The Eusebian Canon Tables Ordering Textual Knowledge in Late Antiquity Oxford Early Christian Studies Matthew R Crawford Full Chapter

The Eusebian Canon Tables: Ordering
Textual Knowledge in Late Antiquity

(Oxford Early Christian Studies)
Matthew R. Crawford
Visit to download the full and correct content document:
https://ebookmass.com/product/the-eusebian-canon-tables-ordering-textual-knowledg
e-in-late-antiquity-oxford-early-christian-studies-matthew-r-crawford/
OUP CORRECTED PROOF – FINAL, 10/4/2019, SPi
OXFORD EARLY CHRISTIAN STUDIES
General Editors
GILLIAN CLARK ANDREW LOUTH
THE OXFORD EARLY CHRISTIAN STUDIES series includes scholarly volumes on

the thought and history of the early Christian centuries. Covering a wide range of
Greek, Latin, and Oriental sources, the books are of interest to theologians, ancient
historians, and specialists in the classical and Jewish worlds.
Titles in the series include:

Liturgy and Byzantinization in Jerusalem
Daniel Galadza (2017)
The Roman Martyrs
Introduction, Translations, and Commentary
Michael Lapidge (2017)
Philo of Alexandria and the Construction of Jewishness in Early Christian Writings
Jennifer Otto (2018)
St Theodore the Studite’s Defence of the Icons
Theology and Philosophy in Ninth-Century Byzantium
Torstein Theodor Tollefsen (2018)
Gregory of Nyssa’s Doctrinal Works
A Literary Study
Andrew Radde-Gallwitz (2018)
The Donatist Church in an Apocalyptic Age
Jesse A. Hoover (2018)
The Minor Prophets as Christian Scripture in the Commentaries of
Theodore of Mopsuestia and Cyril of Alexandria
Hauna T. Ondrey (2018)
Preaching Christology in the Roman Near East
A Study of Jacob of Serugh
Philip Michael Forness (2018)
Augustine’s Early Thought on the Redemptive Function of Divine Judgment
Bart van Egmond (2018)
God and Christ in Irenaeus
Anthony Briggman (2018)
The Idea Of Nicaea In The Early Church Councils, AD 431–451
Mark S. Smith (2018)
The Eusebian
Canon Tables
Ordering Textual Knowledge in Late Antiquity
M A T T HEW R . C R AW F O R D
1
3
Great Clarendon Street, Oxford, OX2 6DP,
United Kingdom
Oxford University Press is a department of the University of Oxford.
It furthers the University’s objective of excellence in research, scholarship,
and education by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of
Oxford University Press in the UK and in certain other countries
© Matthew R. Crawford 2019
The moral rights of the author have been asserted
First Edition published in 2019
Impression: 1
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in
a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by licence or under terms agreed with the appropriate reprographics
rights organization. Enquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above
You must not circulate this work in any other form
and you must impose this same condition on any acquirer
Published in the United States of America by Oxford University Press
198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America
British Library Cataloguing in Publication Data
Data available
Library of Congress Control Number: 2018957123
ISBN 978–0–19–880260–0
Printed and bound by
CPI Group (UK) Ltd, Croydon, CR0 4YY
Links to third party websites are provided by Oxford in good faith and
for information only. Oxford disclaims any responsibility for the materials
contained in any third party website referenced in this work.
Acknowledgements
Eusebius was able to create his Canon Tables only because of the prior
intellectual labour of Ammonius of Alexandria, and the ingenuity apparent
in his creation owes a great deal to the stimulating environment of the
Caesarean library. The present project is similarly indebted to a number of
scholars who have offered insightful suggestions and criticisms along the way,
and was similarly nurtured by two intellectually fertile institutional settings.
I began writing this book while employed as a postdoctoral researcher in the
Department of Theology and Religion at Durham University and completed it
after making a transition to the Institute for Religion and Critical Inquiry at
Australian Catholic University. The initial research was supported by a grant
from the UK Arts and Humanities Research Council for the project ‘The
Fourfold Gospel and its Rivals’, whose chief investigator was Francis Watson
of Durham. The book owes more to Francis than to any other single person,
since he was the one who introduced me to the Canon Tables and convinced
me that it was a worthy object of scholarly scrutiny. His influence on my
thinking on this matter extends well beyond the citations to his own scholar-
ship in the pages that follow.
The first presentation I gave on the Canon Tables was to the New Testa-
ment research seminar at Durham in early 2013, and shortly thereafter the
Reverend Canon Rosalind Brown kindly invited me to give a public lecture on
the topic to a lunchtime crowd at Durham Cathedral, in connection with the
Lindisfarne Gospels exhibit in summer 2013. One of the surprising outcomes
of both those events (surprising to me at least) was the degree of interest
shown in the topic, an experience that has been replicated many times over in
the subsequent four and a half years. In fact, I never would have imagined
I would write a book on the Eusebian Canon Tables, but after repeatedly
seeing the enthusiasm the material generated among scholarly audiences
I finally realized that to do so was imperative. Papers that eventually became
chapters were presented at the annual meetings of the North American
Patristics Society, the Society of Biblical Literature, the Australasian Associ-
ation for Byzantine Studies, and the Asia-Pacific Early Christian Studies
Society, and I am grateful for the feedback I received on each of those
occasions. An earlier version of chapter two was published as an article in
New Testament Studies in 2015, and an earlier version of chapter six was
published in 2017 in an edited collection entitled Producing Christian Culture:
Medieval Exegesis and Its Interpretative Genres, edited by Giles Gasper, Francis
Watson, and myself. Alessandro Bausi generously invited me to give a talk on
Canon Tables at a conference on multiple-text manuscripts organized by the
vi Acknowledgements
Centre for the Study of Manuscript Cultures in November 2016, which
prodded me to delve into the world of manuscript studies, and he invited
me to return in May 2018 for a stimulating conference entirely devoted to
Canon Tables. In October 2017 I was able to return to Durham and, thanks to
the invitation of Jane Heath, present some of the material in more developed
form to the New Testament research seminar, where I was once again re-
minded that there are few places that are as collegial and intellectually
engaging. In addition to these public events, chapters or portions of chapters
in various stages were read by Lewis Ayres, Jeremiah Coogan, Ben Edsall, Jaś
Elsner, Brian Gronewoller, Will Kynes, Margaret Mitchell, Judith McKenzie,
Dawn LaValle Norman, Adam Ployd, Robert Thomson, and Jonathan Zecher,
all of whom offered comments that have improved the final form of the book.
Other scholars provided assistance in a variety of ways. Stephen Carlson
helped me on more than one occasion with conversations about the Synoptic
Problem and tracking down and citing Greek manuscripts. Michael Papazian
answered multiple queries about Armenian grammar. Andrew Riggsby and
Nathan Sidoli shared pre-publication versions of their work which turned out
to be crucial for certain stages of the argument, and Peter Williams introduced
me to the fascinating Codex Climaci Rescriptus, which I discuss in Appendix 3.
For pressing me to consider the grander implications of the topic and for
introducing me to the scholarship of Mary Carruthers (cited in two of the
following chapters), I am particularly grateful to T. J. Lang, whom I had the
pleasure of having as a colleague during my final year at Durham. The isolated
hallway in the top level of the Dun Cow Cottage where we had our offices
witnessed many conversations about paratexts, memory, and interpretation,
which resulted in a co-authored article and provided the context within which
the shape for the present book emerged. Four research assistants have helped
in a variety of ways at differing stages of the project: Clift Ward, Carolyn
Alsen, Ed Jeremiah, and Jon Simons. I should also thank the Research Office of
ACU for providing the funds to cover costs associated with securing copyright
permissions and printing the images included in the book, as well as funds for
research trips to UCLA in April 2017 and to the British Library in October
2017 during which I was able to examine several Greek, Latin, Syriac, and
Armenian gospelbooks related to this project. This financial support came as
part of a five-year grant project titled ‘Modes of Knowing and the Ordering of
Knowledge in Early Christianity’ (2017–21), a fitting theme since the present
volume draws attention to one of the most innovative attempts at ordering
knowledge in late antiquity.
Finally, I should mention the libraries and individuals who have assisted me
with finding the images that appear in the book and arranging the permissions
to publish them here, including Judith McKenzie (Faculty of Oriental Studies,
Oxford), Simon Elliott (Charles E. Young Research Library, UCLA), Julia
Rodwell (National Gallery of Victoria, Melbourne), Sandra Powlette (British
Acknowledgements vii
Library, London), Alexander Devine and Anne McLaughlin (The Parker
Library, Corpus Christi College, Cambridge), Carl Graves (Egypt Exploration
Society, London), Alessandro Moro (Shylock E-Solutions, Venice, who pro-
vided images of materials in the Biblioteca Nazionale Marciana), Gevorg
Ter-Vardanian (Matenadaran, Erevan), Michael Gervers, Mikheil Tsereteli
(Georgian National Museum, Tbilisi), Simone Verde (Complesso Monumen-
tale della Pilotta, Parma), Florent Palluault (Médiathèque François-Mitterrand,
Poitiers), Kerstin Herzog (Universitätsbibliothek, Augsburg), Mary Haegert
(Houghton Library, Harvard), Sharon Sutton (The Library of Trinity College
Dublin), Benedicta Erny (Universitätsbibliothek, Basel), Stefano Grigolato and
Maddalena Piotti (Biblioteca Queriniana, Brescia), and Anna Rita Fantoni and
Eugenia Antonucci (Biblioteca Medicea Laurenziana).
This book is dedicated to two people who will probably never read it, but
without whose friendship and kindness it would never have been completed:
Hamish and Andy.
Contents
List of Illustrations xiii

Abbreviations xix
Introduction 1
PART 1: ORIGINS
1. Eusebius’ Canon Tables as a Paratext for Ordering Textual
Knowledge 21
Canon Tables as a Paratext 21
Defining Paratextuality 21
The Development of Paratexts in Greco-Roman Book Culture
up to the Fourth Century CE 28
Canon Tables and Tabular Presentation 33
Tables as Information Visualization 33
Tabular Presentation in Babylon and Rome 40
Tabular Presentation in Ptolemy and Eusebius 43
Conclusion 54
2. The Origins of Scholarship on the Fourfold Gospel:
From Alexandria to Caesarea 56
The Diatessaron-Gospel of Ammonius of Alexandria 57
Who was Ammonius? 57
Eusebius’ Description in the Letter to Carpianus 63
Alexandrian Scholarly Traditions and Ammonius’ Work 70
Eusebius’ Continuation of Ammonius’ Scholarly Project 74
Tabular Methods in Eusebius’ Broader Corpus 74
What did Eusebius Take from Ammonius? 80
Eusebius’ Modus Operandi 84
From Formlessness to Polymorphic Diversity 91
3. Reading the Gospels with the Eusebian Canon Tables 96
The Canonizing Effect of the Canon Tables 96
Hypertextual Reading within a Bounded Corpus 100
The Indeterminate Quality of Eusebius’ Parallels 105
Case Studies in Eusebius’ Parallels 112
Case Study 1: Divine and Human Origins 112
Case Study 2: Jesus’ Passover Journeys to Jerusalem 113
Case Study 3: The Cleansing(s) of the Temple 114
Case Study 4: Jesus’ Body as Bread 116
Case Study 5: Peter’s Confession 117
Case Study 6: The Petrine Commission 119
Conclusion 119
x Contents
PA RT 2: RE CE PTIO N S
4. ‘The Diversity of Agreement among the Four Evangelists’:
Augustine’s Usage of the Canon Tables 125
Augustine’s Access to Jerome’s Vulgate 128
Methodological Clarifications 130
Augustine’s Dependence upon the Canon Tables in De Consensu
Evangelistarum 133
Memoria Rerum, Memoria Verborum, and the Truth of the Gospel 145
Conclusion 154
5. Canon Tables 2.0: The Peshitta Version of the Eusebian Apparatus 156
The Syriac Version of Eusebius’ Letter to Carpianus 159
Marginal Concordance Tables in Syriac Manuscripts 165
The Peshitta Revision of Eusebius’ Sectioning and Parallels 171
Conclusion 191
6. Scholarly Practices: The Eusebian Canon Tables in the
Hiberno-Latin Tradition 195
Ailerán of Clonard, Canon Evangeliorum 200
Pauca de Libris Catholicorum Scriptorum in Evangelia Excerpta 213
The Irish Reference Bible 216
Sedulius Scottus 221
Conclusion 226
7. Seeing the Salvation of God: Images as Paratext in Armenian
Commentaries on the Eusebian Canon Tables 228
Artistic Adornment of Canon Tables in Late Antique and
Medieval Gospelbooks 231
Two Armenian Interpretations of Canon Table Decoration 248
Introduction to Step‘anos of Siwnik‘ and Nerses Šnorhali 248
The Function of Architecture and Ornamentation according
to Step‘anos and Nerses 252
Interpretations of Specific Motifs in the Decorative Scheme 259
Image and Symbol: Canon Table Decoration as a System of Loci
and Imagines 268
Image and Text: Armenian Canon Tables as Bildeinsätze 278
Conclusion 283
Conclusion 285
Appendix 1: A Translation of Eusebius’ Letter to Carpianus 295

Appendix 2: Eusebian Parallels in Augustine’s De consensu
evangelistarum 297
Appendix 3: The Gospel Synopsis in Codex Climaci Rescriptus
and its Possible Connection to Ammonius’ Diatessaron-Gospel 310
Appendix 4: Theophanes the Grammarian’s Note about Canon Tables 314
Contents xi
Bibliography 317
Index of Ancient Sources 351
Index of Manuscripts and Papyri 358
Index of Modern Authors 360
Subject Index 363
List of Illustrations
1. Mk §64 (in Greek ξΔ = Mk 6:35ff.) in The Gospel Book of

Theophanes (second quarter of the twelfth c.) 4
National Gallery of Victoria, Melbourne, Felton Bequest,
1960 (710-5), fol. 94r.
2. Canon I in The Gospel Book of Theophanes 5
1960 (710-5), fol. 3r.
3. Mt §147 (in Greek ρμζ = Mt 14:14ff.) in The Gospel Book of
Theophanes 6
National Gallery of Victoria, Melbourne, Felton Bequest, 1960
(710-5), fol. 40r.
4. Lk §93 (in Greek ϘΓ = Lk 9:12ff.) in The Gospel Book of
Theophanes 6
1960 (710-5), fol. 152v.
5. Jn §49 (in Greek μθ = Jn 6:5ff.) in The Gospel Book of
Theophanes 6
1960 (710-5), fol. 211r.
6. The beginning of the gospel of John in Codex Sinaiticus
(mid fourth c.) 8
London, British Library, Add MS 43725, fol. 247r
(© The British Library Board).
7. Lk §305–9 (= Lk 23:10ff.) in the St Augustine Gospels (sixth c.) 9
The Parker Library, Corpus Christi College, Cambridge,
MS 286, fol. 199v.
8. Canon IV in Peshitta Gospels (sixth c.) 10
Paris, Bibliothèque nationale de France, syr. 33, fol. 5v.
9. Lk §215–18 (= Lk 18:14ff.) in Codex Argenteus (sixth c.) 11
Uppsala, Uppsala University Library, MS DG 1, fol. 170r.
10. Canons VI and VII in the Gladzor Gospels (c.1300) 12
Gladzor Gospels, Library Special Collections, Charles
E. Young Research Library, UCLA, Armenian MS 1, p. 16.
11. Canon I in The Bert’ay Gospels (tenth c.) 13
Cambridge, MA, Harvard University, Houghton Library,
MS Georgian 1, fol. 3v.
xiv List of Illustrations

12. Canon II in Abba Garima I (sixth–seventh c.) 15
Ethiopia, Abba Garima Monastery, AG I, fol. 12r
(© Michael Gervers, 2004).
13. Canon VIII, IX, and XMt of the London Canon Tables
(sixth–seventh c.) 26
London, British Library, Add. 5111/1, fol. 11r
14. Fragment of Greek Canon Tables from a papyrus codex found
amidst the ruins of a monastery in Thebes (sixth–seventh c.) 36
New York, Metropolitan Museum of Art, accession no. X.455, P. Mon.
Epiph. 584.
15. Canon IX in Codex Brixianus (sixth c.) 37
Brescia, Biblioteca civica Queriniana, ManoscrittoPurpureo, fol. 11v.
16. P. Oxy. 4168, side b. Fragments of a codex containing
Ptolemy’s Handy Tables, dated to the fourth century 47
Courtesy of The Egypt Exploration Society and
the University of Oxford Imaging Papyri Project.
17. P. Oxy. 4169, side a. Fragments of a codex containing
Ptolemy’s Handy Tables, dated to the third century 48
Courtesy of The Egypt Exploration Society and the University of
Oxford Imaging Papyri Project.
18. Portrait of Eusebius above the beginning of his Letter to
Carpianus in the Gladzor Gospels (c.1300) 58
Gladzor Gospels, Library Special Collections, Charles E. Young
Research Library, UCLA, Armenian MS 1, p. 4.
19. Portraits of Ammonius (right) and Eusebius (left) in the
Rabbula Gospels (sixth c.) 88
Florence, Biblioteca Medicea Laurenziana, MS. Plut. 1.56, fol. 2r.
20. Image of Eusebius (top left), Carpianus (top right), and
Ammonius (bottom) in the Parma Gospelbook (latter half of
eleventh c.) 89
Parma, Biblioteca Palatina, MS. gr. 5, fol. 12v (by permission
of the Ministry of Cultural Heritage and Activities and Tourism).
21. Mk §156 (Mk §ρνς = Mk 14:1a) in Codex Basilensis
A.N.III.12 (ninth c.) 115
Basel, Universitätsbibliothek, A.N.III.12, fol. 143r.
22. Mt §211 (Mt §CCXI = Mt 21:12–13) in the Lindisfarne
Gospels (eighth c.) 116
London, British Library, Cotton MS Nero D IV, fol. 68v
List of Illustrations xv
23. Lk §94 (Lk §ϘΔ = Lk 9:18–20) in The Gospel Book of Theophanes
(second quarter of the twelfth c.) 118
National Gallery of Victoria, Melbourne, Felton Bequest, 1960 (710-5),
fol. 153r.
24. The Johannine version of Peter’s commission in
The Lindisfarne Gospels (eighth c.) 120
London, British Library, Cotton MS Nero D IV, fol. 258v
25. First half of the Letter to Carpianus in the Rabbula Gospels
(sixth c.) 160
Florence, Biblioteca Medicea Laurenziana, MS. Plut. 1.56, fol. 2v.
26. Mt §343–7 (= Mt 26:35ff.) in the Rabbula Gospels (sixth c.) 166
Florence, Biblioteca Medicea Laurenziana, MS. Plut. 1.56, fol. 84r.
27. Mt §354–5 in Codex Sangallensis 1395 (first half of fifth c.) 169
St Gall, Stiftsbibliothek 1395, p. 132.
28. Jn §55–8 (Greek numerals ΝΕ, ΝϚ, ΝΖ, ΝΗ) in Codex
Basilensis A.N.III.12 (ninth c.) 170
Basel, Universitätsbibliothek, A.N.III.12, fol. 269r.
29. The poem Canon Evangeliorum by Ailerán of Clonard in
the Augsburg Gospels (eighth c.) 201
Augsburg, Universitätsbibliothek, Cod. I.2.4°.2, fol. 1v.
30. Canon II in The Book of Kells (c.800) 202
Dublin, Trinity College Library, MS 58, fol. 2v.
(© The Board of Trinity College Dublin).
31. A word square facing Ailerán’s poem in the Augsburg
Gospels (eighth c.) 206
Augsburg, Universitätsbibliothek, Cod. I.2.4°.2, fol. 2r.
32. Christ in Majesty in Livre d’Evangiles de l’abbaye Sainte-Croix
(eighth c.) 208
Poitiers, Médiathèque François-Mitterrand, MS 17 (65), fol. 31r.
33. Canons V, VI, VII, and VIII in The Book of Durrow (seventh c.) 232
Dublin, Trinity College Library, MS 57, fol. 9v
(© The Board of Trinity College Dublin).
34. Canons XLk and XJn in Abba Garima III (fifth–seventh c.) 234
Ethiopia, Abba Garima Monastery, AG II, fol. 260v
35. Canon V in the Lindisfarne Gospels (eighth c.) 235
London, British Library, Cotton MS Nero D IV, fol. 15r
xvi List of Illustrations

36. Canon XJn in The Gospel Book of Theophanes (second quarter
of the twelfth c.) 236
National Gallery of Victoria, Melbourne, Felton Bequest, 1960 (710-5),
fol. 7v.
37. Tholos image in Abba Garima I (sixth–seventh c.) 238
Ethiopia, Abba Garima Monastery, AG II, fol. 258v
38. Fountain of life image in the Gospels of St Médard de Soissons
(before 827) 238
Paris, Bibliothèque nationale de France, MS lat. 8850, fol. 6v.
39. Tholos with a hypothesis inscription, serving as a frontispiece
for the sequence of Canon Tables that follow in a Greek
gospelbook (ninth c.) 239
Venice, Biblioteca Nazionale Marciana, MS gr. I 8, fol. 3r.
40. Tholos image in the Adishi Gospels (897), fol. 5v 239
Mestia, Svaneti Museum, Georgian National Museum.
41. Canon II in the Gospels of St Médard de Soissons (before 827) 245
Paris, Bibliothèque nationale de France, MS lat. 8850, fol. 9r.
42. Portraits of Matthew (right) and John (left) alongside Canon
VII in the Rabbula Gospels (sixth c.) 247
Florence, Biblioteca Medicea Laurenziana, MS. Plut. 1.56, fol. 9v.
43. First xoran in the Etchmiadzin Gospels (989) 261
Erevan, Matenadaran, MS 2374, fol. 1r.
44. Fourth xoran in the Etchmiadzin Gospels (989) 262
Erevan, Matenadaran, MS 2374, fol. 2v.
45. Seventh xoran in the Etchmiadzin Gospels (989) 263
46. A pair of doves in the Etchmiadzin Gospels (989) 264
47. Partridges perched atop the fourth xoran in the Etchmiadzin
Gospels (989) 264
48. Cocks on top of xoran eight in the Gladzor Gospels (c.1300) 265
49. Herons perched atop the eighth xoran in the Etchmiadzin
Gospels (989) 265
List of Illustrations xvii

50. Peacocks above the first xoran in the Etchmiadzin Gospels (989) 266
51. Pomegranates growing above the third xoran in the Etchmiadzin
Gospels (989) 266
52. Date palm growing alongside xoran ten in the Gladzor
Gospels (c.1300) 267
Abbreviations
BO Biblica et Orientalia
CCSL Corpus Christianorum Series Latina
CSCO Corpus Scriptorum Christianorum Orientalium
CSEL Corpus Scriptorum Ecclesiasticorum Latinorum
GCS Die griechischen christlichen Schriftsteller
LCL Loeb Classical Library
LSJ Liddell, Scott, Jones, A Greek-English Lexicon (Oxford, 1843; 9th edn 1940)
LXX Septuagint
OECS Oxford Early Christian Studies
OECT Oxford Early Christian Texts
PG Patrologia Cursus Completus: Series Graeca
PL Patrologia Cursus Completus: Series Latina
PTS Patristische Texte und Studien
SC Sources Chrétiennes
ST Studi e testi
STAC Studien und Texte zu Antike und Christentum
TU Texte und Untersuchungen zur Geschichte der altchristlichen Literatur
VCSup Supplements to Vigiliae Christianae
Introduction
When modern readers open up nearly any edition of the Bible available for
purchase today, they encounter much more than the bare text of the ancient
documents that comprise the canon of Christian scripture. Any modern
reader of the Bible will instead be confronted with a penumbra of additional
material intended by editors as aids for the reading or interpretation of the
main text. In some cases, such as with study Bibles, this secondary material
perhaps outweighs the primary text, with the inclusion of tables of contents,
prefaces, explanatory notes, alternative translations or textual traditions, sec-
tion headings, cross-references, and maps—not to mention chapters and
verses. Most Bibles contain less than this, but almost all have at a minimum
cross-references to guide the reader to other pertinent passages, or perhaps
indexes to allow a reader to find with ease passages that speak to a given topic.
So common are these reading aids that they hardly seem remarkable, just
another mundane feature of modern life that one can count on always being
present, just as one can assume that the local coffee shop will have Wi-Fi
available for its customers. Yet it was not always so. Just as the technology that
allows a laptop to connect to the wider world through the Internet has a
distinct history of its development and use, so also the technology of reading
aids—for that is what they are, a technology—did not always exist in the ‘taken
for granted’ category that we now perceive them to be. Rather, they too have a
certain background out of which they emerged, and, again, just like the
Internet, the personal computer, or moveable type, they were a technological
advance that created hitherto unforeseen possibilities.
This book is about one specific form of reading technology that arose in
the early fourth century CE and has influenced the reading of the Christian
scriptures ever since. The most prolific Christian author of this period, who
experimented with an astonishingly diverse range of genres, topics, and
technologies, was Eusebius Pamphili, who lived through the great persecution
under Diocletian, then became bishop of Caesarea Maritima, was present at
the Council of Nicaea in 325, and delivered an oration for the thirtieth
anniversary of Constantine’s reign in 335. Famous as the author of the
earliest surviving ecclesiastical history, Eusebius also left to posterity a world
2 The Eusebian Canon Tables

chronicle, commentaries on biblical books, theological tractates, apologetic
works, and a geographical handbook, while also managing the most significant
Christian library then in existence and spearheading the most ambitious
production of biblical manuscripts of his time.¹ Yet the most successful of
all his literary endeavours was the cross-referencing system he developed for
the church’s fourfold gospel canon, commonly known as the ‘Canon Tables’.
By the time Eusebius became a bishop, there was little doubt that at the
centre of the emerging Christian canon there sat the four accounts of Jesus’ life
traditionally attributed to Matthew, Mark, Luke, and John, the first and last
being apostles while the second and third were assumed to have been followers
of the apostles Peter and Paul respectively. Despite the fact that each of these
books presents itself as a self-contained and sufficient account of Jesus’ story,
Christians from the late second century onwards made the rather ecumenical
decision to preserve all four. This choice had complications for users of these
texts, for, as even modern readers of the gospels can attest, the four accounts
are so similar and yet so distinct that it is often difficult to recall which of the
gospels contains a certain story or teaching, or how the parallel stories in
multiple gospels differ from one another. Did Jesus pronounce a blessing
upon the ‘poor’ without qualification or was the saying more specifically for
the ‘poor in spirit’? Does the parable of the good Samaritan occur in only
one gospel or in multiple gospels? Don’t all the gospels report the feeding of
the 5,000? Or was it the feeding of the 4,000? Such difficulties are only
compounded if the edition of the gospels one uses is devoid of any chapters
and verses and the other aids modern readers enjoy. Navigation within and
among these four narratives becomes a time-consuming process of relying on
often-faulty memory accompanied by much scanning of pages.
It was this problem that Eusebius’ Canon Tables sought to address. His
solution was a marginal apparatus that comprised three elements. First, at the
beginning of the four gospels he placed his Letter to Carpianus, a sort of brief
instruction manual in which he explained to the reader why he created the
system and how it operated.² Second, within each gospel itself, Eusebius
divided the text into numbered sections, beginning with 1 and continuing
on to the end of each gospel.³ These sections were demarcated on the basis of
¹ For an introduction to Eusebius, see Aaron P. Johnson, Eusebius, Understanding Classics

(London: I. B. Tauris, 2014). Two recent collections of essays illustrate the lines of research
currently under way on this important figure: Sabrina Inowlocki and Claudio Zamagni, eds,
Reconsidering Eusebius: Collected Papers on Literary, Historical, and Theological Issues, VCSup
107 (Leiden: Brill, 2011); Aaron Johnson and Jeremy Schott, eds, Eusebius of Caesarea: Tradition
and Innovations, Hellenic Studies 60 (Washington, DC: Center for Hellenic Studies, 2013).
² For a translation of the letter, see Appendix 1.
³ For the following study I will be relying on the edition of the Greek Canon Tables found in
the Nestle-Aland 28th edition. In this version, Matthew has 355 sections, Mark has 233, Luke has
342, and John has 232. For the biblical citations that follow, I have included both the modern
chapter and verse enumeration alongside the Eusebian section number, using the symbol § to
Introduction 3
whether or not they had parallels in other gospels, and, if so, how many other
gospels, with the result that some sections are longer than a single chapter in
today’s reckoning, while others are merely half a verse. Finally, Eusebius
collated the numbers for each of the gospels in ten tables, called ‘Canons’,
which he placed at the beginning of the fourfold gospel, following his Letter to
Carpianus.⁴ Each of these Canons represents a different set of passages that
could be classified together on the basis of which gospels they appeared in.⁵ So,
for example, Canon I presented the numbers for those passages that occurred
in all four gospels, with the numbers for each set of parallel passages grouped
together, placed alongside one another in a given row of the table. He
continued on in this fashion as follows for the remaining tables:⁶
Canon II Matthew–Mark–Luke
Canon III Matthew–Luke–John
Canon IV Matthew–Mark–John
Canon V Matthew–Luke
Canon VI Matthew–Mark
Canon VII Matthew–John
Canon VIII Luke–Mark
Canon IX Luke–John
Canon XMt Matthew alone
Canon XMk Mark alone
Canon XLk Luke alone
Canon XJn John alone
The rationale of the system is that by reading horizontally across the rows
within the first nine tables one can find passages that are similar in another
mark the latter. A useful conversion table between the two reference systems can be found at
https://danielbwallace.files.wordpress.com/2014/04/eusebian-canons-conversion-table.pdf [accessed
on 21 Dec 2017].
⁴ Although strictly speaking only these prefatory tables are the ‘Canon Tables’, in keeping
with prior scholarly convention I will on occasion use the phrase to refer to the entire paratextual
system, comprising the ten tables, the marginal notation throughout the gospels, and the Letter
to Carpianus.
⁵ In keeping with the convention of the NA²⁸, I will always give the section number in Arabic
numerals and Canon numbers in Roman numerals. Eusebius made a similar typographic
distinction, writing the section number in black and the Canon number below it in red (both
of course as Greek numerals), a convention that he describes in his Letter to Carpianus. pace
Thomas O’Loughlin, who asserted that the colour distinction and placement of one numeral
above the other in the margin were innovations introduced by Jerome in his Latin translation:
Thomas O’Loughlin, ‘The Eusebian Apparatus in Some Vulgate Gospel Books’, Peritia 13
(1999): p. 4; Thomas O’Loughlin, ‘Harmonizing the Truth: Eusebius and the Problem of the
Four Gospels’, Traditio 65 (2010): p. 14; Thomas O’Loughlin, ‘The Eusebian Apparatus in the
Lindisfarne Gospels: Ailerán’s Kanon Euangeliorum as a Lens for Its Appreciation’, in The
Lindisfarne Gospels: New Perspectives, ed. Richard Gameson (Leiden: Brill, 2017), p. 99.
⁶ The reader will observe that the tenth and final Canon actually comprises four separate
tables. On this aspect of the system, see the discussion in chapter two.

gospel or gospels, or, by reading the passages listed in the tenth Canon, find
passages unique to each gospel.
A simple example will illustrate the use of the apparatus. Suppose you are
reading along in the Gospel of Mark and come across Mark’s telling of the
feeding of the 5,000 (Mark 6:35-44 in modern reckoning). ‘Doesn’t this also
occur in one of the other gospels?’ you wonder. Eusebius’ system is designed to
answer this question for you. In an edition of the gospels equipped with his
apparatus, if you look alongside the passage, in the margin of the page, you will
see two numbers. The first number, in black, is the number for this section
within Mark’s gospel, which happens to be §64 (in Greek ξΔ) (see fig. 1).
Fig. 1. Mk §64 (in Greek ξΔ = Mk 6:35ff.) in The Gospel Book of Theophanes (second
quarter of the twelfth c.).
National Gallery of Victoria, Melbourne, Felton Bequest, 1960 (710-5), fol. 94r
Beneath or alongside the black number is another number in red that tells
you in which of the tables you should look to find this passage. Here the red
digit is α (= 1), so you turn to the first Canon, which reports parallels among
Matthew, Mark, Luke, and John. Immediately, then, you realize that this is a
story that occurs in all four gospels. Now, within Canon I, if you scan down the
column that lists numbers for Mark, you should eventually come to the
number 64 (see fig. 2). For the sake of illustration, here is the row that includes
this number, with the preceding and subsequent rows included for comparison:
Mt Mk Lk Jn
142 51 21 35
147 64 93 49
166 82 94 17
Once you have located Mark section 64, you can read horizontally, to the
left and to the right, to find that that the feeding of the 5,000 is §147 in
Matthew, §93 in Luke, and §49 in John. Then, if you were to turn to those
numbered passages in the other gospels, you would find the parallel accounts
Introduction 5
Fig. 2. Canon I in The Gospel Book of Theophanes. Each column contains numbers
for passages within a given gospel, as indicated by the two-letter abbreviations at
the top of each column. The second column is for Mark and the first number listed on
the right side of the page is ξδ (= Mk §64). (Note that the scribe has here written a
lowercase delta, whereas in the page of Mark shown previously he has used an
uppercase delta.)
National Gallery of Victoria, Melbourne, Felton Bequest, 1960 (710–5), fol. 3r

of the feeding of the 5,000, and by flipping back and forth between gospels it
would be easy to compare the differing versions (see figs 3–5).⁷
Fig. 3. Mt §147 (in Greek ρμζ = Mt 14:14ff.) in The Gospel Book of Theophanes.
National Gallery of Victoria, Melbourne, Felton Bequest, 1960 (710-5), fol. 40r
Fig. 4. Lk §93 (in Greek ϘΓ = Lk 9:12ff.) in The Gospel Book of Theophanes.

National Gallery of Victoria, Melbourne, Felton Bequest, 1960 (710-5), fol. 152v
Fig. 5. Jn §49 (in Greek μθ = Jn 6:5ff.) in The Gospel Book of Theophanes.

National Gallery of Victoria, Melbourne, Felton Bequest, 1960 (710-5), fol.211r
Eusebius’ system, therefore, had the same effect as the cross-references that
often occur today in the margins of printed Bibles, though he had to devise a
method that worked in the absence of chapter and verse divisions, and, indeed,
⁷ The preceding paragraph is largely a paraphrase of the latter half of the Letter to Carpianus.
Introduction 7
in the absence of any comparable system of numerical cross-references for a
corpus of literature that he might have used as a model. Though obvious
enough to modern readers, this was an innovation of remarkable proportions
for its day. Accordingly, the aim of the present monograph is to highlight the
ingenuity that went into its creation and the way in which readers interacted
with it in the eight centuries thereafter. Its influence may be seen simply by
taking stock of the surviving gospel manuscripts in the various languages of late
antiquity. Three of the four early Greek uncials from the fourth and fifth
centuries contain traces of the Eusebian apparatus in the margins, though
none of them preserves the prefatory Canons: Codex Sinaiticus, Codex Alexan-
drinus, and Codex Ephraemi Rescriptus.⁸ The oldest of these, Codex Sinaiticus,
was probably written only a few decades at most after Eusebius’ death (see fig. 6).
Moving from the world of Greek into Latin, we find the Canons in the
majority of Vulgate gospelbooks, including most of the well-known ones, such
as Codex Fuldensis (6th c.), the St. Augustine Gospels (6th c.), and the
Lindisfarne Gospels (early 8th c.),⁹ not surprisingly, since Jerome incorporated
a Latin version of the apparatus in the new Vulgate edition he created for Pope
Damasus in the early 380s (see fig. 7).
At some point in the century after Jerome finished his Vulgate translation,
an unknown scribe writing in Syriac produced a revised version of Eusebius’
apparatus to accompany his new translation of the gospels, known today as
the Peshitta, and as a result the majority of Peshitta manuscripts likewise
contain the marginal system, including well-known examples such as the
Rabbula Gospels, copied in the year 586 (see figs 19, 25, 26, 42),¹⁰ and a
sixth-century copy of the gospels in Paris (see fig. 8).
⁸ For an overview of these manuscripts, see D. C. Parker, An Introduction to the New

Testament Manuscripts and Their Texts (Cambridge: Cambridge University Press, 2008),
pp. 71–4, and for specific studies see Dirk Jongkind, Scribal Habits in Codex Sinaiticus, Texts
and Studies, Third Series, Volume 5 (Piscataway, NJ: Gorgias Press, 2007), pp. 109–20;
W. Andrew Smith, A Study of the Gospels in Codex Alexandrinus: Codicology, Palaeography,
and Scribal Hands, New Testament Tools, Studies and Documents 48 (Leiden: Brill, 2014),
pp. 139–56.
⁹ Of these three, the Canon Tables in the Lindisfarne Gospels have received the most amount
of attention. See especially Michelle Brown, The Lindisfarne Gospels: Society, Spirituality and the
Scribe (London: The British Library, 2003), pp. 179–82, 300–5. On the Canon Tables in the
St. Augustine Gospels, see Francis Watson, The Fourfold Gospel: A Theological Reading of the
New Testament Portraits of Jesus (Grand Rapids: Baker Academic, 2016), pp. 106–13, who
argued that the miniature images that surround the portrait of the evangelist Luke all depict
scenes unique to this gospel, information gleaned from the Eusebian apparatus.
¹⁰ Cf. Massimo Bernabò, Il Tetravangelo di Rabbula. Firenze, Biblioteca medicea laurenziana,
Plut. 1.56: L’illustrazione del Nuovo Testamento nella Siria del VI secolo, Folia Picta 1 (Rome:
Edizioni di Storia e Letteratura, 2008); Massimo Bernabò, ‘The Miniatures in the Rabbula
Gospels: Postscripta to a Recent Book’, Dumbarton Oaks Papers 68 (2014): pp. 343–58, who
argued that only the pages of gospel text, which include the Eusebian apparatus in the margin,
were copied in 586, and that the folios containing the set of famous illustrated Canon Tables were
added centuries later from a separate sixth-century Syriac mansucript.
Fig. 6. The beginning of the gospel of John in Codex Sinaiticus (mid fourth c.). The
text of the Gospel of John begins at the top of the left column, and, in the margin next
to the text, one can see an Α, indicating Jn §1 (= Jn 1:1ff.) and beneath it a Γ, showing
that this is a Canon III passage. This specific parallel, which combines the Johannine
prologue with the synoptic genealogies, is discussed in chapter three.
London, British Library, Add MS 43725, fol. 247r (© The British Library Board)
Introduction 9
Fig. 7. Lk §305–9 (= Lk 23:10ff.) in the St Augustine Gospels (sixth c.).

The Parker Library, Corpus Christi College, Cambridge, MS 286, fol. 199v
The earliest copy of the gospels in Gothic, the manuscript known as Codex
Argenteus, which was probably made in Ostrogothic Italy in the sixth century
for King Theodoric the Great, also contains the Eusebian system, though the
ten prefatory tables are now lost (see fig. 9).¹¹
¹¹ On Codex Argenteus, see further Carla Falluomini, The Gothic Version of the Gospels and Pauline
Epistles: Cultural Background, Transmission and Character (Berlin: De Gruyter, 2015), pp. 32–4, and
on Canon Tables in Gothic, see Carl Nordenfalk, Die spätantiken Kanontafeln, 2 vols (Göteborg:
O. Isacsons boktryckeri a.-b., 1938), pp. 261–9; Falluomini, The Gothic Version, pp. 53–4.
Fig. 8. Canon IV in Peshitta Gospels (sixth c.), showing parallels in Matthew, Mark,
and John (moving from right to left).
Paris, Bibliothèque nationale de France, syr. 33, fol. 5v
Introduction 11
Fig. 9. Lk §215–18 (= Lk 18:14ff.) in Codex Argenteus (sixth c.). The parchment page
has been dyed purple and the text has been written in silver, with gold being used for
the incipit of each Eusebian section. The architectural frames in the bottom margin list
the Lukan passages on the page and the parallels they have in the other gospels, in the
sequence Luke, Mark, Matthew, John. For a discussion of this feature, see the section
‘Marginal Concordance Tables in Syriac Manuscripts’ in chapter five.
Uppsala, Uppsala University Library, MS DG 1, fol. 170r

Although the earliest surviving Armenian gospelbooks are considerably later,
dated to the tenth century at the earliest, they regularly also include the Eusebian
Canon Tables, and the uniformity of their presentation suggests that the appar-
atus must have entered the Armenian tradition at an early stage (see fig. 10).
Fig. 10. Canons VI and VII in the Gladzor Gospels (c.1300).

Gladzor Gospels, Library Special Collections, Charles E. Young Research Library, UCLA, Armenian MS 1, p. 16
Introduction 13
Similarly, the earliest surviving Georgian gospelbook, the Adishi Gospels,
dated to 897, contains the Eusebian apparatus (see fig. 40 in chapter 7), as
does a tenth-century copy of the gospels at Harvard (see fig. 11).
Fig. 11. Canon I in The Bert’ay Gospels (tenth c.).

Cambridge, MA, Harvard University, Houghton Library, MS Georgian 1, fol. 3v

Finds made only in the last decade have continued to add to this list. Two
fascinating gospelbooks from the ancient kingdom of Axum (in modern-day
Ethiopia) preserve a version of the system in Ge‘ez translation. These manuscripts,
known as Abba Garima I and Abba Garima III, were once thought to be
medieval, but have recently been redated to the late antique period (see fig. 12).¹²
Slightly later but unquestionably unique are the remnants of a copy of the
Gospel of John written in Caucasian Albanian that were preserved as a pal-
impsest in the library of Saint Catherine’s Monastery at Mount Sinai. The
fragments of this manuscript, dated by modern editors to between the seventh
and tenth centuries but reflecting a translation that must have occurred much
earlier, contain the Eusebian apparatus in a language that has almost entirely
perished from the written record.¹³ Hence, by the seventh century, whether one
was reading a gospelbook written in Greek, Latin, Gothic, Syriac, Armenian,
Georgian, Ge’ez, or even Caucasian Albanian, there was a good chance that it
would be equipped with Eusebius’ numeric cross-referencing system.¹⁴ In view
of this widespread diffusion, it would not be an exaggeration to describe his
Letter to Carpianus as the most widely translated and copied non-biblical
Christian text in the entire late antique period.¹⁵ Moreover, the influence of
Eusebius’ system continues today. The latest editio critica minor of the Greek
¹² Cf. Judith McKenzie and Francis Watson, The Garima Gospels: Early Illuminated Gospel
Books From Ethiopia (Oxford: Manar al-Athar, University of Oxford, 2016).
¹³ Cf. Jost Gippert et al., eds, The Caucasian Albanian Palimpsests of Mt. Sinai, 2 vols,
Monumenta Palaeographica Medii Aevi. Series Ibero-Caucasica (Turnhout: Brepols, 2008).
The remains of the two palimpsests discussed in this volume, one a lectionary and one a copy
of the Gospel of John, are the only surviving manuscripts containing text written in Caucasian
Albanian. I am grateful to Philip Forness for drawing my attention to them.
¹⁴ Some readers will no doubt notice that Coptic is missing from this list. The earliest
surviving evidence for the transmission of the Eusebian apparatus in Coptic comes from the
twelfth and thirteenth centuries, and it is unclear when this Coptic translation was made. See
G. Horner, The Coptic Version of the New Testament in the Northern Dialect (Oxford: Clarendon
Press, 1898), pp. xli–xliv, lviii–lxi, lxxii–lxxiv; Harold H. Oliver, ‘The Epistle of Eusebius to
Carpianus: Textual Tradition and Translation’, Novum Testamentum 3 (1959): p. 142; Carl
Nordenfalk, ‘Canon Tables on Papyrus’, Dumbarton Oaks Papers 36 (1982): p. 30. The Coptic
version of the Letter to Carpianus, based on one of these later manuscripts (Vat.Copt. 9), was
published in Ad. Hebbelynck, ‘Les κεϕάλαια et les τίτλοι des évangiles’, Le Muséon 41 (1928):
pp. 114–18. Fragments from a Sahidic gospelbook containing traces of the Eusebian apparatus
were mentioned by J. B. Lightfoot in Frederick Henry Ambrose Scrivener, A Plain Introduction
to the Criticism of the New Testament for the Use of Biblical Students, 3rd edn (Cambridge:
Deighton, Bell and Co., 1883), pp. 397–9, who described them as ‘ancient’, but did not give any
more precise date. On the Old Church Slavonic version of the Canon Tables found in Codex
Zographensis, see Leszek Moszynski, ‘Kanony Euzebiusza w głagolskim rękopisie kodeksu
Zografskiego’, Slovo 25–6 (1976): pp. 77–119. I have been unable to find any information
about Canon Tables in Arabic manuscripts. e.g., no mention is made of their existence in
Hikmat Kashouh, The Arabic Versions of the Gospels: The Manuscripts and Their Families
(Berlin: De Gruyter, 2012).
¹⁵ Cf. Martin Wallraff, Kodex und Kanon: Das Buch im frühen Christentum (Berlin: De
Gruyter, 2013), p. 34, who pointed out that, after the Bible itself, the apparatus is ‘den
bestüberlieferten Text der Antike’.
Introduction 15
Fig. 12. Canon II in Abba Garima I (sixth–seventh c.).

Ethiopia, Abba Garima Monastery, AG I, fol. 12r (© Michael Gervers, 2004)

New Testament, the Nestle-Aland 28th edition, contains the Eusebian appar-
atus, as has every edition in the series since the seventh, published in the early
twentieth century.¹⁶
Given the evident popularity of Eusebius’ apparatus in the centuries after its
creation, the paucity of attention it has garnered in modern scholarship is
surprising. The only monograph devoted to the topic is an influential tome
from 1938 which is limited to an art-historical analysis,¹⁷ and this has since
been joined by a handful of articles, again mostly concerned with the artwork
that often accompanies the presentation of the tables in late antique and early
medieval gospelbooks. The present study aims to fill this lacuna not simply
because it is a hole in existing scholarship, but also because the story of the
reception of the Eusebian Canon Tables is paradigmatic for the history of late
antiquity as a whole. As I will argue in what follows, this innovative reading
technology grew out of the long tradition of literary scholarship practised
above all in Alexandria, Egypt, and was then transmitted, via Caesarea, to the
diverse Christian traditions that emerged from the fourth century onwards
throughout the Mediterranean world and beyond. This is, therefore, a story
about the transformation of classical antiquity as Hellenic learning was ap-
propriated and put to new uses by Christian scribes and readers in a diversity
of languages and cultures—a development that would have been unimaginable
to any of the scholars of the famed Alexandrian library and Mouseion.
Chapter 1 lays the theoretical guidelines for the work that follows, present-
ing Eusebius’ system in the light of the history and theory of paratexts and
information visualization and arguing that the apparatus is a paratext de-
signed to order the textual content of the fourfold gospel. Chapter 2 examines
the immediate origins of the system in a joint scholarly effort, stretching over a
century or more, from the Alexandrian Ammonius to Eusebius in Caesarea.
The hermeneutical implications of the Canon Tables are explored in chapter 3,
where it is argued that Eusebius’ paratextual system created intertextual links
across the fourfold gospel and encouraged an open-ended, hypertextual read-
ing of this corpus. Chapter 4 transitions to the reception history of the
apparatus, beginning with Augustine of Hippo, who tacitly used Eusebius’
system for the research he carried out to write his highly influential treatise De
consensu evangelistarum, where he developed the first ever general theory to
account for the literary phenomena presented by the fourfold gospel.
Chapter 5 shifts the focus back eastwards, with an analysis of the revision of
the system incorporated into the Syriac Peshitta version of the gospels, which
¹⁶ For a discussion of its inclusion in the seventh edition, see E. Nestle, ‘Die Eusebianische
Evangeliensynopse’, Neue kirchliche Zeitschrift 19 (1908): pp. 40–51, 93–114, 219–32. The
version of Canon Tables printed in subsequent editions, right up to NA²⁸, is unchanged from
that of Nestle’s seventh edition, though Prof. Martin Wallraff of the University of Munich is
currently preparing a new critical edition to be published by Mohr Siebeck.
¹⁷ Nordenfalk, Die spätantiken Kanontafeln.
Introduction 17
I am calling Canon Tables 2.0—in other words, the new and improved version
of the original, in which the paratext is more finely tuned to accord with the
text to which it relates. In chapter 6 I highlight little-studied literature pro-
duced by Irish or Irish-influenced scholars between the seventh and the ninth
centuries, in which Canon Tables figure prominently as a symbolic but also
utilitarian means of engaging with the text of the gospels and analysing the
relationship between parallel passages. Finally, carrying forward the theme of
the symbolism of the Canon Tables, chapter 7 focuses on other little-studied
texts, in this instance, Armenian commentaries from the eighth century and
later, which explore how the rich decorative motifs that grew up around the
Canon Tables (e.g., architectural frames, birds, plants) can be used as the basis
for a programme of contemplative meditation understood as a preparatory
(and so paratextual) task required before the reading of the fourfold gospel.
This is by no means a comprehensive survey of the reception history of the
Eusebian apparatus from late antiquity into the Middle Ages. Given how little
scholarly attention has been devoted to this topic, too many questions remain
unanswered and too many sources unstudied (and even unpublished) to
attempt such a project. Instead, the four traditions considered in the latter
portion of this book have been chosen because they represent four different
modes of using the Canon Tables as a paratext and so illustrate the potential
inherent in the Eusebian apparatus for engaging with the fourfold gospel in a
variety of ways, from the philological to the theological to the visual.
Part 1
Origins
Eusebius’ Canon Tables as a Paratext

for Ordering Textual Knowledge
Today we are in a better position to analyse and appreciate Eusebius’ Canon

Tables system, thanks to recent advances in two other areas of scholarly enquiry:
first, the notion of paratexts, which was formulated three decades ago in French
literary criticism; and second, the study of information visualization, which has
emerged as a discipline in the wake of the revolution brought about by computers
and the Internet. The aim of the present chapter is to survey these two areas and
glean from them insights that will allow me to give a more precise definition of
exactly ‘what’ Eusebius’ Canon Tables are, so that, having defined my object of
enquiry, I can, in the subsequent chapters, explore its more immediate context, the
function it was designed to perform, and its use by later readers. The argument, in
brief, is that Eusebius issued his system of Canon Tables as a component in a new
edition of the fourfold gospel, in which his marginal apparatus related to the text
of the gospels as a paratext. This paratext both served as the entryway into the text
of the gospels and also ordered the disparate textual content contained therein,
and in so doing shaped the reader’s interaction with this text (or rather texts). For
both paratextuality and tabular presentation, I first examine the topic from a more
theoretical perspective and then turn to a historical survey.
CANON TABLES AS A P ARATEXT
Defining Paratextuality
The term ‘paratext’ was coined three decades ago by the literary theorist
Gérard Genette and it came eventually to refer to one of the five types of
textual transcendence he outlined in his poetics.¹ By ‘textual transcendence’,
¹ Note that Genette’s usage of the term underwent development. As he points out, what
he referred to as ‘paratextuality’ in the first volume of his trilogy, he would later term
21

Genette meant ‘everything that brings [the text] into relation (manifest or
hidden) with other texts’.² These textual relations, according to Genette, may
be classified into the following categories, arranged in increasing order of
abstraction: 1) intertextuality—quotation of or allusion to a text in another
text; 2) paratextuality (defined below); 3) metatextuality—a text commenting
on another text; 4) hypertextuality—a text superimposed upon another text,
by imitation or other means; 5) and architextuality—texts grouped together as
a genre.³ The first volume of Genette’s poetics was devoted to architextuality,⁴
the second to hypertextuality (under the metaphor of the ‘palimpsest’),⁵ and
the third to paratextuality.⁶ We will have occasion in chapter three to revisit
Genette’s concept of hypertextuality, since this term has relevance for the style
of reading the Eusebian apparatus encourages, but in the present chapter it is
paratextuality that is of the greatest relevance.
As suggested by the prefix para-, paratextuality refers to what is alongside or
surrounding a text, including such commonplace features as titles, prefaces,
dedications, notes, indices, and so on.⁷ In order to gather together the wide
range of practices and discourses encompassed by the term ‘paratexts’, Gen-
ette identified a central function of paratextuality, which he highlighted in the
original French title of his volume (Seuils):
[Paratexts] surround [the text] and extend it, precisely in order to present it, in the
usual sense of this verb but also in the strongest sense: to make present, to ensure
the text’s presence in the world, its “reception” and consumption in the form
(nowadays, at least) of a book . . . the paratext is what enables a text to become a
book and to be offered as such to its readers and, more generally, to the public.
More than a boundary or a sealed border, the paratext is, rather, a threshold,
or . . . a “vestibule” that offers the world at large the possibility of either stepping
inside or turning back. It is an “undefined zone” between the inside and the
outside, a zone without any hard and fast boundary on either the inward side
(turned toward the text) or the outward side (turned toward the world’s discourse
‘hypertextuality’ (Gérard Genette, The Architext: An Introduction, trans. Jane E. Levin (Berkeley,
CA: University of California Press, 1992), p. 82 (originally published as Gérard Genette,
Introduction à l’architexte (Paris: Editions du Seuil, 1979)); Gérard Genette, Palimpsests: Litera-
ture in the Second Degree, trans. Channa Newman and Claude Doubinsky (Lincoln, NE:
University of Nebraska Press, 1997), 1 (originally published as Gérard Genette, Palimpsestes:
la littérature au second degré (Paris: Editions du Seuil, 1982))).
² Genette, The Architext, p. 81.
³ Genette, Palimpsests, pp. 1–7. See also the brief summary of the five categories in Richard
Macksey’s foreword to Gérard Genette, Paratexts: Thresholds of Interpretation, trans. Jane
E. Lewin, Literature, Culture, Theory 20 (Cambridge: Cambridge University Press, 1997),
pp. xviii–xix (originally published as Gérard Genette, Seuils (Paris: Editions du Seuil, 1987)).
⁴ Genette, The Architext. ⁵ Genette, Palimpsests. ⁶ Genette, Paratexts.
⁷ Note that both Genette and his later followers point out that the prefix para- denotes not
simply proximity but also liminality. Cf. Genette, Paratexts, p. 1; Laura Jansen, ‘Introduction:
Approaches to Roman Paratextuality’, in The Roman Paratext: Frame, Texts, Readers, ed. Laura
Jansen (Cambridge: Cambridge University Press, 2014), p. 5.
Eusebius’ Canon Tables as a Paratext 23

about the text) . . . [The paratext] constitutes a zone between text and off-text, a
zone not only of transition but also of transaction: a privileged place of a
pragmatics and a strategy, of an influence on the public, an influence that—
whether well or poorly understood and achieved—is at the service of a better
reception for the text and a more pertinent reading of it.⁸
As suggested by this passage, Genette defines a paratext largely on functional
grounds: ‘the paratextual element is always subordinate to “its” text, and this
functionality determines the essence of its appeal and its existence’.⁹
In keeping with his description of his work as a synchronic study rather
than a ‘history of the paratext’,¹⁰ Genette’s Seuils is an encyclopedic survey that
provides a typology of the diverse kinds of paratexts, covering material from
antiquity to the present, though focusing primarily on the modern novel.
Befitting this focus, he largely limited his exploration of paratexts to that
which stood in close proximity to the original production or publication of a
text: ‘By definition, something is not a paratext unless the author or one of his
associates accepts responsibility for it’.¹¹ According to this definition, much
pre-modern material that might otherwise be paratextual would be discount-
ed, since in many cases such features were added to the text at a later point of
its transmission. Subsequent studies, however, have expanded Genette’s fairly
restrictive view in order to take into account other, non-authorial features that
relate to texts in a similar way. For example, a collection of essays published
in 2016 emphasizes that not just texts but also ‘their carriers’—that is,
manuscripts—have paratexts, and that these paratexts in manuscripts ‘have
at least three main functions, namely (1) structuring (e.g., offering navigation
aids that guide the reader, such as tables of contents), (2) commenting (e.g.,
glosses and annotations that offer interpretations and explanations of a text),
and (3) documenting’.¹² Focusing on the latter function, the volume demon-
strates how paratextual features such as colophons can be used to track
manuscripts through space and time.
In the fields most relevant to the present study—classics and biblical
studies—a number of publications have recently appeared that expand and
deepen Genette’s analysis by focusing on paratextual features in specific
⁸ Genette, Paratexts, pp. 1–2.

⁹ Genette, Paratexts, p. 12. Genette subdivided the category of ‘paratexts’ into two further
classifications: ‘peritexts’ refers to paratexts that exist within the same material artefact as the text
itself, while ‘epitexts’ are more ‘distanced elements’ that are ‘outside the book’, such as interviews
or conversations about the text (Genette, Paratexts, pp. 4–5).
¹⁰ Genette, Paratexts, p. 13.
¹¹ Genette, Paratexts, p. 9. See Genette’s further comments about this authorial restriction on
pp. 408–10.
¹² Giovanni Ciotti and Hang Lin, eds, Tracing Manuscripts in Time and Space Through
Paratexts, Studies in Manuscript Cultures 7 (Berlin: De Gruyter, 2016), VII.

corpora of literature. Several studies on ancient book titles have appeared,¹³
and a 2011 conference at the University of St. Andrews resulted in an edited
collection of papers that explore the role of paratexts in a variety of Latin
works.¹⁴ In her introduction to the volume, Laura Jansen emphasized the
‘liminal’ nature of paratexts as neither within nor without the text, and argued
that this liminal status is what gives paratexts their hermeneutical potency:
paratextual analysis ‘suggests itself as a dynamic, indeed multidirectional,
approach to both the ways in which a work frames its meanings through
the lens of its paratexts and the complexities behind our own interpretive
strategy’.¹⁵ In its focus on the role of the paratext as a mediator between text
and reader, Jansen’s comment continues Genette’s functional approach to
paratextuality. The study of the great mass of biblical paratexts from antiquity
may have been somewhat hindered by a Protestant tendency to view all such
material as later accretions that had to be removed to recover the original text,
the true site of revelation and locus of authority,¹⁶ but they at least have not
¹³ See, e.g., Jean-Claude Fredouille et al., eds, Titres et articulations du texte dans les oeuvres
antiques (Paris: Institut d’études Augustiniennes, 1997); Bianca-Jeanette Schröder, Titel und
Text: Zur Entwicklung lateinischer Gedichtüberschriften. Mit Untersuchungen zu lateinischen
Buchtiteln, Inhaltsverzeichnissen und anderen Gliederungsmitteln, Untersuchungen zur antiken
Literatur und Geschichte 54 (Berlin: Walter de Gruyter, 1999); Menico Caroli, Il titolo iniziale nel
rotolo librario greco-egizio: con un catalogo delle testimonianze iconografiche greche e di area
vesuviana (Bari: Levante, 2007); Francesca Schironi, To Mega Biblion: Book-Ends, End-Titles,
and Coronides in Papyri with Hexametric Poetry, American Studies in Papyrology 48 (Durham,
NC: American Society of Papyrologists, 2010); Gianluca del Mastro, Titoli e annotazioni
bibliologiche nei papiri greci di Ercolano (Naples: Centro internazionale per lo studio dei papiri
ercolanensi, 2014).
¹⁴ Laura Jansen, ed., The Roman Paratext: Frame, Texts, Readers (Cambridge: Cambridge
University Press, 2014). See also Andrew M. Riggsby, ‘Guides to the Wor(l)d’, in Ordering
Knowledge in the Roman Empire, ed. Jason König and Tim Whitmarsh (Cambridge: Cambridge
University Press, 2007), pp. 88–107; C. T. Mallan, ‘The Book Indices in the Manuscripts of
Cassius Dio’, The Classical Quarterly 66 (2017), pp. 705–23; Aaron Pelttari, ‘Speaking From the
Margins: Paratexts in Greek and Latin Poetry’, in Walking the Wire: Latin and Greek Poetry in
Dialogue, ed. Tine Scheijnen and Berenice Verhelst (Cambridge: Cambridge University Press,
forthcoming).
¹⁵ Jansen, ‘Introduction’, p. 2.
¹⁶ So Thomas O’Loughlin in ‘De Bruyne’s Sommaires on its Centenary: Has its Value for
Biblical Scholars Increased?’, in Donatien De Bruyne, Pierre-Maurice Bogaert, and Thomas
O’Loughlin, Summaries, Divisions and Rubrics of the Latin Bible, Studia Traditionis Theologiae
18 (Turnhout: Brepols, 2015), pp. xix–xxvi. According to O’Loughlin, the situation was different
for Roman Catholic scholars committed to the Vulgate, for whom ‘the sacred text, for all its
problems, did not come alone but was embedded within a web of other material: various ways
of gathering books together, lists of chapter headings, a variety of division systems, cross-
referencing systems, along with aids to readers which, starting with the work of Eusebius of
Caesarea, seemed to have been added to by every generation until the time of printing’ (p. xx).
This focus on such later material was thought to be appropriate because ‘the tradition was part of
the work of the Spirit speaking in the Church and it was to be respected as such . . . By culture,
training, and temperament the Vulgate editors were inclined to value everything they found in a
codex: it was, in its totality, part of the tradition’ (p. xxi). This impulse, however, is not restricted
to modern scholarly treatments of biblical texts. Shane Butler has argued that ‘the most
Another random document with
no related content on Scribd:
milloin minnekin, niin, että ne loivat varjoja, hämyvaloja ja
kummallisia valovaikutuksia. Keskelle näitä pani hän tavallisesti
ristiinnaulitun-kuvan. Ja hän maalasi milloin täplillä ja pirskeillä, joita
hän näytti huolimattomasti pergamentille pärskyttelevän, milloin
levein pensselivedoin. Arvi arveli toisinaan ettei tuo ollut juuri muuta
kuin tuhrailua; välimmiten häntä ihmetytti tuhrailun tekemä
tenhovaikutus. Hänen käytöksessään mestaria kohtaan oli viime
aikoina kunnioitus alkanut vivahtaa hellyydelle. Hän tiesi, mikä
mestaria, sekä sen ohessa Margitia, rasitti, ja hän tuumaili turhaan
keinoa auttaakseen heitä ahdingosta.
— Isä, sanoi Margit, Lauri on kieltänyt minua satuja juttelemasta

Gunnarille. Hän on kieltänyt minua kertomasta hänelle
Engelbrektistä, koska Engelbrekt oli katolilainen, ja Brunkebergin
taistelusta.. Hän on kieltänyt meitä lukemasta Pietari Maununpojan
kirjaa [arvattavasti tämän n.s. "lastenkirjaa"], jonka sinä olet minulle
antanut ja joka niin miellyttää minua. Hän sanoo sen olevan
sieluillemme turmiollisen. Ja kun kirja kumminkin oli esillä, kun hän
tänään aamupäivällä tuli saliin, repi hän minua tukasta ja antoi
Gunnarille korvapuustin. Sitten antoi hän Gunnarille ulkoa opittavaksi
tämän (Margit näytti hänelle lehden, jonka Lauri maisteri oli täyteen
kirjottanut), ja kun Gunnar kangerteli läksyssään, sai hän maistaa
keppiä…
Arvi otti lehden, nähdäkseen mikä se oli! Symbolum

Athanasianum.
Quicunque vult salvus esse etc.
— Setä hyvä, sanoi Arvi mestarille, onko Lauri saanut toimekseen

opettaa Gunnaria?
— Ei. Sven herra opettaa poikaa kirjatiedoissa; niin ovat hän ja
tohtori keskenään sopineet.
— Muistuta Lauria siitä!
— Ei siitä apua mitään, sanoi Gudmund mestari huoaten.
Arviakin huokailutti turha toivomuksensa: voi jospa saisin sen

lurjuksen selkää pehmittää!
— Mitä nyt Gunnariin tulee, menen minä tänäpäivänä kirkkoherran

puheille ja pyydän häntä ottamaan pojan kotiinsa. Lauantait saa hän,
kuten tähän asti, viettää Talavidissa. Sen on Birgit oikeudeksen
edustanut. Lähinnä pelkään että Lauri opettaa häntä julmaksi eläimiä
kohtaan… Arvi ja Margit, ette ehkä tiedä, että minä olen kovin kiivas
mies, jolle luonto ei ole kärsivällisyyttä suonut.
Margit pudisti päätänsä, ja Arvi veti suunsa irviin.
— Niin on. Enkä minä osaa kiivauttani hillitä, vaikka minun olisi
pitänyt se oppia autuaan isävainajani nuhteista, autuaan äitivainajani
esimerkistä ja ystävä vainajani, esimunkki Mathiaksen seurustelusta
sekä lukemalla uutta testamenttia ja Tuomas Kempiläistä.
Kaksikymmentä vuotta ja enemmänkin aikaa on kulunut minun
tietämättäni, että tämä intohimo entisellään rehenteli rinnassani. Sen
uinutti uneen täällä talossa ennen vallitseva rauha; mutta viime
aikoina on se näyttänyt ilkeitä elon oireita. Ja kun en ole laskenut
sitä irroilleen, on se ruvennut työntämään juuriaan syvemmälle ja
tuntuu usein ikäänkuin kirveltävänä polttona sydämen ympärillä.
Näytäpäs nyt minulle, Arvi, piirustustasi. Se on asuinkartano…
— Niin se, jonka aijon rakentaa isäni asumattomalle talontilalle
Kortebohon. Siitä tulee minun taloni, on isä sanonut. Tuohon
kylkirakennukseen laitetaan maalarimaja, jos suinkin ihan tämän
kaltainen, mutta näköala Vetterille päin.
Margit seisoi Arvin tuolin vieressä, laski toisen kätensä hänen

olkapäälleen ja seurasi hänen sormensa viitteitä lehdellä.
— Tuohon maalarimajan ovelle, ihan oven ääreen, panen maton

Gormille, kun se tahtoo käydä minua katsomassa, ja lupaanpa, setä,
varovasti astua sen yli sisään mennessäni. Maalarimajan viereen
tehdään vieraskamari Margitille, jossa hän löytää piispa Pietarin
pannanalaisen kirjan sekä myös, jos sinä tahdot sen minulle lainata,
sinun kokoelmasi Svante tohtorin lauluja, jonka olet niin kauniisti
kuvittanut. Tämä pitkäkäs nelikulmio on talli. Siellä seisoo uljaan
sotaratsuni vieressä vanha valkoinen tamma, sillä sen henki ei ole
täällä eikä Kortebossa turvattuna. Siitä on viimeiseltä tullut seimen
pureksija, mutta sen tuntuu olo sentään kärsittävältä, kun usein saa
kuulla sinun äänesi ja tuntea kätesi säkeäänsä silittävän.
— Tämä on mielikuvitusta, sanoi Gudmund mestari; mutta

hauskaltapa tuntuu saada hetkisen aikaa viipyä mielikuvituksen
mailla.
Pajain vasarankalkkeen lomista kuului Lauri maisterin puhetta

ristikkoportilta. Margit avasi akkunan pihaan päin, kurkottihe ulos,
kuunteli ja sanoi: Isä, minä luulen Fabben olevan portilla.
— Heikki Fabbe! Sepä olisi merkillistä. Mestari laski kädestään

pensselin ja lähti ulos Margitin seurassa.
Fabbe siellä oli. Hän seisoi puoliavoimen portin suulla. Hänen
edessään seisoi, tietä sulkien, Lauri maisteri ja heidän välillään oli
vireillä sanan vaihto, tähän tapaan alkanut: Sinäkö se,
maankuljeksija, oletkin? Mitäs täältä tahdot? Etkös muista että olet
meiltä erot saanut?
— Maisteri Lauri, tahtoisin puhua muutaman sanan teidän

isällenne.
— Aijotko kerjätä takaisin paikkaasi niellopajassa? Siitä ei lähde

mitään.
— En minä mitään aijo kerjätä, ilmottaa vain erään asian vanhalle

mestarilleni.
Keskustelua jatkui, kunnes Fabbe näki mestarin ja Margitin

tulevan. — Tervetuloa! huusi Margit. — Tervetuloa! säesti mestari
Gudmund, ja pisti hänelle kättä.
— Ah, mestari, sanoi Fabbe, ette näy tietävän että olen erot
saanut.
— Keltä? Täällä on vain yksi joka voi sinun erottaa, ja se olen

minä.
— Niin, mestarin se valta on. Mutta avainoikeus joka antaa vallan

avata ja sulkea, on pyhän Pietarin ja papiston hallussa. Lauri
maisteri on pappi, erinomainen pappi. Enpä nyt tosin tullutkaan siinä
toivossa, että pääsisin jalallani talonpihalle, jota yhdentoista vuoden
ikäisestä asti olen tottunut pitämään paratiisinani. Ei, sieltä on minun
karkottanut se suuri väkevä keruubi. Nyt tulin tänne sanomaan vain
kaksi asiaa: ensimmäinen, että olen tullut tänne likelle ratsain, enkä
jalkaisin, ja se tietää salaisuutta, joka on aikanaan selviävä; toinen
se, että toistaiseksi saan, siitä sovittuani Birgitin kanssa, majailla
Talavidissa, jossa saan nielloida mestarille niin paljo kuin vaan
halutaan. Tuleehan Gunnar lauantaina maalle Birgitin luo? Jos
mestari ja Margit silloin tulisivat mukana, sopisi siellä kuiskata tuon
salaisen seikan mestarin korvaan.
— Onko sulla mitään muuta sanottavaa? kysyi Lauri maisteri.
— Tule sisään, Heikki, sanoi Gudmund.
— Kiitos, mestari, mutta minä en tahdo olla minäkään

loukkauskivenä ja pahennuskalliona. Kyllähän kärsivällisesti odotan
teitä Talavidissa. Heilahuttaen hattuansa sekä tehtyään ylenmäärin
syvän kumarruksen Lauri maisterille, poistui Fabbe.
— Isä, lausui Lauri maisteri, sinä kutsuit tuota hävytöntä miestä

sisään. Se oli, minun nähteni, epähienosti tehty, kun tiesit etten minä
sitä tahtonut. Edelleen panit painoa siihen sanaan, että sinä olet
täällä ainoa, jolla on valta eroja antaa. Se on totta, mutta ei ollut
hienotunteista sällin läsnäollessa viskata vasten naamaani tämä
tarpeeton ilmotus. Sinä olet näinä päivinä tuon tuostakin osottanut
mielenlaatua, jota isän ei sovi osottaa sitä miestä kohtaan, joka on
hänen poikansa ja on hoitava häntä sekä vastaava hänestä hänen
vanhaksi jouduttuaan. Tämä olkoon sanottu kaikella kunnioituksella.
Minä en ole sälliä erottanut. Se on oikeus, joka kaikissa tapauksissa
muotopuolisesti kuuluu yksin sinulle. Mutta minä ilmotin hänelle, että
jos hän edelleen aikoo täällä oleskella, niin äitini ja minä muutamme
täällä pois. Minun kieltämätön oikeuteni oli sanoa tämä hänelle äitini
ja omasta puolestani.
Nämä sanat sanottuaan Lauri maisteri meni ylös tiilirakennuksen
saliin ja valmisti itseään siihen hartaushetkeen, jonka hän oli
päättänyt pitää perheelle.
Mestari oli tuskin ehtinyt uudelleen ryhtyä maalaustyöhönsä, kun

kello alkoi soida. Tyytymättömän näköisenä pani hän siveltimen pois.
— Arvi, tuletko mukaan tuonne ylös?
— Enpä tulekaan, jos kuinka kunnioitankin Jumalan sanaa.

Uskallanpa muuten erottaa Jumalan sanan ja Laurin sanan
toisistaan. Menen nyt Sven herran luo kuulemaan kaunista ja
runsasaatteista luentoa De amicitia tai De senectute kirjoista. [De
amicitia: ystävyydestä. De senectute: vanhuudesta. Ciceron teoksia]
Tahdonpa kuvitella mielessäni että setäni Gudmund ja minä
molemmat olemme vanhoja miehiä ja vanhoja ystäviä. Silloin luento
soveltuu meihin. Minä sanon nyt teille jäähyväiset viikon päiviksi tai
kauvemmas, sillä aatelkaapas, mestari, isäni ja minä olemme
taaskin pyydetyt vieraiksi herra Tuure Jönsinpoika Roosin luo. Mutta
älkäämme siitä asiasta puhuko!
*****
— Isä, eihän minun tarvitse mennä tuohon hartaushetkeen, joksi

hän sitä nimittää? pyysi Margit astuessaan isänsä kanssa alas
maalarimajan portaita; en ole siellä koskaan tuntenut
mielenylennystä.
— Enpä minäkään, päinvastoin olen vain tuntenut vastaanväittö-

halua ja surumielisyyttä, vastasi Gudmund mestari; mutta olen
mennyt sinne säilyttääkseni sopua ja näin aijon tehdä, kunnes mitta
on kukkurallaan. Ymmärräthän, Margit, että kotirauhaa sitä mielii jos
kalliistakin hinnasta, enkä tässä ajattele ainoastaan Lauria vaan
enemmän, tuhannen kertaa enemmän äitiäsi.
— Mahdotonta on, isä, saada kotirauhaa ostetuksi. Myöntyväisyys

ei hyödytä mitään. Sen tiedät. Minun tulee äitiäni sääli, mutta, isä
kulta, häntä olisi sinun pitänyt käännyttää, sen olisin suonut.
— Häntä käännyttää? Mitä sanot?
— Niin, käännyttää häntä. Nyt on liian myöhäistä. Jos sinä

korkeissa asioissa ja sielun tärkeissä kysymyksissä olisit jutellut
hänen kanssaan yhtä paljon kuin lapsuudestani asti olet minulle
niistä puhunut, olisi ehkä kaikki toisin.
— Taivaan Herra! huudahti Gudmund mestari, seisahtui ja löi

otsaansa;
Margit, luulenpa että olet oikeassa.
— Hän ei olisi sitten niin joutunut Laurin yksinvallan alle kuin nyt.
Sinä olet jaloluontoinen mies. Lauri ei ole. Äiti olisi helpommin tullut
sinun vaikutukseksi alaiseksi kuin hänen, sillä äiti on jalo hänkin,
mutta hän ei tule toimeen ilman miehen johtavaa arvostelua.
— Taivaan Herra! sanoi mestari, istausi alimmalle porrasistuimelle,

ja löi taaskin otsaansa. Margit, Margit, sinä puhut oikein. Mutta mitä
nyt on tehtävä?
— Ei minun ymmärtääkseni muuta, kuin että heität menemään

kaikki arvelemiset, sanot ja teet minkä tiedät oikeaksi, ja jätät
seuraukset Jumalan käteen.
— Kuinka vanha sinä, Margit, olet? Täytithän hiljan

seitsemäntoista vuotta?
— Niin, mutta minusta tuntuu kuin olisin melkein yhtä vanha kuin
sinä. Olen elänyt sinun ajatuksistasi niin pitkältä kuin muistan, ja sen
jälkeen myös tohtori Svanten, herra Svenin ja esimunkin ajatuksista.
Olettehan minulle puhuneet, ikäänkuin olisin kuulunut teidän
seuraanne; te olette kuka kulloinkin kertoneet minulle
haasteluistanne "Suoraan sydämestä" liiton iltahetkinä. Mitä äiti
näistä ajatuksista tietää? Ei mitään. Siinä vika on. Entäs
ehtoovartiokävelymme, isä!
— Voi minua, voi minua! Oikeassa olet äitiin nähden.
Soittokello kalisi rajusti ja häikäilemättä, ikäänkuin sen käden

hermot, joka kiskoili kellon nuoraa, olisivat siirtäneet soittajan
sydämensisua kellon vaskeen. Gudmund nousi pystyyn
mennäkseen.
— Isä, luuletkos meidän siltä olevan kiirettä, että kello soi? Lauri
sitä salinakkunasta kalistelee, eikä minulle soittokellon äänessä, ole
enempää isännyyttä kuin hänenkään äänessään. Isä, minulla on
jotain muutakin sinulle sanottavaa, kun näin saamme tuttavallisesti
jutella eikä minun tarvitse sinun edessäsi hävetä. Etpä tiedä, että
Lauri on antanut minulle vitsaa…
— Mitä sanot?
— Niinkuin tiedät, rääkkää hän minua kyllä muutenkin, mutta näin

häpäisevästi se ei vielä ole tapahtunut. Hän tuli eilen aamulla, äiti
mukanaan, minun makuukammiooni, juuri kun nousin vuoteelta.
Hänellä oli raippa kädessä. Hän lausui latinaisen sananparren, jonka
hän selitti niin, että ynseitä naisia parannetaan selkälöylyllä; hän
sanoi kirkkoisäin neuvoneen naisille selkäsaunaa, ja hän tahtoi
kristillistä ja veljellistä rakkautta noudattaen ajaa ulos minusta
ynseyden perkeleen. Sitten… minä pyysin turvaa äidiltä, mutta
turhaan. Koetin puolustaida, mutta mitäs minä lapsi hänen väkevissä
kourissaan mahdoin! Hän pieksi minun..
— Se roisto!… Anna anteeksi minulle, Jumalani! Ken sanoo

veljellensä: sinä katala! joutuu velkapääksi suuren neuvoskunnan
eteen, ja joka sanoo: sinä konna! on velkapää gehennan tuleen. Sitä
enemmin jos isä niin pojallensa sanoo. Margit, luulen havainneeni
jotain joka selittää paljon: Lauri on taitava väittelijä ja huomattava
saarnaaja ja kuitenkin — hän on yksinkertainen.
— Arvi sanoo että hän on — pöllöpää.
— Se on liikaa sanottu. Tules nyt!
Hartaushetkellä oli saapuvilla mestari, Margareeta rouva, Margit ja

Gunnar. Esityksen aineena oli ikuiset helvetinrangaistukset ja se
päättyi seuraaviin sanoihin:
— Perkeleen valtakunta ei tule häviämään, silloin kuin maailma

tuleen häviää. Se on pysyvä, vaikka uudet taivaat ja uusi maa
syntyvät, ja mitä se on saaliikseen saanut, sen pitää se ijäti. Mutta
kuinka ikiautuaat saattavat autuuttansa nauttia, nähdessään tuolla
alhaalla kadotettujen vaivan ja surkeuden ja alati kuullessaan
helvetissä olevain isäinsä, äitiensä, veljiensä, sisartensa, lastensa
parkua ja hammastenkiritystä? Aivan hyvästi. Jos lapsia ei
hemmotella, voivat he nautinnolla katsella kun elukoita kiusataan.
Tämä kyky autuaissa niin varttuu ja täydellistyy, että he riemuun
remahdellen katselevat kadotettujen tuskia, muiden kurjuutta
nähdessään tuntevat he oman onnellisuutensa monin verroin
enenevän…
Gudmund mestari nousi ja sanoi pontevalla äänenkorolla, vaikka
kiivaudetta: Poikani, tämä on inhottavan kauhea oppi ja ääreti
vahingollinen nuorten sielujen kuulla…
— Mitä uskallat sanoa? keskeytti häntä Lauri maisteri. Rouva

Margareeta kohotti kätensä ja loi puolisoonsa peljästyneen katseen.
— Mitä olen sanonut. Margit ja Gunnar kielletään käymästä sinun

esitelmiäsi kuulemassa. Itse en aijo tästälähin niitä kuulla.
Hän läksi. Margit otti Gunnarin kädestä ja seurasi perään. He

kuulivat takanaan Margareeta rouvan itkua ja Lauri maisterin
huudahtavan: tämä on kapinaa Jumalaa vastaan!
Gudmund mestari meni pajoille ja kutsui yhtä sälleistä. —

Kuulepas, sanoi hän, ota alas tuo soitinkello! Sälli tuli tuoden tikkaat
ja työkalut ja oli juuri alkamaisillaan, kun Lauri maisteri, joka salin
ikkunasta näki mitä oli tekeillä, riensi alas ja asettausi hänen
tiellensä.
— Takaisin mies!
Sälli väistyi takaperin ja heitti mestariin kysyvän katseen.
— Ylös ja toimita mitä minä olen käskenyt! sanoi Gudmund ja

kohotti kumaran selkänsä suoraksi.
Sälli astui askelen eteenpäin. Lauri kourasi häntä niskasta, nosti

hänet suoraan käsivartensa päässä ilmaan ja paiskasi hänet
maahan niin rajusti, että mies parka pyörähti maassa.
Työ pajoissa oli seisahtunut. Sällit, työnjohtaja Klase etupäässä,

seisoivat ovien ääressä katsellen kohtausta.
Jaloilles, koira! ärjähti Lauri ja potkasi kaatunutta. Silloin Klase
kohotti äänensä ja huusi: Maisteri Lauri olkaa siivolla ja malttakaa
mielenne! Me emme salli että vapaata sälliä näin pidellään.
— Menkää te pajoihin! karjaisi Lauri, muuten…
Hän astui nyrkit ojossa Klasea kohden. Mutta tämä juoksi pajaan
ja tuli ulos heiluttaen vasaraa, valmiina lyömään. Silloin kajahti
Gudmund mestarin ääni, kaikuvammin kuin milloinkaan ennen
hänen eläessään:
— Takaisin, Klase! Takaisin poika! Takaisin sanon sulle, Lauri, ja

ellet tottele, niin eipä sua auta maisterin, ei papin nimet. Niin kauvan
kuin asut isäsi huoneessa, olet sinä hänen käskynalaisensa, ja sinä
tottelet… muuten!
Lauri peräytyi askeleen, kääntyi ja silmäili isäänsä ikäänkuin hän

ei olisi konnaan uskonut.
Gudmund mestari otti työkalut ja nousi tikapuita ylös. Muutaman

tuokion päästä putosi soittokello maahan. Rautakannatin ja
suojuskatto tulivat saman tien perään.
Rouva Margareeta, joka akkunasta katseli tapausta, istui

kalmankalpeana tuolissaan, kun Lauri tuli hänen luoksensa.
Isä meni maalarimajaan. Hänen vapisi joka jäsen, ja tuntikausiin

hänen oli mahdoton pitää sivellintä kädessään.
XVI.
VIIMEINEN ILTAVAHTIKÄVELY.
Gudmund ja Margit saattoivat seuraavana lauantai-iltana Gunnar

Svantenpoikaa Talavidiin, jonne hänen oli määrä jäädä sunnuntaiksi
Birgitin luo. Fabbe odotti heitä veräjällä. Hän vei Gudmundin
majatalon vähäiseen pajaan, näyttääkseen tälle, kuinka taitavasti
hän vähin varoin oli pannut sen kuntoon, ja arveli että mestari voisi
muuttaa sinne nielloverstaansa suvikuukausiksi. Silloin tahtoi Fabbe
supistaa kulkurielämänsä neljäntoista päivän mittaan. Pajasta vei
hän mestarin talliin ja näytti hänelle siellä Smoolannin hevosen,
nuoren ja somamuotoisen, mutta muuten samaa näköä kuin sen
rodun hevoset. — Mestari, hän sanoi, tämä on se hevonen. Tulin
silloin Slatten luota. Ei haluta minua käydä uudestaan siellä. Joka
jäseneni tärisi, kun hän iski toisen terävän silmänsä minuun…
Vieläkin värisyttää ajatellessani.
— Onkos hän silmäpuoli?
— Väliin silmäpuoli, väliin kaksisilmäinen.
— Kummallista. Mitäs sulia oli hänen luonaan asioitavaa?

— Kuljeskelin korpimaita ja oli multa todella asiaakin hänelle,
mutta luullakseni se oikeastaan oli kohtaloni, joka joudutti minut
hänen luoksensa. Tahdon vain nyt sanoa, että Slatte lähetti teille
hevosen viimeisenä maksueränä siitä asekuormasta, kuin tiedätte.
— Ei se vaihtokauppa ole minulle mieleen.
— Mutta hevonen on teidän pidettävä, vaan älkää sanoko mistä se

on saatu. Sillä on kaksi arvokasta ominaisuutta. Se osaa tien Slatten
linnaan, jonne minä en osaa, vaikka olen siellä ollut, ja sen on
korvissa Slatten merkki — näettehän tuossa ristin, poikkiviiva
kummassai sakarassa. Torinmerkiksi hänen väkensä sitä sanoo.
Saatte luottaa siihen, että tällä hevosella saa ratsumies turvallisesti
ajella Slatten seuduilla. Saankos minä nyt kysyä yhtä asiaa?
Vierastavassa kuulin jonkun vapaasukuisen Hjon seuduilta kehuvan
hankkineensa kartanonsa eteen ehkä kauniimman rauta-aidan
Ruotsissa, sen joka seisoo aseseppä Gudmund Gudmundinpojan
talon edessä Jönköpingissä. Onko tosi, että olette sen myynyt?
— En minä ole sitä myynyt enkä aijo myydä.
— Sitten kai Lauri maisteri on sen myynyt.
*****
Ehtoopuoleen palasivat Gudmund ja tyttärensä kaupunkiin. He

vaelsivat ääneti Länsi-ahteita alas. Taivas asui raskaana ja
synkkäpilvisenä Vetterinlaakson päällä, ja ison järven pinnalla, jolta
kevätmyrsky hiljan oli jään murskannut, vivahtivat valontaitteet
mustaan ja harmahtavaan, olivat usvaisen ja kalsean näköiset Metsä
toisella puolen alannetta näytti mestarin mielestä siltä kuin sen olisi
leveällä siveltimellä vetää sivahuttanut joku päiviinsä kyllästynyt
maalaaja, suuttuneena muuta väriä vetelemään kuin tummaa
tummalle. Kaupunki, jonka nähdessään hän ennen aina riennätteli
askeliaan onnellisen kodin suojaan ehtiäkseen, makaili siinä
mykkänä ja viehäkettä vailla; solakka kirkontorni häämöttää sojotti
aavemaisena hämärtävässä utuilmassa. Junebäckille tultua
seisahtui Gudmund ja katsahti tuonnemmas pyhän Pietarin
kappelille ja hautausmaalle päin. Hänellä oli siellä sukuhautansa.
Vaaleansinervä usma uhuten suoperäisestä alangosta kattoi
kalmiston ja häälyi siekaleina jalavain ja vahterien oksista. Maahan
tuijotellen asteli mestari raskain askelin Bylidin mäkeä ylös
kaupunkiin. Hän piti Margitin kädestä ja haaveksi: tämä käsi oli
hänestä ikäänkuin menemäisillään olevan onnen jäännös sekä
uskollisuuden lupaus kolkkojen vaiheiden tullessa. Kun hän seisahtui
porttinsa eteen, seisoi siinä Gorm koira, kurottaen kuonoansa
rautapienojen välistä, ja tervehti isäntäänsä hiljaa uikuttaen. Mestari
silitti hyväillen koiran päätä ja katsoi sen silmiin. Mitä murhetta ne
lausuivatkaan!
Talonrenki tuli avaamaan. Hänen näytti olevan mielensä

kuohuksissa.
— Mikä sinua vaivaa? Onko mitä tapahtunut?
— On, mestari Gudmund. Valkoruusua (se oli tuon valkoisen

tamman nimi) ette enää koskaan saa nähdä.
— Mitä sanot?
— Teidän mentyänne tuli koninylkyri ja pyysi saada puhua

poikanne kanssa. Lauri maisteri tuli pihalle, meni talliin ja talutti ulos
Ruusun. Kyllähän se tepasteli ja koetti tehdä vastarintaa, sillä se on
häntä aina pelännyt. Mutta maisteri otti rautahangon tallin oven
vierestä ja lyödä huimaisi sillä kerran hevosta poikki selän. Luulen
että selkäranka katkesi, sillä tammaa täytyi vetää ulos
marhaminnasta askel askelelta, ja joka askelella se parahti niin
surkeasti, ett'en voi sitä eläissäni unohtaa. Kun taluttaminen kävi niin
hitaasti, juoksi Lauri maisteri pajaan, otti ahjosta tulisen raudan ja
poltti sillä tammaa takaapäin.
Margit kirkaisi kauhusta. Gudmund mestari pyysi:
— Vaiti, vaiti! ei enää sanaakaan!
— Näkikö sitä äiti? kysyi Margit.
— Näki ja itki, kun Ruusu parkui, ja hän sanoi Lauri herralle:

tiedäthän varmaan että teet oikein?
— Vaiti, vaiti! toisti Gudmund mestari ja pusersi kouraansa

suonenvedon-tapaisesti yhtä rauta-aidakkeen pertuskan vartta.
— Margit, kuiskasi renki, Gormi ulvoi hirveästi järviaitan portissa

nähdessään tätä. Valkoruusu ja hän olivat aina niin hyvät ystävät.
Lauri maisteri uhkasi tappaa Gormin ja hän tekee aina mitä hän
uhkaa.
Koeta pelastaa Gorm! Kortebohon lähettämisestä ei ole mitään
apua.
— Antti, mene sinä nyt heti — viipymättä, kuuletkos! —

pormestarille Gormin kanssa ja sano minulta terveisiä Arvi
Niilonpojalle. Kerro hänelle mitä on tapahtunut ja pyydä häntä
suojelemaan koiraa. Hän sen tekeekin. Hän ei anna sitä suojastaan
pois. Minä menen huomenna Gormia katsomaan.
*****
Illallista syötäessä ei Margarccta rouva ollut saapuvilla.
Naispalvelija ilmotti hänen aikaisin menneen levolle. Tämä ei ollut
mitään uutta; hän teki nyttemmin aina niin, ja hän tarvitsi sen. Hän,
niin tottunut onneen, oli jo kauvan elellyt aikojaan, saamatta
sielulleen päivänpaistetta. Kesken talonaskareita, jotka muuten
tuottivat hänelle huvia saman verran kuin työtäkin, istahti hän usein
itkemään ja käsiänsä vääntelemään, kun ei kukaan nähnyt. Mikä
vaivasikaan Gudmundia? Sitä hän kyseli. Hän oli toivonut tälle
elonsyksyä ihanaa kuin kaunis takasuvi. Hän oli toivonut hänelle
uuden kevään elpymistä siinä lämpimässä ja valossa, joka säteili
pojan pontevasta toimesta ja Jumalalle altistuneesta innosta. Eikö
tämä poika ollut kuin Libanonin seetri määrätty pylväänä Siionin
templiä kannattamaan? Eikö kaikki mitä hän tahtoi ollut harkittu
kaukaa ennalta näkevällä älyllä ja eikö se tähdännyt ainoastaan
hyvään päämäärään? Ja kuitenkin — pojan palattua kotiin vanheni
Gudmund silminnähtävästi päivä päivältä, hän ei viihtynyt enää
missään, paitsi maalarimajassaan, karttoi mikäli mahdollista pojan
läheisyyttä, ei osottanut sitä isällistä leppeyttä, joka on omalle pojalle
annettava, ja, vaikka olikin ainoastaan koulua käymätön
käsityöläinen, väitteli hän oppinutta vastaan, tämän selittäessä
Jumalan sanan oikeaa käsittämistä, olipa äskettäin kohdellut häntä
varsin sopimattomastikin. Ja kuitenkin oli Lauri menetellyt niin
maltillisesti, jättäen niin kauvan kuin suinkin toimeenpanematta
milloin minkin tarkoin mietityn parannuspuuhan, eikä suinkaan
väkirynnäköllä ajanut käännytystyötä, vaan koetti pikemmin
viittauksilla ohjata isää perikadon tieltä pelastuksen tielle. Mikä
vaivasi hänen Gudmundiaan? Sitä rouva ei saanut selville.
Aina soittokello-kohtauksesta asti oli Lauri ottanut tavakseen

syödä ateriansa lukukammiossa. Gudmund ja Margit istuivat
yksinään pöydässä, ja tämä yksinäisyys oli mestarin mielelle
virkistys, vaikka tosin surunsävyinen. Oli taas tullut iltavartiokävelyn
hetki. Sitä oli viime aikoina toimitettu konemenoisesti. Äiti oli arvellut
sitä suottaiseksi. Lauri oli sanonut sitä epäkäytännölliseksi ja
lapselliseksi, jollei pahemmaksi, ja oli vaatinut Margitilta selontekoa
siitä mitä hän ja isä näillä retkillä keskenään juttelivat.
Mestari sytytti lyhdyn, ja he kulkivat ääneti tuon pitkän huonejonon

läpi, portaita ja tikapuita ylös ja alas, puolipimeiden tai
pilkkopimeiden kamarien kautta, ylisiä, parvia, holvia sekä solakujia
myöden, joihin ei yhtäkään lempeää tähteä nyt pilkottanut Gudmund
asteli entistään raskaammin ja kuitenkin nopeammin. Joskus korotti
hän vanhaan tapaan lyhtyä kattomalkoihin päin tai vilotutti sen valoa
jonkin sopen perimpään piiloon. Ennen teki hän tuota nauttiakseen
valojen ja varjojen leikkisillä-olosta ja nähdäkseen mielikuvituksen
silmillä rattoisia kotihaltia-haamuja vilahtavan näkyviin ja lymyilevän
jälleen vuolihirsien taa ties mihinkä komeroihin. Nyt ei hän enää
nähnyt mitään tämmöistä. Ilmanhönkä Vetteriltä, uhotessaan sisään
aukoista ja raoista, tuntui sydäntä kylmäävän ja sen perästä kuului
mieltä masentavia huokauksia ja vikinää. Vasta järviaitan ylisillä
mestari pysähtyi. Hän istahti lattialaahkolle ja kallisti otsansa
käsiinsä.
Margit oli eilisestä asti itsekseen hautonut uutista, joka hänen piti
ilmottaa isälleen, jotta tämä aikanaan ehtisi estää aijotun
toimenpiteen. Mutta sopivaa tilaisuutta ilmottamiselleen hän ei vielä
ollut saanut, ja nykyhetki ei ensinkään siihen sopinut. Lauri oli näet
hänen kuullensa lohduttanut äitiään sillä että tuo pakanallinen
tulitupa, josta he molemmat välisti olivat kuulleet kummallisia ääniä,
ennen pitkää tulisi revittäväksi. Hän ei muka enää aikonut isälle sen
enempää asiasta puhua, sillä Jumalan edessä oli hänellä oikeus,
mutta jos häneltä puuttui maallista oikeutta, niin voisihan isä
haastattaa hänet tuomioistuimen eteen. Lisäksi oli hän päättänyt,
isältä lupaa pyytämättä, siirtää kirjansa maalarinmajaan ja sisustaa
sen itselleen lukukammioksi. Jos isää sitten haluttaisi istua siellä
tuhrimassa, olkoon se hänen vallassaan, kunhan vaan luopuu
paavilaisista kuvailuksista. Lauri oli tuonut Saksasta kymmenittäin
Martti Lutherin kuvia, tehtyjä karkean, törkeän ja kaikittain
onnistumattoman puupiirroksen mukaan, sekä sitä paitse uuden,
melkoisesti parannetun puupiirroksen tuosta merkillisestä, Tiberistä
saadusta paavikalasta, siitäkin useita kappaleita. Nämä aikoi Lauri
antaa isänsä väritettäväksi. Siten tuhrailu ei ainakaan vahingoittaisi
hänen sieluansa.
— Margit, virkkoi vihdoin Gudmund mestari, selvästi näen, että se

ystävällinen, hauskan salaperäinen henki, joka ennen seurasi meitä
näillä iltakävelyillämme, on taloni tiloilta paennut. Olen nyt kuullut
sen sanovan alakuloiset jäähyväisensä. Tuntuu mielestäni itselläni
olevan oikeus surra sen ikimenoa, jos vaan en suruuni sekota
nurinaa ja kiittämättömyyttä. En saa unohtaa enkä olekaan
unohtanut, että vaikka eloni ilta laskeekin pilviin, on minulla kuitenkin
takanani elonpäivä, jota kirkastaa harvalti suotu rauha ja ihanuus. Ja
vielä olet sinä minulla. Se ikävyys, joka nyt on kohdannut minua, on
lempeä kuritus siihen verraten mitä moni muu joutuu kärsimään.
Ja nyt mestari tyvenellä, tunteellisella, Margitin mielestä suloisen

sointuvalla äänellä, tytön kyynelten viljalti valuessa, lausui Jumalalle
kiitosrukouksen kaikesta ilosta mitä hän eläissään oli saanut nauttia
ja siitä että Jumala oli luvannut syntisille armoa ja iankaikkisen
elämän.
Noustuaan pystyyn hän lausui: Margit, olkaamme huoletta. Minun

on valittava kahdesta tiestä jompikumpi: joko yhtenäinen ottelu
Laurin kanssa tai erään tuuman toteenpano, jota vasta tänä iltana
olen alkanut ajatella. Edellinen tie käy minulle liian tukalaksi, eikä
saata muuta kuin viedä tappiolle, sillä mies, jota arveluttaa, ei
tämäntapaisessa taistelussa pidä puoliaan sitä vastaan joka ei
häikäile. Hauska kotielämämme tässä isieni talossa ei enää ole
pelastettavissa; se on jo häviöllä. Heidän ja lapsuuteni muistoja
kohtaa häviö. Minun täytyy kestää tämä uhri nurkumatta. Mikä
minulle on rakasta ja mihin sydämeni on kiintynyt, oli tuo ihminen,
eläin tai kalu, sitä rynnäkkö etupäässä tähtää. Mutta minulla on
suunnitelmani. Ole siis huoleti ja kärsivällinen, Margit, mitä tahansa
tapahtuneekin.
*****
Työmestari Klase istui tänäkin iltana pankollaan laiturilla, missä

hän kerran oli istunut Knipperdollingin kanssa. Veden loiske
sekaantui siihen kuiskinaan, jolla hän jutteli pajatoverinsa ja uskotun
ystävänsä Jonni Torstinpojan kanssa. — Seitsemän miestä,
vähäinen väki… Mutta pelottomia miehiä, jotka tietävät mitä
tahtovat… Siionin lippu… On Jumala ennenkin ihmeitä tehnyt… Kirje
Knipperdollingilta… Entäs sitte vaikka kaadumme?… Kehnoja
liittolaisia… Ne potkaisemme tieltä… Kumma, ettei huhua ole
levinnyt… Niilo Arvinpoika sukkela mies ja osaa uskottunsa valita.
*****
Päivänä edellisen perästä, kun Gudmund mestari niellopajasta

lähdettyään oli tullut maalitupaansa, tapasi hän siellä Lauri maisterin
sijottuneena pöydän ääreen, jolle oli kasattu kirjoja ja kirjotuskaluja.
Pöytä oli nostettu siihen, missä päivän valo sopivimpana suosi
mestarin sivellintöitä. Maalauspöytä oli siirretty toisen akkunan alle,
ja Gudmund näki siinä joukon puupiirroksia kuvaten Martti Lutheria
ja paavikalaa, sekä läjän kulta- ja hopearahoja.
— Mistä nämä rahat? kysyi mestari.
— Ne ovat sinun omiasi. Tiedät että rauta-aidake tulee

poistettavaksi. Jo aikaa sitten osotin minä asian toivottavaksi, enkä
muista että sinä väitit mitään pätevää sitä vastaan. Se otetaan
tänään pois ja talletetaan kalustoaitassa, kunnes ilmaantuu sopiva
tilaisuus saada se laivalla viedyksi Hjohon. Sen on ostanut ritari
Pietari Ulf. Rahat pöydällä ovat siitä maksua. Me panetamme lauta-
aidan sen sijaan.
— Mitä tarkotat näillä puupiirroksilla?
— Että sinä ne värität, koska et näy pääsevän voitolle tuosta

maalaamisen halustasi. Näitä värittämällä et ainakaan tee syntiä.
— Ne ovat rumia, sangen rumia nähtäviä, sanoi mestari, otti ja

pani ne sille pöydälle, jonka Lauri maisteri oli itselleen anastanut; jos
ne ovat väritettävät, saat itse tai joku muu sen tehdä.
Lauri ei sanonut mitään, mutta ajatus että hän tuhrisi väreillä tuntui
hänestä liian hävyttömältä.
Valkoruususta ei virketty sanaakaan.
Mestari ei ollut siinä mielentilassa, että häneltä olisi maalaustyö

sujunut. Hän otti Arvi Niilonpojan piirustuksen ja paranteli sitä minkä
taisi, sillä hänen värisi kätensä, ja se sisäänpäin kääntynyt kiivaus,
josta hän oli puhunut, kirvelteli sydämen seutua. Puolen tunnin
äänettömyys. Lauri maisteri kirjotti. Lakattuaan kirjottamasta sanoi
hän: Olen kutsunut entisen suojattisi, ystäväni ja kumppalini

The Eusebian Canon Tables Ordering Textual Knowledge in Late Antiquity Oxford Early Christian Studies Matthew R Crawford Full Chapter

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

The Eusebian Canon Tables Ordering Textual Knowledge in Late Antiquity Oxford Early Christian Studies Matthew R Crawford Full Chapter

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

The Eusebian Canon Tables Ordering Textual Knowledge in Late Antiquity Oxford Early Christian Studies Matthew R Crawford Full Chapter

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

The Eusebian Canon Tables: Ordering

Textual Knowledge in Late Antiquity

OXFORD EARLY CHRISTIAN STUDIES

THE OXFORD EARLY CHRISTIAN STUDIES series includes scholarly volumes on

Titles in the series include:

List of Illustrations xiii

Appendix 1: A Translation of Eusebius’ Letter to Carpianus 295

1. Mk §64 (in Greek ξΔ = Mk 6:35ff.) in The Gospel Book of

xiv List of Illustrations

xvi List of Illustrations

List of Illustrations xvii

2 The Eusebian Canon Tables

¹ For an introduction to Eusebius, see Aaron P. Johnson, Eusebius, Understanding Classics

4 The Eusebian Canon Tables

6 The Eusebian Canon Tables

Fig. 4. Lk §93 (in Greek ϘΓ = Lk 9:12ff.) in The Gospel Book of Theophanes.

Fig. 5. Jn §49 (in Greek μθ = Jn 6:5ff.) in The Gospel Book of Theophanes.

⁸ For an overview of these manuscripts, see D. C. Parker, An Introduction to the New

8 The Eusebian Canon Tables

Fig. 7. Lk §305–9 (= Lk 23:10ff.) in the St Augustine Gospels (sixth c.).

10 The Eusebian Canon Tables

12 The Eusebian Canon Tables

Fig. 10. Canons VI and VII in the Gladzor Gospels (c.1300).

Fig. 11. Canon I in The Bert’ay Gospels (tenth c.).

14 The Eusebian Canon Tables

Fig. 12. Canon II in Abba Garima I (sixth–seventh c.).

16 The Eusebian Canon Tables

Eusebius’ Canon Tables as a Paratext

Today we are in a better position to analyse and appreciate Eusebius’ Canon

CANON TABLES AS A P ARATEXT

22 The Eusebian Canon Tables

Eusebius’ Canon Tables as a Paratext 23

⁸ Genette, Paratexts, pp. 1–2.

24 The Eusebian Canon Tables

— Isä, sanoi Margit, Lauri on kieltänyt minua satuja juttelemasta

Arvi otti lehden, nähdäkseen mikä se oli! Symbolum

— Setä hyvä, sanoi Arvi mestarille, onko Lauri saanut toimekseen

— Muistuta Lauria siitä!

— Ei siitä apua mitään, sanoi Gudmund mestari huoaten.

Arviakin huokailutti turha toivomuksensa: voi jospa saisin sen

— Mitä nyt Gunnariin tulee, menen minä tänäpäivänä kirkkoherran

Margit pudisti päätänsä, ja Arvi veti suunsa irviin.

Margit seisoi Arvin tuolin vieressä, laski toisen kätensä hänen

— Tuohon maalarimajan ovelle, ihan oven ääreen, panen maton

— Tämä on mielikuvitusta, sanoi Gudmund mestari; mutta

Pajain vasarankalkkeen lomista kuului Lauri maisterin puhetta

— Heikki Fabbe! Sepä olisi merkillistä. Mestari laski kädestään

— Maisteri Lauri, tahtoisin puhua muutaman sanan teidän

— Aijotko kerjätä takaisin paikkaasi niellopajassa? Siitä ei lähde

— En minä mitään aijo kerjätä, ilmottaa vain erään asian vanhalle

Keskustelua jatkui, kunnes Fabbe näki mestarin ja Margitin

— Keltä? Täällä on vain yksi joka voi sinun erottaa, ja se olen

— Niin, mestarin se valta on. Mutta avainoikeus joka antaa vallan

— Onko sulla mitään muuta sanottavaa? kysyi Lauri maisteri.

— Tule sisään, Heikki, sanoi Gudmund.

— Kiitos, mestari, mutta minä en tahdo olla minäkään

— Isä, lausui Lauri maisteri, sinä kutsuit tuota hävytöntä miestä

Mestari oli tuskin ehtinyt uudelleen ryhtyä maalaustyöhönsä, kun

— Arvi, tuletko mukaan tuonne ylös?