sopusointu

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

sopu +‎ sointu. First attested in Bernhard Fredrik Godenhjelm: Saksalais-suomalainen sanakirja ("German-Finnish Dictionary", 1873).

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈsopuˌsoi̯ntu/, [ˈs̠o̞puˌs̠o̞i̯n̪t̪u]
  • Rhymes: -ointu
  • Syllabification(key): so‧pu‧soin‧tu

Noun

[edit]

sopusointu

  1. harmony

Declension

[edit]
Inflection of sopusointu (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)
nominative sopusointu sopusoinnut
genitive sopusoinnun sopusointujen
partitive sopusointua sopusointuja
illative sopusointuun sopusointuihin
singular plural
nominative sopusointu sopusoinnut
accusative nom. sopusointu sopusoinnut
gen. sopusoinnun
genitive sopusoinnun sopusointujen
partitive sopusointua sopusointuja
inessive sopusoinnussa sopusoinnuissa
elative sopusoinnusta sopusoinnuista
illative sopusointuun sopusointuihin
adessive sopusoinnulla sopusoinnuilla
ablative sopusoinnulta sopusoinnuilta
allative sopusoinnulle sopusoinnuille
essive sopusointuna sopusointuina
translative sopusoinnuksi sopusoinnuiksi
abessive sopusoinnutta sopusoinnuitta
instructive sopusoinnuin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of sopusointu (Kotus type 1*J/valo, nt-nn gradation)

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]