mankuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]mankuminen (38)
- teonnimi verbistä mankua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | mankuminen | mankumiset |
| genetiivi | mankumisen | mankumisten mankumisien |
| partitiivi | mankumista | mankumisia |
| akkusatiivi | mankuminen; mankumisen |
mankumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | mankumisessa | mankumisissa |
| elatiivi | mankumisesta | mankumisista |
| illatiivi | mankumiseen | mankumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | mankumisella | mankumisilla |
| ablatiivi | mankumiselta | mankumisilta |
| allatiivi | mankumiselle | mankumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | mankumisena (mankumisna) |
mankumisina |
| translatiivi | mankumiseksi | mankumisiksi |
| abessiivi | mankumisetta | mankumisitta |
| instruktiivi | – | mankumisin |
| komitatiivi | – | mankumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | mankumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
mankumis- | |