uskonnollinen

Finnish

Etymology

uskonto (“religion”) +‎ -llinen. Coined by Finnish folklorist and linguist Daniel Europaeus in 1853.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈuskonːolːinen/, [ˈus̠ko̞nˌno̞lːine̞n]
• Rhymes: -olːinen
• Syllabification^(key): us‧kon‧nol‧li‧nen

Adjective

uskonnollinen (comparative uskonnollisempi, superlative uskonnollisin)

1. religious

Declension

Inflection of uskonnollinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative		uskonnollinen	uskonnolliset
genitive		uskonnollisen	uskonnollisten uskonnollisien
partitive		uskonnollista	uskonnollisia
illative		uskonnolliseen	uskonnollisiin
		singular	plural
nominative		uskonnollinen	uskonnolliset
accusative	nom.	uskonnollinen	uskonnolliset
	gen.	uskonnollisen
genitive		uskonnollisen	uskonnollisten uskonnollisien
partitive		uskonnollista	uskonnollisia
inessive		uskonnollisessa	uskonnollisissa
elative		uskonnollisesta	uskonnollisista
illative		uskonnolliseen	uskonnollisiin
adessive		uskonnollisella	uskonnollisilla
ablative		uskonnolliselta	uskonnollisilta
allative		uskonnolliselle	uskonnollisille
essive		uskonnollisena	uskonnollisina
translative		uskonnolliseksi	uskonnollisiksi
abessive		uskonnollisetta	uskonnollisitta
instructive		—	uskonnollisin
comitative		—	uskonnollisine

Possessive forms of uskonnollinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative uskonnolliseni uskonnolliseni accusative nom. uskonnolliseni uskonnolliseni gen. uskonnolliseni genitive uskonnolliseni uskonnollisteni uskonnollisieni partitive uskonnollistani uskonnollisiani inessive uskonnollisessani uskonnollisissani elative uskonnollisestani uskonnollisistani illative uskonnolliseeni uskonnollisiini adessive uskonnollisellani uskonnollisillani ablative uskonnolliseltani uskonnollisiltani allative uskonnolliselleni uskonnollisilleni essive uskonnollisenani uskonnollisinani translative uskonnollisekseni uskonnollisikseni abessive uskonnollisettani uskonnollisittani instructive — — comitative — uskonnollisineni second-person singular possessor singular plural nominative uskonnollisesi uskonnollisesi accusative nom. uskonnollisesi uskonnollisesi gen. uskonnollisesi genitive uskonnollisesi uskonnollistesi uskonnollisiesi partitive uskonnollistasi uskonnollisiasi inessive uskonnollisessasi uskonnollisissasi elative uskonnollisestasi uskonnollisistasi illative uskonnolliseesi uskonnollisiisi adessive uskonnollisellasi uskonnollisillasi ablative uskonnolliseltasi uskonnollisiltasi allative uskonnollisellesi uskonnollisillesi essive uskonnollisenasi uskonnollisinasi translative uskonnolliseksesi uskonnollisiksesi abessive uskonnollisettasi uskonnollisittasi instructive — — comitative — uskonnollisinesi first-person plural possessor singular plural nominative uskonnollisemme uskonnollisemme accusative nom. uskonnollisemme uskonnollisemme gen. uskonnollisemme genitive uskonnollisemme uskonnollistemme uskonnollisiemme partitive uskonnollistamme uskonnollisiamme inessive uskonnollisessamme uskonnollisissamme elative uskonnollisestamme uskonnollisistamme illative uskonnolliseemme uskonnollisiimme adessive uskonnollisellamme uskonnollisillamme ablative uskonnolliseltamme uskonnollisiltamme allative uskonnollisellemme uskonnollisillemme essive uskonnollisenamme uskonnollisinamme translative uskonnolliseksemme uskonnollisiksemme abessive uskonnollisettamme uskonnollisittamme instructive — — comitative — uskonnollisinemme second-person plural possessor singular plural nominative uskonnollisenne uskonnollisenne accusative nom. uskonnollisenne uskonnollisenne gen. uskonnollisenne genitive uskonnollisenne uskonnollistenne uskonnollisienne partitive uskonnollistanne uskonnollisianne inessive uskonnollisessanne uskonnollisissanne elative uskonnollisestanne uskonnollisistanne illative uskonnolliseenne uskonnollisiinne adessive uskonnollisellanne uskonnollisillanne ablative uskonnolliseltanne uskonnollisiltanne allative uskonnollisellenne uskonnollisillenne essive uskonnollisenanne uskonnollisinanne translative uskonnolliseksenne uskonnollisiksenne abessive uskonnollisettanne uskonnollisittanne instructive — — comitative — uskonnollisinenne third-person possessor singular plural nominative uskonnollisensa uskonnollisensa accusative nom. uskonnollisensa uskonnollisensa gen. uskonnollisensa genitive uskonnollisensa uskonnollistensa uskonnollisiensa partitive uskonnollistaan uskonnollistansa uskonnollisiaan uskonnollisiansa inessive uskonnollisessaan uskonnollisessansa uskonnollisissaan uskonnollisissansa elative uskonnollisestaan uskonnollisestansa uskonnollisistaan uskonnollisistansa illative uskonnolliseensa uskonnollisiinsa adessive uskonnollisellaan uskonnollisellansa uskonnollisillaan uskonnollisillansa ablative uskonnolliseltaan uskonnolliseltansa uskonnollisiltaan uskonnollisiltansa allative uskonnolliselleen uskonnollisellensa uskonnollisilleen uskonnollisillensa essive uskonnollisenaan uskonnollisenansa uskonnollisinaan uskonnollisinansa translative uskonnollisekseen uskonnolliseksensa uskonnollisikseen uskonnollisiksensa abessive uskonnollisettaan uskonnollisettansa uskonnollisittaan uskonnollisittansa instructive — — comitative — uskonnollisineen uskonnollisinensa

Derived terms

• uskonnollisesti
• uskonnollisuus

 

compounds

• epäuskonnollinen
• kiihkouskonnollinen
• uskonnollisaiheinen
• uskonnollishenkinen
• uskonnollismielinen

 

Further reading

• “uskonnollinen”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04