuulen viemää) Blanche DuBois (Viettelyksen vaunu) |
Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
Vivien Leigh (oik. Vivian Mary Hartley; 5. marraskuuta 1913 Darjeeling, Intia – 8. heinäkuuta 1967 Lontoo, Iso-Britannia) oli Oscar-palkittu englantilainen näyttelijä. Hän loi menestyksekkään uran niin teatterissa kuin elokuvissakin.[1]
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leigh opiskeli Englannissa, Ranskassa, Italiassa ja Saksassa. Hän aloitti uransa teatterissa 1930-luvun alkupuolella. Old Vic -teatterissa hän pääsi näyttelemään Shakespearea vastanäyttelijänään Laurence Olivier.[2] Olivier ja Leigh näyttelivät yhdessä myös englantilaisissa elokuvissa, ja heidän välilleen syntyi suhde, vaikka kumpikin oli tahollaan naimisissa.[1]
Vuonna 1938 Leigh meni Olivierin perässä Yhdysvaltoihin ja tapasi siellä Tuulen viemää -elokuvan tekijät. Elokuvalle ei ollut löytynyt naistähteä, ja kohtalaisen tuntematon Vivien Leigh sai pääosan Scarlett O’Harana, koska hän muistutti niin paljon romaanin kuvaamaa Scarlettia.[1] Hän sai roolin, vaikka siihen oltiin povattu muun muassa Norma Sheareria, Bette Davisia, Jean Arthuria, Katharine Hepburnia ja Barbara Stanwyckia. Tuulen viemää valmistui vuonna 1939, ja siitä tuli yksi kaikkien aikojen menestyneimpiä elokuvia. Leigh’stä tuli kansainvälisesti tunnettu elokuvatähti, ja hän sai Scarlettin roolista ensimmäisen Oscar-palkintonsa.
Leigh jatkoi kuitenkin uraansa teatterissa menestyksestä huolimatta, ja vuonna 1949 Lontoossa hän loisti Blanche DuBois’n roolissa Tennessee Williamsin näytelmässä Viettelyksen vaunu. Hän sai pääroolin myös Viettelyksen vaunun elokuvaversiossa, jossa hänen vastanäyttelijänään oli Marlon Brando. Tämä elokuva toi Leigh’lle toisen Oscarinsa.[1]
Leigh teki tämän jälkeen vain kolme elokuvaa, joista vuonna 1961 valmistuneessa Mrs. Stonen Rooman kevät hänellä oli vastanäyttelijänään Warren Beatty. American Film Institute on valinnut Leigh’n vuosisadan 25 tärkeimmän naisnäyttelijän joukkoon. Hän on saanut urastaan myös tähden Hollywood Walk of Famelle.[3]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vivien Leigh meni naimisiin Herbert Leigh Holmanin kanssa vuonna 1932, ja heidän tyttärensä Suzanne syntyi 1933. Vivien käytti koko uransa ajan sukunimenään ensimmäisen aviomiehensä keskimmäistä nimeä Leigh. 1930-luvun alussa hän tapasi Laurence Olivierin, johon rakastui intohimoisesti. Heistä tuli rakastavaiset, vaikka molemmat olivat tahoillaan naimisissa.[1]
Leigh ja Olivier avioituivat vuonna 1940. Pian Leigh’n mielenterveys alkoi kuitenkin horjua hänen sairastuttuaan maanis-depressiivisyyteen, josta hän kärsi loppuelämänsä ajan. Vuonna 1960 hän ja Olivier erosivat.[1] Vivien Leigh kuoli 53-vuotiaana tuberkuloosiin.
Filmografia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvat | ||||
---|---|---|---|---|
Vuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen nimi | Rooli | Muuta |
1935 | The Village Squire | Rose Venables | ||
Things Are Looking Up | koulutyttö | |||
Look Up and Laugh | Marjorie Belfer | |||
Gentlemen’s Agreement | Phil Stanley | |||
1937 | Kuningatar Elisabeth | Fire Over England | Cynthia | Ensimmäinen elokuva Laurence Olivierin kanssa |
Vakoilukeskus Tukholma | Dark Journey | Madeleine Goddard | Vastanäyttelijänä Conrad Veidt | |
Storm in a Teacup | Victoria ”Vickie” Gow | Vastanäyttelijänä muun muassa Rex Harrison | ||
1938 | Rakastunut ylioppilas | A Yank at Oxford | Elsa Craddock | Vastanäyttelijöinä Robert Taylor, Lionel Barrymore, Maureen O'Sullivan ja Edmund Gwenn |
Sidewalks of London | Liberty, ”Libby” | Vastanäyttelijöinä Charles Laughton ja Rex Harrison | ||
1939 | Tuulen viemää | Gone with the Wind | Scarlett O'Hara | Parhaan naispääosan Oscar-palkinto Parhaan naispääosan New York Film Critics Circle -palkinto Ohjaajana Victor Fleming Vastanäyttelijöinä Clark Gable, Leslie Howard ja Olivia de Havilland |
1940 | Kolme viikkoa elonaikaa | 21 Days | Wanda | Kuvattu vuonna 1937 Vastanäyttelijänä Laurence Olivier |
Sumujen silta | Waterloo Bridge | Myra Lester | Ohjaajana Mervyn LeRoy Vastanäyttelijänä muun muassa Robert Taylor | |
1941 | Lady Hamiltonin rakkaustarina | That Hamilton Woman | lady Emma Hamilton | Vastanäyttelijöinä muun muassa Laurence Olivier ja Gladys Cooper |
1945 | Caesar ja Kleopatra | Caesar and Cleopatra | Kleopatra | Vastanäyttelijöinä muun muassa Claude Rains ja Stewart Granger |
1948 | Anna Karenina | Anna Karenina | Anna Karenina | Vastanäyttelijänä Ralph Richardson |
1951 | Viettelyksen vaunu | A Streetcar Named Desire | Blanche DuBois | Parhaan naispääosan Oscar-palkinto Parhaan naispääosan BAFTA-palkinto Parhaan naispääosan New York Film Critics Circle -palkinto Sant Jordi -palkinto: Erikoispalkinto Venetsian elokuvajuhlat: Volpi Cup Ehdokkuus – Parhaan naispääosan Golden Globe Vastanäyttelijöinä Marlon Brando, Kim Hunter ja Karl Malden |
1955 | Syvä kuin meri | The Deep Blue Sea | Hester Collyer | Ohjaajana Anatole Litvak |
1961 | Mrs. Stonen Rooman kevät | The Roman Spring of Mrs. Stone | Karen Stone | Vastanäyttelijänä Warren Beatty |
1965 | Narrilaiva | Ship of Fools | Mary Treadwell | Vastanäyttelijöinä Simone Signoret, José Ferrer ja Lee Marvin |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Vivien Leigh Encyclopedia Britannica. Viitattu 24.6.2014.
- ↑ Vivien Leigh Allmoviessa (englanniksi)
- ↑ Vivien Leigh Hollywood Star Walk. LA Times. Viitattu 24.6.2014.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Epäviralliset kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)
- Vivien Leigh NNDB:ssä
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Strachan, Alan: Dark Star : A Biography of Vivien Leigh. London : I. B. Tauris, 2019. ISBN 9781788312080.
- Vivien Leigh : Actress and Icon. Toim. Kate Dorney ja Maggie B. Gale . Manchester University Press, 2018. ISBN 978-1-5261-2508-8.