virrata

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *virdat'ak, equivalent to virta (“current, flow, stream”) +‎ -ta.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈʋirːɑtɑˣ/, [ˈʋirːɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -irːɑtɑ
• Syllabification^(key): vir‧ra‧ta

Verb

virrata

1. (intransitive) to flow, stream

Conjugation

Inflection of virrata (Kotus type 73*K/salata, rt-rr gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		virtaan	en virtaa	1st sing.	olen virrannut	en ole virrannut
2nd sing.		virtaat	et virtaa	2nd sing.	olet virrannut	et ole virrannut
3rd sing.		virtaa	ei virtaa	3rd sing.	on virrannut	ei ole virrannut
1st plur.		virtaamme	emme virtaa	1st plur.	olemme virranneet	emme ole virranneet
2nd plur.		virtaatte	ette virtaa	2nd plur.	olette virranneet	ette ole virranneet
3rd plur.		virtaavat	eivät virtaa	3rd plur.	ovat virranneet	eivät ole virranneet
passive		virrataan	ei virrata	passive	on virrattu	ei ole virrattu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		virtasin	en virrannut	1st sing.	olin virrannut	en ollut virrannut
2nd sing.		virtasit	et virrannut	2nd sing.	olit virrannut	et ollut virrannut
3rd sing.		virtasi	ei virrannut	3rd sing.	oli virrannut	ei ollut virrannut
1st plur.		virtasimme	emme virranneet	1st plur.	olimme virranneet	emme olleet virranneet
2nd plur.		virtasitte	ette virranneet	2nd plur.	olitte virranneet	ette olleet virranneet
3rd plur.		virtasivat	eivät virranneet	3rd plur.	olivat virranneet	eivät olleet virranneet
passive		virrattiin	ei virrattu	passive	oli virrattu	ei ollut virrattu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		virtaisin	en virtaisi	1st sing.	olisin virrannut	en olisi virrannut
2nd sing.		virtaisit	et virtaisi	2nd sing.	olisit virrannut	et olisi virrannut
3rd sing.		virtaisi	ei virtaisi	3rd sing.	olisi virrannut	ei olisi virrannut
1st plur.		virtaisimme	emme virtaisi	1st plur.	olisimme virranneet	emme olisi virranneet
2nd plur.		virtaisitte	ette virtaisi	2nd plur.	olisitte virranneet	ette olisi virranneet
3rd plur.		virtaisivat	eivät virtaisi	3rd plur.	olisivat virranneet	eivät olisi virranneet
passive		virrattaisiin	ei virrattaisi	passive	olisi virrattu	ei olisi virrattu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		virtaa	älä virtaa	2nd sing.	—	—
3rd sing.		virratkoon	älköön virratko	3rd sing.	olkoon virrannut	älköön olko virrannut
1st plur.		virratkaamme	älkäämme virratko	1st plur.	—	—
2nd plur.		virratkaa	älkää virratko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		virratkoot	älkööt virratko	3rd plur.	olkoot virranneet	älkööt olko virranneet
passive		virrattakoon	älköön virrattako	passive	olkoon virrattu	älköön olko virrattu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		virrannen	en virranne	1st sing.	lienen virrannut	en liene virrannut
2nd sing.		virrannet	et virranne	2nd sing.	lienet virrannut	et liene virrannut
3rd sing.		virrannee	ei virranne	3rd sing.	lienee virrannut	ei liene virrannut
1st plur.		virrannemme	emme virranne	1st plur.	lienemme virranneet	emme liene virranneet
2nd plur.		virrannette	ette virranne	2nd plur.	lienette virranneet	ette liene virranneet
3rd plur.		virrannevat	eivät virranne	3rd plur.	lienevät virranneet	eivät liene virranneet
passive		virrattaneen	ei virrattane	passive	lienee virrattu	ei liene virrattu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		virrata		present	virtaava	virrattava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st virratakseni virrataksemme 2nd virrataksesi virrataksenne 3rd virratakseen virrataksensa		past	virrannut	virrattu
2nd	inessive2	virratessa	virrattaessa	agent4	virtaama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st virratessani virratessamme 2nd virratessasi virratessanne 3rd virratessaan virratessansa		negative	virtaamaton
	instructive	virraten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	virtaamassa	—
	elative	virtaamasta	—
	illative	virtaamaan	—
	adessive	virtaamalla	—
	abessive	virtaamatta	—
	instructive	virtaaman	virrattaman
4th3	verbal noun	virtaaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st virtaamaisillani virtaamaisillamme 2nd virtaamaisillasi virtaamaisillanne 3rd virtaamaisillaan virtaamaisillansa

Derived terms

adjectives

• virtaamaton

 

nouns

• virtaama
• virtaaminen
• virtaus

 

verbs

• virtailla

 

Further reading

• “virrata”, in Kielitoimiston sanakirja‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-04

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *virdat'ak. Cognates include Finnish virrata and Estonian virrata.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈʋirːɑtɑ/, [ˈʋirːət]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈʋirːɑtɑ/, [ˈʋirːɑd̥ɑ]
• Rhymes: -irːɑt, -irːɑtɑ
• Hyphenation: vir‧ra‧ta

Verb

virrata

1. (intransitive) to flow

Conjugation

Conjugation of virrata (type 16/maata, rt-rr gradation)
Indikativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	virtaan	en virtaa	1st singular	oon virrant, oon virrannut	en oo virrant, en oo virrannut
2nd singular	virtaat	et virtaa	2nd singular	oot virrant, oot virrannut	et oo virrant, et oo virrannut
3rd singular	virtajaa	ei virtaa	3rd singular	ono virrant, ono virrannut	ei oo virrant, ei oo virrannut
1st plural	virtaamma	emmä virtaa	1st plural	oomma virranneet	emmä oo virranneet
2nd plural	virtaatta	että virtaa	2nd plural	ootta virranneet	että oo virranneet
3rd plural	virtajaat1), virtaavat2), virrataa	evät virtaa, ei virrata	3rd plural	ovat virranneet	evät oo virranneet, ei oo virrattu
impersonal	virrataa	ei virrata	impersonal	ono virrattu	ei oo virrattu
Imperfekta			Pluskvamperfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	virtaisin	en virrant, en virrannut	1st singular	olin virrant, olin virrannut	en olt virrant, en olt virrannut
2nd singular	virtaisit, virtaist1)	et virrant, et virrannut	2nd singular	olit virrant, olit virrannut	et olt virrant, et olt virrannut
3rd singular	virtais	ei virrant, ei virrannut	3rd singular	oli virrant, oli virrannut	ei olt virrant, ei olt virrannut
1st plural	virtaisimma	emmä virranneet	1st plural	olimma virranneet	emmä olleet virranneet
2nd plural	virtaisitta	että virranneet	2nd plural	olitta virranneet	että olleet virranneet
3rd plural	virtaisiit1), virtaisivat2), virrattii	evät virranneet, ei virrattu	3rd plural	olivat virranneet	evät olleet virranneet, ei olt virrattu
impersonal	virrattii	ei virrattu	impersonal	oli virrattu	ei olt virrattu
Konditsionala
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	virtajaisin	en virtajais	1st singular	olisin virrant, olisin virrannut	en olis virrant, en olis virrannut
2nd singular	virtajaisit, virtajaist1)	et virtajais	2nd singular	olisit virrant, olisit virrannut	et olis virrant, et olis virrannut
3rd singular	virtajais	ei virtajais	3rd singular	olis virrant, olis virrannut	ei olis virrant, ei olis virrannut
1st plural	virtajaisimma	emmä virtajais	1st plural	olisimma virranneet	emmä olis virranneet
2nd plural	virtajaisitta	että virtajais	2nd plural	olisitta virranneet	että olis virranneet
3rd plural	virtajaisiit1), virtajaisivat2), virrattais	evät virtajais, ei virrattais	3rd plural	olisivat virranneet	evät olis virranneet, ei olis virrattu
impersonal	virrattais	ei virrattais	impersonal	olis virrattu	ei olis virrattu
Imperativa
Preesens			Perfekta
	positive	negative		positive	negative
1st singular	—	—	1st singular	—	—
2nd singular	virtaa	elä virtaa	2nd singular	oo virrant, oo virrannut	elä oo virrant, elä oo virrannut
3rd singular	virratkoo	elköö virratko	3rd singular	olkoo virrant, olkoo virrannut	elköö olko virrant, elköö olko virrannut
1st plural	—	—	1st plural	—	—
2nd plural	virratkaa	elkää virratko	2nd plural	olkaa virranneet	elkää olko virranneet
3rd plural	virratkoot	elkööt virratko, elköö virrattako	3rd plural	olkoot virranneet	elkööt olko virranneet, elköö olko virrattu
impersonal	virrattakkoo	elköö virrattako	impersonal	olkoo virrattu	elköö olko virrattu
Potentsiala
Preesens
	positive	negative
1st singular	virrannen	en virranne
2nd singular	virrannet	et virranne
3rd singular	virrannoo	ei virranne
1st plural	virrannemma	emmä virranne
2nd plural	virrannetta	että virranne
3rd plural	virrannoot	evät virranne, ei virrattane
impersonal	virrattannoo	ei virrattane
Nominal forms
Infinitivat			Partisipat
				active	passive
1st		virrata	present	virtaava	virrattava
2nd	inessive	virratees	past	virrant, virrannut	virrattu
	instructive	virraten	1) Chiefly in the Soikkola dialect. 2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect. *) For the imperative, the 2nd plural (virratkaa) may be used for the 3rd person as well. **) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative ***) The deliberative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) or -kse to either the indicative or the potential ****) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse-, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd	illative	virtaamaa
	inessive	virtaamaas
	elative	virtaamast
	abessive	virtaamata
4th	nominative	virtaamiin
	partitive	virtaamista, virtaamist

Synonyms

• vallua

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 669