karkotus

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

karkottaa +‎ -us

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkɑrkotus/, [ˈkɑ̝rko̞t̪us̠]
  • Rhymes: -ɑrkotus
  • Syllabification(key): kar‧ko‧tus

Noun

[edit]

karkotus

  1. A deportation (penalty).

Declension

[edit]
Inflection of karkotus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative karkotus karkotukset
genitive karkotuksen karkotusten
karkotuksien
partitive karkotusta karkotuksia
illative karkotukseen karkotuksiin
singular plural
nominative karkotus karkotukset
accusative nom. karkotus karkotukset
gen. karkotuksen
genitive karkotuksen karkotusten
karkotuksien
partitive karkotusta karkotuksia
inessive karkotuksessa karkotuksissa
elative karkotuksesta karkotuksista
illative karkotukseen karkotuksiin
adessive karkotuksella karkotuksilla
ablative karkotukselta karkotuksilta
allative karkotukselle karkotuksille
essive karkotuksena karkotuksina
translative karkotukseksi karkotuksiksi
abessive karkotuksetta karkotuksitta
instructive karkotuksin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of karkotus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]