tiilenpää

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

tiilen +‎ pää

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈtiːlenˌpæː/, [ˈt̪iːle̞mˌpæː]
  • Rhymes: -æː
  • Syllabification(key): tii‧len‧pää

Noun

[edit]

tiilenpää

  1. end of a brick

Declension

[edit]
Inflection of tiilenpää (Kotus type 18/maa, no gradation)
nominative tiilenpää tiilenpäät
genitive tiilenpään tiilenpäiden
tiilenpäitten
partitive tiilenpäätä tiilenpäitä
illative tiilenpäähän tiilenpäihin
singular plural
nominative tiilenpää tiilenpäät
accusative nom. tiilenpää tiilenpäät
gen. tiilenpään
genitive tiilenpään tiilenpäiden
tiilenpäitten
partitive tiilenpäätä tiilenpäitä
inessive tiilenpäässä tiilenpäissä
elative tiilenpäästä tiilenpäistä
illative tiilenpäähän tiilenpäihin
adessive tiilenpäällä tiilenpäillä
ablative tiilenpäältä tiilenpäiltä
allative tiilenpäälle tiilenpäille
essive tiilenpäänä tiilenpäinä
translative tiilenpääksi tiilenpäiksi
abessive tiilenpäättä tiilenpäittä
instructive tiilenpäin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of tiilenpää (Kotus type 18/maa, no gradation)

Derived terms

[edit]

Further reading

[edit]