Siirry sisältöön

suuttua

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Verbi

[muokkaa]

suuttua (52-C) (taivutus[luo])

  1. vihastua, tulistua
    Hän suuttui yllättäen.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: [ˈsuːtːuɑ]
Tavutus
[muokkaa]
  • tavutus: suut‧tu‧a

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • suuttua Kielitoimiston sanakirjassa
  • suuttua Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkeli 988 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa