Siirry sisältöön

karjunta

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

karjunta (9-J)

  1. karjuminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkɑrjunt̪ɑ/
  • tavutus: kar‧jun‧ta

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karjunta karjunnat
genetiivi karjunnan karjuntojen
(karjuntain)
partitiivi karjuntaa karjuntoja
akkusatiivi karjunta;
karjunnan
karjunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi karjunnassa karjunnoissa
elatiivi karjunnasta karjunnoista
illatiivi karjuntaan karjuntoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi karjunnalla karjunnoilla
ablatiivi karjunnalta karjunnoilta
allatiivi karjunnalle karjunnoille
muut sijamuodot
essiivi karjuntana karjuntoina
translatiivi karjunnaksi karjunnoiksi
abessiivi karjunnatta karjunnoitta
instruktiivi karjunnoin
komitatiivi karjuntoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo karjunna-
vahva vartalo karjunta-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]