murtaa leipä

Finnish

Etymology

murtaa (“to break”) + leipä (“bread”)

Verb

murtaa leipä

1. (biblical) to break bread (to eat, especially with others)
   • 1992, Raamattu, Helsinki: Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Apostolien teot (Acts) 20:7:

     Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä, kokoonnuimme murtamaan leipää. Paavali, jonka seuraavana päivänä oli määrä jatkaa matkaansa, puhui koolla oleville, ja puhe pitkittyi puoleenyöhön saakka.

     And upon the first day of the week, when the disciples came together to break bread, Paul preached unto them, ready to depart on the morrow; and continued his speech until midnight.

   • 1992, Raamattu, Helsinki: Suomen evankelis-luterilainen kirkko, Evankeliumi Luukkaan mukaan (Luke) 24:30:

     Kun hän sitten aterioi heidän kanssaan, hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille.

     And it came to pass, as he sat at meat with them, he took bread, and blessed it, and brake, and gave to them.

Conjugation

See murtaa. leipä is normally in the accusative case (which appears as either the nominative or genitive case depending on the context), but is inflected in the partitive case to express an ongoing or incomplete action or if used in the negative.