aineistuminen

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

aineistua +‎ -minen

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈɑi̯nei̯stuminen/, [ˈɑ̝i̯ne̞i̯s̠ˌtumine̞n]
  • Rhymes: -uminen
  • Syllabification(key): ai‧neis‧tu‧mi‧nen

Noun

[edit]

aineistuminen

  1. verbal noun of aineistua
    1. (rare) materialization

Declension

[edit]
Inflection of aineistuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative aineistuminen aineistumiset
genitive aineistumisen aineistumisten
aineistumisien
partitive aineistumista aineistumisia
illative aineistumiseen aineistumisiin
singular plural
nominative aineistuminen aineistumiset
accusative nom. aineistuminen aineistumiset
gen. aineistumisen
genitive aineistumisen aineistumisten
aineistumisien
partitive aineistumista aineistumisia
inessive aineistumisessa aineistumisissa
elative aineistumisesta aineistumisista
illative aineistumiseen aineistumisiin
adessive aineistumisella aineistumisilla
ablative aineistumiselta aineistumisilta
allative aineistumiselle aineistumisille
essive aineistumisena aineistumisina
translative aineistumiseksi aineistumisiksi
abessive aineistumisetta aineistumisitta
instructive aineistumisin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of aineistuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)