kaksikielinen

Finnish

Etymology

kaksi (“two, bi-”) +‎ kielinen (“-lingual”)

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑksiˌkie̯linen/, [ˈkɑ̝ks̠iˌk̟ie̞̯line̞n]
• Rhymes: -ielinen
• Syllabification^(key): kak‧si‧kie‧li‧nen

Adjective

kaksikielinen (not comparable)

1. bilingual

Declension

Inflection of kaksikielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		kaksikielinen	kaksikieliset
genitive		kaksikielisen	kaksikielisten kaksikielisien
partitive		kaksikielistä	kaksikielisiä
illative		kaksikieliseen	kaksikielisiin
		singular	plural
nominative		kaksikielinen	kaksikieliset
accusative	nom.	kaksikielinen	kaksikieliset
	gen.	kaksikielisen
genitive		kaksikielisen	kaksikielisten kaksikielisien
partitive		kaksikielistä	kaksikielisiä
inessive		kaksikielisessä	kaksikielisissä
elative		kaksikielisestä	kaksikielisistä
illative		kaksikieliseen	kaksikielisiin
adessive		kaksikielisellä	kaksikielisillä
ablative		kaksikieliseltä	kaksikielisiltä
allative		kaksikieliselle	kaksikielisille
essive		kaksikielisenä	kaksikielisinä
translative		kaksikieliseksi	kaksikielisiksi
abessive		kaksikielisettä	kaksikielisittä
instructive		—	kaksikielisin
comitative		—	kaksikielisine

Possessive forms of kaksikielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative kaksikieliseni kaksikieliseni accusative nom. kaksikieliseni kaksikieliseni gen. kaksikieliseni genitive kaksikieliseni kaksikielisteni kaksikielisieni partitive kaksikielistäni kaksikielisiäni inessive kaksikielisessäni kaksikielisissäni elative kaksikielisestäni kaksikielisistäni illative kaksikieliseeni kaksikielisiini adessive kaksikieliselläni kaksikielisilläni ablative kaksikieliseltäni kaksikielisiltäni allative kaksikieliselleni kaksikielisilleni essive kaksikielisenäni kaksikielisinäni translative kaksikielisekseni kaksikielisikseni abessive kaksikielisettäni kaksikielisittäni instructive — — comitative — kaksikielisineni second-person singular possessor singular plural nominative kaksikielisesi kaksikielisesi accusative nom. kaksikielisesi kaksikielisesi gen. kaksikielisesi genitive kaksikielisesi kaksikielistesi kaksikielisiesi partitive kaksikielistäsi kaksikielisiäsi inessive kaksikielisessäsi kaksikielisissäsi elative kaksikielisestäsi kaksikielisistäsi illative kaksikieliseesi kaksikielisiisi adessive kaksikieliselläsi kaksikielisilläsi ablative kaksikieliseltäsi kaksikielisiltäsi allative kaksikielisellesi kaksikielisillesi essive kaksikielisenäsi kaksikielisinäsi translative kaksikieliseksesi kaksikielisiksesi abessive kaksikielisettäsi kaksikielisittäsi instructive — — comitative — kaksikielisinesi first-person plural possessor singular plural nominative kaksikielisemme kaksikielisemme accusative nom. kaksikielisemme kaksikielisemme gen. kaksikielisemme genitive kaksikielisemme kaksikielistemme kaksikielisiemme partitive kaksikielistämme kaksikielisiämme inessive kaksikielisessämme kaksikielisissämme elative kaksikielisestämme kaksikielisistämme illative kaksikieliseemme kaksikielisiimme adessive kaksikielisellämme kaksikielisillämme ablative kaksikieliseltämme kaksikielisiltämme allative kaksikielisellemme kaksikielisillemme essive kaksikielisenämme kaksikielisinämme translative kaksikieliseksemme kaksikielisiksemme abessive kaksikielisettämme kaksikielisittämme instructive — — comitative — kaksikielisinemme second-person plural possessor singular plural nominative kaksikielisenne kaksikielisenne accusative nom. kaksikielisenne kaksikielisenne gen. kaksikielisenne genitive kaksikielisenne kaksikielistenne kaksikielisienne partitive kaksikielistänne kaksikielisiänne inessive kaksikielisessänne kaksikielisissänne elative kaksikielisestänne kaksikielisistänne illative kaksikieliseenne kaksikielisiinne adessive kaksikielisellänne kaksikielisillänne ablative kaksikieliseltänne kaksikielisiltänne allative kaksikielisellenne kaksikielisillenne essive kaksikielisenänne kaksikielisinänne translative kaksikieliseksenne kaksikielisiksenne abessive kaksikielisettänne kaksikielisittänne instructive — — comitative — kaksikielisinenne third-person possessor singular plural nominative kaksikielisensä kaksikielisensä accusative nom. kaksikielisensä kaksikielisensä gen. kaksikielisensä genitive kaksikielisensä kaksikielistensä kaksikielisiensä partitive kaksikielistään kaksikielistänsä kaksikielisiään kaksikielisiänsä inessive kaksikielisessään kaksikielisessänsä kaksikielisissään kaksikielisissänsä elative kaksikielisestään kaksikielisestänsä kaksikielisistään kaksikielisistänsä illative kaksikieliseensä kaksikielisiinsä adessive kaksikielisellään kaksikielisellänsä kaksikielisillään kaksikielisillänsä ablative kaksikieliseltään kaksikieliseltänsä kaksikielisiltään kaksikielisiltänsä allative kaksikieliselleen kaksikielisellensä kaksikielisilleen kaksikielisillensä essive kaksikielisenään kaksikielisenänsä kaksikielisinään kaksikielisinänsä translative kaksikielisekseen kaksikieliseksensä kaksikielisikseen kaksikielisiksensä abessive kaksikielisettään kaksikielisettänsä kaksikielisittään kaksikielisittänsä instructive — — comitative — kaksikielisineen kaksikielisinensä

Derived terms

• kaksikielistyä
• kaksikielisyys

 

Further reading

• “kaksikielinen”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02