Walter Ulbricht

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Walter Ulbricht
Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen pääsihteeri
25. heinäkuuta 1950 – 3. toukokuuta 1971
Edeltäjä Wilhelm Pieck
Otto Grotewohl (yhteisjohto)
Seuraaja Erich Honecker
Saksan demokraattisen tasavallan valtioneuvoston puheenjohtaja
12. syyskuuta 1960 – 1. elokuuta 1973
Edeltäjä Wilhelm Pieck
Seuraaja Willi Stoph
Henkilötiedot
Syntynyt30. kesäkuuta 1893
Leipzig, Saksin kuningaskunta, Saksan keisarikunta
Kuollut1. elokuuta 1973 (80 vuotta)
Templin, Saksan demokraattinen tasavalta
Puoliso Martha Schmellinsky (vih. 1920; ero 1949)
Lotte Kühn (vih. 1953)
Tiedot
Puolue Saksan sosiaalidemokraattinen puolue (1912–1917)
Itsenäinen sosiaalidemokraattinen puolue (1917–1920)
Saksan kommunistinen puolue (1920–1946)
Saksan sosialistinen yhtenäisyyspuolue
Uskonto ateisti

Walter Ernst Paul Ulbricht (30. kesäkuuta 1893 – 1. elokuuta 1973) oli saksalainen kommunistipoliitikko. Hän oli Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen pää- ja ensimmäinen sihteeri (1950–1971) ja Saksan demokraattisen tasavallan valtionpäämies (1960–1973).

Varhaiset vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulbricht syntyi Leipzigissa. Hänen molemmat vanhempansa toimivat Saksan sosiaalidemokraattisessa puolueessa (SPD). Hän kävi kansakoulun ja opiskeli puusepäksi.[1] Myöhemmin hän palveli ensimmäisessä maailmansodassa vuosina 1915–1918 Puolan ja Serbian rintamilla ja länsirintamalla.

Poliittinen toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ulbrichtin valtiolliset hautajaiset Itä-Berliinissä 7. elokuuta 1973

Ulbricht liittyi SPD:hen vuonna 1912,[1] mutta vuoden 1918 lopulla siirtyi perustamaan Saksan kommunistista puoluetta Leipzigissa. Ulbricht kävi Kommunistisen internationaalin Kansainvälisen Lenin-koulun Neuvostoliitossa 1924–1925. Hän oli edustajana Saksin maapäivillä 1928–1933. Vuonna 1932 Komintern käski Saksan kommunistien tehdä yhteistyötä kansallissosialistien kanssa taistellakseen sosiaalidemokraatteja vastaan. Ulbrichtin väitetään tavanneen Joseph Goebbelsin ja heidän väitetään suunnitelleen yhteisiä sosiaalidemokraattien vastaisia kampanjoita. Kansallissosialistien muodostettua hallituksen 1933 ja kiellettyä myös kommunistipuolueen Ulbricht siirtyi maanpakoon Ranskaan, josta edelleen Neuvostoliittoon 1938.

Ollessaan maanpaossa Neuvostoliitossa Ulbricht ei saavuttanut neuvostojohdon kunnioitusta, vaan mm. Lavrenti Berija piti häntä "lurjuksena", joka eteni urallaan ilmiantamalla vastustajiaan. Häntä pidettiin byrokraattisena johtajana, jolle kaikki, mikä tuli Josif Stalinilta, oli ehdoton käsky.[2] Ulbricht säilytti kuitenkin henkensä Stalinin vainoissa 1930-luvulla.

Toisen maailmansodan jälkeen 1945 Ulbricht palasi jäljelle jääneiden saksalaiskommunistien mukana Saksaan Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeille. Vuonna 1946 he liittivät väkisin miehitysvyöhykkeiden (paitsi Itä-Berliinin) sosiaalidemokraattiset järjestöt kommunistisiin, ja näin syntyi Saksan sosialistinen yhtenäisyyspuolue, josta tuli Saksan demokraattista tasavaltaa (Itä-Saksa) yksinvaltaisesti hallinnut kommunistipuolue.[1] Itä-Saksan varapääministerinä toiminut Ulbricht neuvotteli 2. tammikuuta 1950 Moskovassa Neuvostoliiton kanssa.[3] Ulbricht tuli Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen ja koko maan poliittiseksi johtajaksi eli pääsihteeriksi 1950 (nimikkeenä ensimmäinen sihteeri vuodesta 1953). Itä-Saksan muodollisen valtionpäämiehen, presidentti Wilhelm Pieckin kuoltua 1960 Ulbrichtista tuli hänen seuraajansa, mutta valtioneuvoston puheenjohtajan asemassa.[1]

Ulbrichtin johdolla rakennettiin 13. elokuuta 1961 alkaen Berliinin muuri. Vielä 15. kesäkuuta Ulbricht oli vakuuttanut Neues Deutschlandin sivuilla: "saks. Niemand hat die Absicht, eine Mauer zu errichten" (suom. kenelläkään ei ole aikomustakaan pystyttää muuria'). Hän lähetti 1968 Itä-Saksan armeijan joukkoja neuvostoarmeijan tapaan Tšekkoslovakiaan kukistamaan Prahan kevättä.

Koska Ulbricht ei juuri halunnut tehdä poliittisia kompromisseja[2], hänet syrjäytettiin puoluejohtajan paikalta 1971, ja seuraajaksi tullut Erich Honecker suhtautuikin myötämielisesti Länsi-Berliinin asemaan vaikuttaneeseen neljän vallan sopimukseen. Ulbricht kuitenkin toimi valtionpäämiehenä kuolemaansa 1973 saakka.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 204. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
  2. ↑ a b Beevor, Anthony: Berliini 1945. Werner Söderström Oy, 2002. ISBN 951-0-27036-9
  3. ↑ Simonen, Salama: Mitä Missä Milloin 1951, s. 12. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Frank, Mario: Walter Ulbricht. Eine Deutsche Biographie.. Berliini 2001. ISBN 3-88680-720-7

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Walter_Ulbricht&oldid=22817783”