Siirry sisältöön

sumutus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

sumutus (39)

  1. sumuttaminen; sen toteutus
  2. (kuvaannollisesti) huijaus, linssiin viilaaminen
    Sen mielestä kaikki ihmisten pieneen yksityiseen elämään liittyvä tunnekrääsä on pelkkää porvarien sumutuksen tuottamaa paskaa, tajuntateollisuuden indoktrinaatiota, jonka tarkoitus on estää luokkatietoisuuden herääminen. (Tuula-Liina Varis, Että tuntisin eläväni)

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈsumut̪us/
  • tavutus: su‧mu‧tus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sumutus sumutukset
genetiivi sumutuksen sumutusten
sumutuksien
partitiivi sumutusta sumutuksia
akkusatiivi sumutus;
sumutuksen
sumutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi sumutuksessa sumutuksissa
elatiivi sumutuksesta sumutuksista
illatiivi sumutukseen sumutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sumutuksella sumutuksilla
ablatiivi sumutukselta sumutuksilta
allatiivi sumutukselle sumutuksille
muut sijamuodot
essiivi sumutuksena sumutuksina
translatiivi sumutukseksi sumutuksiksi
abessiivi sumutuksetta sumutuksitta
instruktiivi sumutuksin
komitatiivi sumutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sumutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sumutus-

Etymologia

[muokkaa]

verbi sumuttaa + johdin -us

Käännökset

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • sumutus Kielitoimiston sanakirjassa