kuuntelu

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kuunnella +‎ -u

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkuːntelu/, [ˈkuːn̪t̪e̞lu]
  • Rhymes: -uːntelu
  • Syllabification(key): kuun‧te‧lu

Noun

[edit]

kuuntelu

  1. listening

Declension

[edit]
Inflection of kuuntelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative kuuntelu kuuntelut
genitive kuuntelun kuuntelujen
kuunteluiden
kuunteluitten
partitive kuuntelua kuunteluja
kuunteluita
illative kuunteluun kuunteluihin
singular plural
nominative kuuntelu kuuntelut
accusative nom. kuuntelu kuuntelut
gen. kuuntelun
genitive kuuntelun kuuntelujen
kuunteluiden
kuunteluitten
partitive kuuntelua kuunteluja
kuunteluita
inessive kuuntelussa kuunteluissa
elative kuuntelusta kuunteluista
illative kuunteluun kuunteluihin
adessive kuuntelulla kuunteluilla
ablative kuuntelulta kuunteluilta
allative kuuntelulle kuunteluille
essive kuunteluna kuunteluina
translative kuunteluksi kuunteluiksi
abessive kuuntelutta kuunteluitta
instructive kuunteluin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kuuntelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)

Derived terms

[edit]
compounds

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]