Siirry sisältöön

alfa

Wikisanakirjasta
Katso myös: Alfa

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

alfa (9)

  1. kreikan aakkosten ensimmäinen kirjain, kreikan kielen suuraakkonen alfa: Α ja vastaava pienaakkonen alfa: α
  2. (kuvaannollisesti) kaiken alku, tärkein, paras
    alfauros
  3. (kuvaannollisesti) eräissä merkinnöissä ensimmäinen
    alfaversio
  4. vaikutusvaltainen ihmislauman johtava ja naisten suosima uros
  5. lääketieteellisen tiedekunnan ensimmäisen vuoden opiskelija, vrt. fuksi

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈɑlfɑ/
  • tavutus: al‧fa

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi alfa alfat
genetiivi alfan alfojen
(alfain)
partitiivi alfaa alfoja
akkusatiivi alfa;
alfan
alfat
sisäpaikallissijat
inessiivi alfassa alfoissa
elatiivi alfasta alfoista
illatiivi alfaan alfoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi alfalla alfoilla
ablatiivi alfalta alfoilta
allatiivi alfalle alfoille
muut sijamuodot
essiivi alfana alfoina
translatiivi alfaksi alfoiksi
abessiivi alfatta alfoitta
instruktiivi alfoin
komitatiivi alfoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo alfa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat ja etuliitteen sisältävät sanat
[muokkaa]

alfahiukkanen, alfanumeerinen, alfasäteet, alfasäteily, alfaversio

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • alfa Kielitoimiston sanakirjassa
  • alfa Tieteen termipankissa