Wanda Landowska
Wanda Louise Landowska (5. heinäkuuta 1879 Varsova, Puola – 16. elokuuta 1959 Connecticut, Yhdysvallat) oli puolalaissyntyinen cembalisti.[1] Landowska vaikutti voimakkaasti 1900-luvun alkupuolella siihen, että kiinnostus cembaloa kohtaan heräsi uudelleen.[1] Landowska opiskeli sävellystä ja tutki varhaista musiikkia sekä kosketinsoittimia ja opetti Schola Cantorumissa.[1]
Landowska oli ensimmäinen, joka levytti Johann Sebastian Bachin Goldberg-muunnelmat cembalolla. Wanda Landowska on erityisen tunnettu Bachin, Louis Couperinin ja Jean-Philippe Rameaun tulkitsijana. Landowskalle sävellettiin hänen uransa aikana monia merkittäviä uusia cembaloteoksia, kuten Manuel de Fallan El retablo de maese Pedro ja cembalokonsertto sekä Francis Poulencin Concert champêtre.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Landowskan isä oli lakimies ja äiti kielitieteilijä, joka käänsi Mark Twainin tuotantoa puolaksi. Hän aloitti piano-opinnot nelivuotiaana ja opiskeli myöhemmin Varsovan konservatoriossa Jan Kleczynskin ja Alexander Michalowskin johdolla. Hän opiskeli myös sävellystä Berliinissä vuonna 1896 opettajanaan Heinrich Urban. Vuonna 1900 hän muutti Pariisiin, jossa toimi vuoteen 1912 asti Schola Cantorumin opettajana. Vuonna 1903 hän soitti ensi kertaa julkisesti cembaloa ja julkaisi miehensä kanssa vuonna 1909 Musique ancienne -tutkielman 17.- ja 18.-vuosisadan musiikista. Vuosina 1912–1919 Landowska toimi cembalo-opettajana Berliinin Hochschule für Musikissä. Vuonna 1925 hän perusti koulun varhaisen musiikin tutkimiseen Saint-Leu-La-Forêtissa lähellä Pariisia.
Landowska perusti Pariisiin vuonna 1927 École de Musique Anciennen ja eli Ranskassa vuoteen 1940 asti, jolloin saksalaisten miehittäessä maan hän joutui juutalaisena pakenemaan Portugalin kautta Yhdysvaltoihin. Elämänsä loppuvuodet hän asui Lakevillessä, Connecticutissa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Wanda Landowska britannica.com. Viitattu 5.7.2022. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- GLBTQ: Wanda Landowska (Arkistoitu – Internet Archive)