ruunikko
Suomi
[muokkaa]
Adjektiivi
[muokkaa]- hevosesta, jonka peitinkarva on ruskea ja jouhet mustat
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈruːnikːo/
- tavutus: ruu‧nik‧ko
Käännökset
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- mustaharjainen, jouhien väritykseltään ruskea hevonen
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruunikko | ruunikot |
| genetiivi | ruunikon | ruunikoiden ruunikoitten ruunikkojen |
| partitiivi | ruunikkoa | ruunikkoja ruunikoita |
| akkusatiivi | ruunikko; ruunikon |
ruunikot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruunikossa | ruunikoissa |
| elatiivi | ruunikosta | ruunikoista |
| illatiivi | ruunikkoon | ruunikkoihin ruunikoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruunikolla | ruunikoilla |
| ablatiivi | ruunikolta | ruunikoilta |
| allatiivi | ruunikolle | ruunikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruunikkona | ruunikkoina ruunikoina |
| translatiivi | ruunikoksi | ruunikoiksi |
| abessiivi | ruunikotta | ruunikoitta |
| instruktiivi | – | ruunikoin |
| komitatiivi | – | ruunikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ruuniko- | |
| vahva vartalo | ruunikko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- ruunikko Kielitoimiston sanakirjassa