tunniste
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tunniste (48)
- (tietotekniikka) tietoon (tietojoukkoon) liitetty, sen käsittelyä helpottava yksilöivä numero tai merkkijono
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪unːist̪eˣ/
- tavutus: tun‧nis‧te
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tunniste | tunnisteet |
genetiivi | tunnisteen | tunnisteiden tunnisteitten |
partitiivi | tunnistetta | tunnisteita |
akkusatiivi | tunniste; tunnisteen |
tunnisteet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tunnisteessa | tunnisteissa |
elatiivi | tunnisteesta | tunnisteista |
illatiivi | tunnisteeseen | tunnisteisiin tunnisteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tunnisteella | tunnisteilla |
ablatiivi | tunnisteelta | tunnisteilta |
allatiivi | tunnisteelle | tunnisteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tunnisteena | tunnisteina |
translatiivi | tunnisteeksi | tunnisteiksi |
abessiivi | tunnisteetta | tunnisteitta |
instruktiivi | – | tunnistein |
komitatiivi | – | tunnisteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tunnistee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
tunnistet- |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. tietoon liitetty yksilöivä numero tai merkkijono
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- tunniste Kielitoimiston sanakirjassa