nariseminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]nariseminen (38)
- teonnimi verbistä narista
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nariseminen | narisemiset |
| genetiivi | narisemisen | narisemisten narisemisien |
| partitiivi | narisemista | narisemisia |
| akkusatiivi | nariseminen; narisemisen |
narisemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | narisemisessa | narisemisissa |
| elatiivi | narisemisesta | narisemisista |
| illatiivi | narisemiseen | narisemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | narisemisella | narisemisilla |
| ablatiivi | narisemiselta | narisemisilta |
| allatiivi | narisemiselle | narisemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | narisemisena (narisemisna) |
narisemisina |
| translatiivi | narisemiseksi | narisemisiksi |
| abessiivi | narisemisetta | narisemisitta |
| instruktiivi | – | narisemisin |
| komitatiivi | – | narisemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | narisemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
narisemis- | |