Siirry sisältöön

koti

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

koti (5-F)

Wikipedia
Katso artikkeli Koti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. asunto, talo tai muu asumus, jossa joku itse asuu
    Perheen yhteinen koti.
    Kodissa asutaan.
    Monet viihtyvät kodissaan.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkot̪i/, [ˈko̞t̪i]
  • tavutus: ko‧ti

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi koti kodit
genetiivi kodin kotien
(kotein)
partitiivi kotia koteja
akkusatiivi koti;
kodin
kodit
sisäpaikallissijat
inessiivi kodissa kodeissa
elatiivi kodista kodeista
illatiivi kotiin koteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kodilla kodeilla
ablatiivi kodilta kodeilta
allatiivi kodille kodeille
muut sijamuodot
essiivi kotina koteina
translatiivi kodiksi kodeiksi
abessiivi koditta kodeitta
instruktiivi kodein
komitatiivi koteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kodi-
vahva vartalo koti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

johdos sanasta kota[1]. Muoto koti on abstrahoitunut taivutusmuodosta kodissa ’kotain piirissä’[2].

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

asumisyksikkö, kodinlämpö, kotoa, kotona, lapsuuden koti, piha

Synonyymit
[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

alkukoti, elintasokoti, ensikoti, hoitokoti, hoivakoti, isänkoti, kansankoti, kasvatuskoti, kesäkoti, kodinhaltija, kodinhengetär, kodinhoitaja, kodinhoito, kodinkone, kodinonni, kodinsisustus, kodintekniikka, kodintekstiili, kotiaine, kotialue, kotiapteekki, kotiapu, kotiapulainen, kotiaresti, kotiaskare, kotiasu, kotiavustaja, kotiavustus, kotieläin, kotielämä, kotietsintä, kotihengetär, kotihiiri, kotihipat, kotihirmu, kotihoidontuki, kotihoito, koti-ihminen, koti-ikävä, koti-ilta, kotiinkanto, kotiinkuljetus, kotiinkutsu, kotiinlähtö, kotiinpaluu, kotiinpäin, kotiintulo, koti-isä, kotijoukko, kotijoukkue, kotijuusto, kotikalja, kotikasvatus, kotikatsomo, kotikatu, kotikaupunki, kotikenttä, kotikieli, kotikirjasto, kotikissa, kotikommunisti, kotikontu, kotikulma, kotikunta, kotikuri, kotikutoisuus, kotikutomo, kotikutsut, kotikylä, kotikäynti, kotikäyttö, kotilaina, kotilasku, kotileipomo, kotiliesi, kotiloma, kotiläksy, kotimaa, kotimaakunta, kotimarkkinat, kotimatka, kotimies, kotimikro, kotimurre, kotimyynti, kotimökki, kotinumero, kotinurkka, kotiolot, kotiompelija, kotiopettaja, kotiopetus, kotiorkesteri, kotiosoite, kotiottelu, kotiovi, kotipaikka, kotipaikkakunta, kotipalvelu, kotipalveluauto, kotipermanentti, kotipesä, kotipiha, kotipihlaja, kotipiiri, kotipitäjä, kotipolku, kotipoltto, kotipuoli, kotipuutarha, kotirauha, kotirintama, kotirouva, kotiruoka, kotiryssä, kotisairaanhoito, kotisatama, kotiseurakunta, kotiseutu, kotisima, kotisirkka, kotisisar, kotisivu, kotisynnytys, kotitakki, kotitalo, kotitalous, kotitanhua, kotitarkastus, kotitarve, kotitehtävä, kotitekoinen, kotiteollisuus, kotitie, kotitienoo, kotitietokone, kotitila, kotitonttu, kotityranni, kotityö, kotivakuutus, kotivalmistus, kotivaltio, kotiviini, kotiväki, kotivävy, kotiyleisö, kotiympäristö, kotiäiti, kotiäänestys, koulukoti, kulttuurikoti, kunnalliskoti, lapsuudenkoti, lapsuuskoti, lastenkoti, lepokoti, lomakoti, matkakoti, matkustajakoti, nukkekoti, nuorisokoti, omakotitalo, oppilaskoti, orpokoti, perhekoti, perhepäiväkoti, poikakoti, porvariskoti, päiväkoti, ryhmäkoti, saattokoti, seurakuntakoti, sijaiskoti, sijoituskoti, sotilaskoti, synnyinkoti, syntymäkoti, säätyläiskoti, taiteilijakoti, talonpoikaiskoti, tukikoti, turvakoti, tyttökoti, työläiskoti, vanhainkoti, yksityiskoti

Idiomit

[muokkaa]
  • (sanonta) Oma koti kullan kallis.

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • koti Kielitoimiston sanakirjassa
  • koti Suomen murteiden sanakirjassa
  • koti Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkelit 161, 3689 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Sloveeni

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kóti

  1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta kot
  2. (taivutusmuoto) monikon instrumentaalimuoto sanasta kot

Viitteet

[muokkaa]
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 332. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
  2. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 16