luottaa
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]luottaa (53-C) (taivutus[luo])
- ~ (ill.) uskoa että joku tai jokin ei petä tai huijaa
- Minä luotan sinuun.
- En luota suhun!
- Luotan omaan kokemukseeni enkä muiden mielipiteisiin.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈluo̯t̪ːɑːˣ/
- tavutus: luot‧taa
Etymologia
[muokkaa]Sanaa lienee joko luoda-sanan tai luo-vartalon johdos.[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: luotettava, luottavainen
- substantiivit: luottamus, luotto
Aiheesta muualla
[muokkaa]- luottaa Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
[muokkaa]luottaa
- (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta luotta
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X.