seikkailla
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]seikkailla (67) (taivutus[luo])
- kokea jännittävä, usein vaaroja sisältävä matka, seikkailu
- (arkikieltä) eksymisestä tai muusta ylimääräisen kiertomatkan tekemisestä
- Tommi jäi taas johonkin seikkailemaan..
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsei̯kːɑi̯lːɑˣ/
- tavutus: seik‧kail‧la
Etymologia
[muokkaa]Johdos sanasta seikka. Vastaavalla sanalla on karjalassa mm. merkitykset ’työ, touhu, keino, asia’, ja aluksi sanalla olikin merkitys ’toimitella’.[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: seikkailija, seikkailu
Aiheesta muualla
[muokkaa]- seikkailla Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.