Siirry sisältöön

jäännös

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

jäännös (39)[1]

  1. jäljelle jäänyt osa, tähde
  2. jäänne selvennä
  3. (matematiikka) erotus
  4. (tilastotiede) arvioidun ja havaitun arvon erotus

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈjæːnːøs/
  • tavutus: jään‧nös

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jäännös jäännökset
genetiivi jäännöksen jäännösten
jäännöksien
partitiivi jäännöstä jäännöksiä
akkusatiivi jäännös;
jäännöksen 		jäännökset
sisäpaikallissijat
inessiivi jäännöksessä jäännöksissä
elatiivi jäännöksestä jäännöksistä
illatiivi jäännökseen jäännöksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi jäännöksellä jäännöksillä
ablatiivi jäännökseltä jäännöksiltä
allatiivi jäännökselle jäännöksille
muut sijamuodot
essiivi jäännöksenä jäännöksinä
translatiivi jäännökseksi jäännöksiksi
abessiivi jäännöksettä jäännöksittä
instruktiivi – jäännöksin
komitatiivi – jäännöksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo jäännökse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo 		jäännös-

Etymologia

[muokkaa]

johdos verbistä jäädä, [2] nn-aines on ajateltavissa -nt:nn-vartaloisen johdoksen (?jääntä) kautta, vrt. luonnos

Käännökset

[muokkaa]
1. jäljelle jäänyt osa
4. arvioidun ja havaitun arvon erotus

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

jakojäännös, jäännösarvo, jäännöserä, jäännöshajonta, jäännöskappale, jäännösliittymä, jäännöslopuke, jäännösmagnetismi, jäännöspala, jäännöspari, jäännöstermi, jäännösvarianssi, jäännösvero, jäännösvuori, muinaisjäännös, pyhäinjäännös

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]
  1. ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39
  2. ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 244 Os-johdokset: tyypillisesti teontuloksen nimiä
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=jäännös&oldid=4717930”