koputtaa

Suomi

koputtaa ovea

Verbi

koputtaa (53-C) (taivutus[luo])

1. kolkuttaa tai lyödä ovea, jotta joku tulisi avaamaan sen
2. ilmoittaa äänimerkillä saapuvasta puhelusta, kun linja on varattu

Ääntäminen

• IPA: /ˈkoput̪ːɑːˣ/
• tavutus: ko‧put‧taa

Käännökset

1. kolkuttaa tai lyödä ovea, jotta joku tulisi avaamaan sen

englanti: knock saksa: klopfen, anklopfen

tšekki: klepat venäjä: стучать

Liittyvät sanat

• kolkutin, koputuskoje
• kolkuttaa

Johdokset

• substantiivit: koputtaja, koputtaminen, koputus
• verbit: koputella

Idiomit

• koputtaa puuta

Aiheesta muualla

• koputtaa Kielitoimiston sanakirjassa