Siirry sisältöön

vainaja

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Vainaja Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

vainaja (10)

  1. kuollut henkilö
    Hautausjärjestelyjen lähtökohdaksi tulee ottaa se, mitä vainaja itse olisi toivonut.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈʋɑi̯nɑjɑ/
  • tavutus: vai‧na‧ja

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vainaja vainajat
genetiivi vainajan vainajien
(vainajain)
partitiivi vainajaa vainajia
akkusatiivi vainaja;
vainajan
vainajat
sisäpaikallissijat
inessiivi vainajassa vainajissa
elatiivi vainajasta vainajista
illatiivi vainajaan vainajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vainajalla vainajilla
ablatiivi vainajalta vainajilta
allatiivi vainajalle vainajille
muut sijamuodot
essiivi vainajana vainajina
translatiivi vainajaksi vainajiksi
abessiivi vainajatta vainajitta
instruktiivi vainajin
komitatiivi vainajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vainaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Huomautukset

[muokkaa]
  • käytetään puhuttaessa edesmenneestä henkilöstä persoonana, jolla on ollut toiveita tai haluja; vertaa sanaan ruumis

Etymologia

[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

sankarivainaja, vainajainpalvonta

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • vainaja Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.