kaksihenkinen

Finnish

Etymology

kaksi +‎ henki +‎ -inen

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑksiˌheŋkinen/, [ˈkɑ̝ks̠iˌhe̞ŋk̟ine̞n]
• Rhymes: -eŋkinen
• Syllabification^(key): kak‧si‧hen‧ki‧nen

Adjective

kaksihenkinen

1. with two people
2. (uncommon) Synonym of kaksisieluinen

Declension

Inflection of kaksihenkinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		kaksihenkinen	kaksihenkiset
genitive		kaksihenkisen	kaksihenkisten kaksihenkisien
partitive		kaksihenkistä	kaksihenkisiä
illative		kaksihenkiseen	kaksihenkisiin
		singular	plural
nominative		kaksihenkinen	kaksihenkiset
accusative	nom.	kaksihenkinen	kaksihenkiset
	gen.	kaksihenkisen
genitive		kaksihenkisen	kaksihenkisten kaksihenkisien
partitive		kaksihenkistä	kaksihenkisiä
inessive		kaksihenkisessä	kaksihenkisissä
elative		kaksihenkisestä	kaksihenkisistä
illative		kaksihenkiseen	kaksihenkisiin
adessive		kaksihenkisellä	kaksihenkisillä
ablative		kaksihenkiseltä	kaksihenkisiltä
allative		kaksihenkiselle	kaksihenkisille
essive		kaksihenkisenä	kaksihenkisinä
translative		kaksihenkiseksi	kaksihenkisiksi
abessive		kaksihenkisettä	kaksihenkisittä
instructive		—	kaksihenkisin
comitative		—	kaksihenkisine

Possessive forms of kaksihenkinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative kaksihenkiseni kaksihenkiseni accusative nom. kaksihenkiseni kaksihenkiseni gen. kaksihenkiseni genitive kaksihenkiseni kaksihenkisteni kaksihenkisieni partitive kaksihenkistäni kaksihenkisiäni inessive kaksihenkisessäni kaksihenkisissäni elative kaksihenkisestäni kaksihenkisistäni illative kaksihenkiseeni kaksihenkisiini adessive kaksihenkiselläni kaksihenkisilläni ablative kaksihenkiseltäni kaksihenkisiltäni allative kaksihenkiselleni kaksihenkisilleni essive kaksihenkisenäni kaksihenkisinäni translative kaksihenkisekseni kaksihenkisikseni abessive kaksihenkisettäni kaksihenkisittäni instructive — — comitative — kaksihenkisineni second-person singular possessor singular plural nominative kaksihenkisesi kaksihenkisesi accusative nom. kaksihenkisesi kaksihenkisesi gen. kaksihenkisesi genitive kaksihenkisesi kaksihenkistesi kaksihenkisiesi partitive kaksihenkistäsi kaksihenkisiäsi inessive kaksihenkisessäsi kaksihenkisissäsi elative kaksihenkisestäsi kaksihenkisistäsi illative kaksihenkiseesi kaksihenkisiisi adessive kaksihenkiselläsi kaksihenkisilläsi ablative kaksihenkiseltäsi kaksihenkisiltäsi allative kaksihenkisellesi kaksihenkisillesi essive kaksihenkisenäsi kaksihenkisinäsi translative kaksihenkiseksesi kaksihenkisiksesi abessive kaksihenkisettäsi kaksihenkisittäsi instructive — — comitative — kaksihenkisinesi first-person plural possessor singular plural nominative kaksihenkisemme kaksihenkisemme accusative nom. kaksihenkisemme kaksihenkisemme gen. kaksihenkisemme genitive kaksihenkisemme kaksihenkistemme kaksihenkisiemme partitive kaksihenkistämme kaksihenkisiämme inessive kaksihenkisessämme kaksihenkisissämme elative kaksihenkisestämme kaksihenkisistämme illative kaksihenkiseemme kaksihenkisiimme adessive kaksihenkisellämme kaksihenkisillämme ablative kaksihenkiseltämme kaksihenkisiltämme allative kaksihenkisellemme kaksihenkisillemme essive kaksihenkisenämme kaksihenkisinämme translative kaksihenkiseksemme kaksihenkisiksemme abessive kaksihenkisettämme kaksihenkisittämme instructive — — comitative — kaksihenkisinemme second-person plural possessor singular plural nominative kaksihenkisenne kaksihenkisenne accusative nom. kaksihenkisenne kaksihenkisenne gen. kaksihenkisenne genitive kaksihenkisenne kaksihenkistenne kaksihenkisienne partitive kaksihenkistänne kaksihenkisiänne inessive kaksihenkisessänne kaksihenkisissänne elative kaksihenkisestänne kaksihenkisistänne illative kaksihenkiseenne kaksihenkisiinne adessive kaksihenkisellänne kaksihenkisillänne ablative kaksihenkiseltänne kaksihenkisiltänne allative kaksihenkisellenne kaksihenkisillenne essive kaksihenkisenänne kaksihenkisinänne translative kaksihenkiseksenne kaksihenkisiksenne abessive kaksihenkisettänne kaksihenkisittänne instructive — — comitative — kaksihenkisinenne third-person possessor singular plural nominative kaksihenkisensä kaksihenkisensä accusative nom. kaksihenkisensä kaksihenkisensä gen. kaksihenkisensä genitive kaksihenkisensä kaksihenkistensä kaksihenkisiensä partitive kaksihenkistään kaksihenkistänsä kaksihenkisiään kaksihenkisiänsä inessive kaksihenkisessään kaksihenkisessänsä kaksihenkisissään kaksihenkisissänsä elative kaksihenkisestään kaksihenkisestänsä kaksihenkisistään kaksihenkisistänsä illative kaksihenkiseensä kaksihenkisiinsä adessive kaksihenkisellään kaksihenkisellänsä kaksihenkisillään kaksihenkisillänsä ablative kaksihenkiseltään kaksihenkiseltänsä kaksihenkisiltään kaksihenkisiltänsä allative kaksihenkiselleen kaksihenkisellensä kaksihenkisilleen kaksihenkisillensä essive kaksihenkisenään kaksihenkisenänsä kaksihenkisinään kaksihenkisinänsä translative kaksihenkisekseen kaksihenkiseksensä kaksihenkisikseen kaksihenkisiksensä abessive kaksihenkisettään kaksihenkisettänsä kaksihenkisittään kaksihenkisittänsä instructive — — comitative — kaksihenkisineen kaksihenkisinensä

Further reading

• “kaksihenkinen”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02