Siirry sisältöön

duo

Wikisanakirjasta
Katso myös: dúo

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

duo (1)

  1. (musiikki) kahden soittaja tai laulajan yhtye
  2. (arkikieltä) kaksikko, pari (yleensä ihmisiä)

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈduːo/
  • tavutus: du‧o

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi duo duot
genetiivi duon duojen
partitiivi duoa duoja
akkusatiivi duo;
duon
duot
sisäpaikallissijat
inessiivi duossa duoissa
elatiivi duosta duoista
illatiivi duoon duoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi duolla duoilla
ablatiivi duolta duoilta
allatiivi duolle duoille
muut sijamuodot
essiivi duona duoina
translatiivi duoksi duoiksi
abessiivi duotta duoitta
instruktiivi duoin
komitatiivi duoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo duo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

viuluduo

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • duo Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

duo

  1. duo

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Ido

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

duo (yksikön akkusatiivi duon; monikko dui, monikon akkusatiivi duin)

  1. duo, kaksikko

Italia

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

duo

  1. (musiikki) duo

Liittyvät sanat

[muokkaa]


Latina

[muokkaa]

Numeraali

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotomaskuliinifeminiinineutri
nominatiividuoduaeduo
akkusatiividuōs
duo
duāsduo
genetiividuōrumduārumduōrum
datiividuōbusduābusduōbus
ablatiividuōbusduābusduōbus

duo m., duae f., duo n.

  1. (kardinaaliluku) kaksi