Siirry sisältöön

huhuilu

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

huhuilu (2)

  1. huhuileminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈhuhui̯lu/
  • tavutus: hu‧hui‧lu

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huhuilu huhuilut
genetiivi huhuilun huhuilujen
huhuiluiden
huhuiluitten
partitiivi huhuilua huhuiluita
huhuiluja
akkusatiivi huhuilu;
huhuilun
huhuilut
sisäpaikallissijat
inessiivi huhuilussa huhuiluissa
elatiivi huhuilusta huhuiluista
illatiivi huhuiluun huhuiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi huhuilulla huhuiluilla
ablatiivi huhuilulta huhuiluilta
allatiivi huhuilulle huhuiluille
muut sijamuodot
essiivi huhuiluna huhuiluina
translatiivi huhuiluksi huhuiluiksi
abessiivi huhuilutta huhuiluitta
instruktiivi huhuiluin
komitatiivi huhuiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo huhuilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]
  • verbi huhuilla + johdin -u

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • huhuilu Kielitoimiston sanakirjassa