ynnä
Suomi
[muokkaa]Konjunktio
[muokkaa]ynnä
- (vanhahtava) ja
- ynnä muuta sellaista
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈynːæ/
- tavutus: yn‧nä
Etymologia
[muokkaa]Alun perin yksi-sanan essiivimuoto (< *yk(t)nä)[1]. Merkitys on siten ollut ’yhdessä’.[2]
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- ynnä Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
[muokkaa]ynnä
- plus (yhteenlaskuoperaattori)
- neljä ynnä viisi on yhdeksän
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- verbit: ynnätä
Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- ynnä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 391. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 51-52