Walesin prinsessa Diana
Walesin prinsessa Diana (Lady Diana Frances Mountbatten-Windsor, os. Spencer) (1. heinäkuuta 1961 Sandringham – 31. elokuuta 1997 Pariisi) oli Britannian kruununperijän Walesin prinssi Charlesin ensimmäinen puoliso ja tämän lasten prinssi Williamin ja prinssi Harryn äiti. Diana kuoli auto-onnettomuudessa Pariisissa vuonna 1997.
Sitaatteja
[muokkaa]- "Bulmia alkoi kihlausta seuraavana päivänä. Kaikki mitä söin, tuli ulos. Minä tiesin että Charles rakastaa toista naista. Sisareni sanoi kuitenkin että oli myöhäistä peruuttaa häät"[1]
- "Häät olivat todellinen helvetti, yksi elämäni hirveimmistä päivistä. Katselin St. Paulin katedraalissa vierassrivistöjä saadakseni selville, missä Camilla istui.Tunsin olevani lammas, jota viedään teuraaksi"[2]
- "Itkin silmät päästäni. Nousin suurin odotuksin kuninkaalliseen Britannia-alukseen. Toivoni oli kuitenkin sirpaleina jo toisena päivänä. Charles ei koskettanutkaan minua"[3]
Dianasta sanottua
[muokkaa]- "Me muistamme äitimme sellaisena kuin hän haluaisi tulla muistetuksi, sellaisena kuin hän oli: iloisena, anteliaana, maanläheisenä ja ehdottoman aitona." [4]
- Prinssi Harry Dianan kuoleman 10-vuotispäivänä.
- "Minualla ei ole pienintäkään epäilystä siitä, ettei Diana olisi rakastunut Walesin prinssiä; hän rakasti tätä antaumsuksella siitä päivästä lähtien, kun he menivät naimsiin vuonna 1981. Uskon siihen lujasti, ja vaikka Diana oli selvillä Camillan olemassaolosta, hän uskoi vilpittömästi että se oli Charlesille taaksejäänyttä elämää ja hänellä ja Charlesilla olisi kaikki mahdollisuudet yhteiseen elämään"[5]
- Ken Wharfe, Dianan henkivartija
Lähteet
[muokkaa]- ↑ Guido Knopp: Rakkauden ja vallan liitot, s. 87. Jyväskylä: Gummerus, 2008. ISBN 978-951-20-73306-1.
- ↑ Guido Knopp: Rakkauden ja vallan liitot, s. 91. Jyväskylä: Gummerus, 2008. ISBN 978-951-20-73306-1.
- ↑ Guido Knopp: Rakkauden ja vallan liitot, s. 92. Jyväskylä: Gummerus, 2008. ISBN 978-951-20-73306-1.
- ↑ Prinsessa Dianaa muistettiin Lontoossa ja Pariisissa HS.fi. 31.8.2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 28.6.2010.
- ↑ Guido Knopp: Rakkauden ja vallan liitot, s. 93. Jyväskylä: Gummerus, 2008. ISBN 978-951-20-73306-1.
