pirstoutua

Suomi

Verbi

pirstoutua (52-F) (taivutus[luo])

1. hajota pirstaleiksi

Ääntäminen

• tavutus: pirs‧tou‧tu‧a / pirs‧to‧u‧tu‧a

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: pirstoutuminen

Aiheesta muualla

• pirstoutua Kielitoimiston sanakirjassa