Full Download Financial Accounting 3rd Edition Spiceland Solutions Manual All Chapter 2024 PDF

Financial Accounting 3rd Edition
Spiceland Solutions Manual

Go to download the full and correct content document:
https://testbankfan.com/product/financial-accounting-3rd-edition-spiceland-solutions-
manual/
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...
Financial Accounting 3rd Edition Spiceland Test Bank
https://testbankfan.com/product/financial-accounting-3rd-edition-
spiceland-test-bank/
Financial Accounting 4th Edition Spiceland Solutions

Manual
https://testbankfan.com/product/financial-accounting-4th-edition-
spiceland-solutions-manual/
Financial Accounting 5th Edition Spiceland Solutions

Manual
spiceland-solutions-manual/
Financial Accounting Making the Connection 1st Edition

Spiceland Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/financial-accounting-making-the-
connection-1st-edition-spiceland-solutions-manual/
Financial Accounting 2nd Edition Spiceland Test Bank
https://testbankfan.com/product/financial-accounting-2nd-edition-
Financial Accounting 4th Edition Spiceland Test Bank
Intermediate Accounting 10th Edition Spiceland

Solutions Manual
https://testbankfan.com/product/intermediate-accounting-10th-
edition-spiceland-solutions-manual/
Intermediate Accounting 8th Edition Spiceland Solutions

Manual
Intermediate Accounting 9th Edition Spiceland Solutions

Manual
Chapter 7 - Long-Term Assets
Chapter 7
Long-Term Assets
REVIEW QUESTIONS
Question 7-1 (LO 7-1)

WorldCom recorded assets on the balance sheet that should have been recorded as expenses on
the income statement. When WorldCom uses the telecommunication lines of another company, it
pays a fee. This fee is part of normal operating costs, and should be recorded as an expense of the
current period to properly match the expense with the revenues it helped to generate. Instead,
WorldCom recorded these operating expenses as long-term assets on the balance sheet.

The two major categories for long-term assets are (1) property, plant, and equipment and (2)
intangible assets. Property, plant, and equipment include land, land improvements, buildings,
equipment, and natural resources. Intangible assets include patents, trademarks, copyrights,
franchises, and goodwill. The two categories differ by their physical substance. Property, plant, and
equipment consist of items that you can actually see, while intangible assets lack physical substance.
The existence of intangible assets is often based on a legal contract.

We initially record a long-term asset at its cost plus all expenditures necessary to get the asset
ready for use. Thus, the initial cost of a long-term asset might be more than just its purchase price; it
also will include any additional amounts the firm paid to bring the asset to its desired condition and
location for use.

Recording an expense incorrectly as an asset will overstate net income on the income statement.
If University Hero initially records an expense incorrectly as an asset, expenses are understated or
too small. Since expenses are subtracted from revenues in arriving at net income, understating
expenses will overstate net income reported on the income statement. Similarly, recording an
expense as an asset will overstate assets on the balance sheet. Retained earnings on the balance sheet
will also be overstated due to the overstatement of net income.

Costs Little King might incur to make the land ready for its intended use include the purchase
price plus closing costs such as fees for the attorney, real estate agent commissions, title, title search,
and recording. Little King also includes the cost of removing the old building as an additional cost in
making the land ready for its intended use. If any cash is received from selling salvaged materials
from the old building, the cost of land is reduced by that amount. If the property is subject to back
taxes or other obligations, these amounts are included as well. In fact, any additional expenditure
such as clearing, filling, and draining the land, to prepare the land for its intended use, becomes part
of the land’s capitalized cost.
© The McGraw-Hill Companies, Inc., 2014

Solutions Manual, Chapter 7 7-1
Answers to Review Questions (continued)

We don’t depreciate land because its service life never ends. Land improvements are additional
amounts spent to improve the land such as a parking lot, paving, temporary landscaping, lighting
systems, fences, sprinkler systems, and similar additions. We record land improvements separately
from land because, unlike land, these assets are subject to depreciation.

Costs we might incur to get equipment ready for use include sales tax, shipping, delivery,
insurance, assembly, installation, testing, and even legal fees incurred to establish title.

We report natural resources on the balance sheet as part of property, plant, and equipment.
Examples of natural resources include oil, natural gas, and timber.

We value purchased intangible assets at their original cost plus all other costs, such as legal and
filing fees, necessary to get the asset ready for use. Reporting intangible assets developed internally
is quite different. Rather than recording these as an intangible asset on the balance sheet, we expense
most of the costs for internally developed intangible assets to the income statement as we incur
them.

A patent is an exclusive right to manufacture a product or to use a process. A copyright is an
exclusive right of protection given to the creator of a published work, such as a song, film, painting,
photograph, book, or computer software. A trademark, is a word, slogan, or symbol that distinctively
identifies a company, product, or service.

Goodwill represents the value of a company as a whole, over and above the value of its
identifiable assets. We record goodwill as an intangible asset on the balance sheet only when we
purchase it as part of the acquisition of another company. In this case, the acquiring company
records goodwill equal to the purchase price less the fair value of the net assets acquired. The fair
value of the net assets is the fair value of all identifiable assets acquired, minus the fair value of all
liabilities assumed. We cannot sell goodwill separately. While most long-term assets can be
separated from the company and individually sold, goodwill cannot.

We capitalize a particular cost as an asset if it increases future benefits, whereas we expense a
cost if it benefits only the current period.

7-2 Financial Accounting, 1e

We expense repairs and maintenance expenditures which maintain a given level of benefits, in
the period incurred. We capitalize as assets more extensive repairs that increase the future benefits of
the delivery truck, such as a new transmission or an engine overhaul. An addition occurs when we
add a new major component to an existing asset. An improvement is the cost of replacing a major
component of an asset. We should capitalize the cost of additions and improvements because they
increase the future benefits from the expenditure.

If a firm successfully defends an intangible right, it should capitalize the litigation costs and
amortize them over the remaining useful life of the related intangible. If the defense of an intangible
right is unsuccessful, then the firm should expense the litigation costs as incurred because they
provide no future benefit.

The dictionary definition of depreciation is a decrease in value of an asset, whereas the
accounting definition of depreciation is an allocation of an asset’s cost to an expense over time.

We must estimate the service life (also called useful life) of the asset as well as its residual value
(also called salvage value) at the end of that life.

The service life tells how long the company expects to obtain benefits from the asset before
disposing of it. Under the straight-line method we determine service life in units of time. Under the
activity-based method we determine service life in units of activity. For example, the estimated
service life of a delivery truck might be either five years or 100,000 miles.

Residual value, also referred to as salvage value, is the amount the company expects to receive
from selling the asset at the end of its service life. The allocation base is the asset’s cost minus its
estimated residual value. In calculating depreciation under the straight-line method, we simply
divide the allocation base by the number of years in the asset’s life.

Straight-line creates an equal amount of depreciation each year. Double-declining-balance
creates more depreciation in earlier years and less depreciation in later years. Activity-based
depreciation varies depending on the use of the asset each year.


Little King Sandwiches uses straight-line depreciation that creates an equal amount of
depreciation each year. In contrast, University Hero uses double-declining balance depreciation that
takes more depreciation in earlier years and less depreciation in later years. By taking more
depreciation in earlier years, University Hero will report lower income on the income statement and
lower assets and retained earnings on the balance sheet. The use of different depreciation methods
makes it more difficult to compare financial results across companies.

University Hero depreciates over a shorter service life (20 years) and therefore will take more
depreciation expense per year. By taking more depreciation expense per year, University Hero will
report lower income on the income statement and lower assets and retained earnings on the balance
sheet. Even when both companies use the same depreciation method, comparisons can be hindered if
the companies estimate different service lives.

Most companies use the straight-line method for financial reporting and the Internal Revenue
Service’s prescribed accelerated method (called MACRS) for income tax purposes. Companies
choose straight-line for financial reporting for several reasons. Many probably believe they realize
benefits from their plant assets approximately evenly over these assets’ useful lives. Another
contributing factor is that straight-line is the easiest method to understand and apply. One more
important motivation is the positive effect on reported income. Straight-line produces a higher net
income than accelerated methods in the earlier years of an asset’s life. Most companies choose
MACRS for tax reporting to reduce taxable income. MACRS combines declining-balance methods
in earlier years with straight-line in later years to allow for a more advantageous tax depreciation
deduction.

No. Just as we don’t depreciate land because it has an unlimited life, we don’t amortize
intangible assets with unlimited useful lives such as goodwill and most trademarks. For most other
intangible assets that have a finite useful life, we allocate the asset’s cost less any estimated residual
value over the period in which we expect the intangible asset to contribute to the company’s
revenue-generating activities. This period is called service life and is either equal to or, in many
cases, less than an asset’s legal life. For example, the legal life of a patent is 20 years. However, the
estimated useful life of a patent often is less than 20 years if the benefits are not expected to continue
for the entire legal life. Apple’s iPod Nano is amortized over fewer than 20 years, since new
technology will cause the Nano to become outdated in a much shorter period.

Book value is the cost of the asset minus accumulated depreciation. We record a gain if we sell
the asset for more than book value. Similarly, we record a loss if we sell the asset for less than book
value.


Return on assets equals net income divided by average total assets. Return on assets indicates the
amount of net income generated for each dollar invested in assets. Profit margin equals net income
divided by net sales. This ratio provides an indication of the earnings per dollar of sales. Asset
turnover equals net sales divided by average total assets. In contrast to profit margin, this ratio
measures the sales per dollar of assets invested.

Examples of high profit margin include companies that pursue a higher profit margin through
product differentiation and premium pricing. Apple and Saks Fifth Avenue are possible examples.
Examples of high asset turnover include companies that pursue a high sales volume by charging
lower prices. Dell and Ross Dress for Less are possible examples.
*Question 7-27 (LO 7-8)

An asset impairment occurs when the future cash flows (future benefits) that we estimate a long-
term asset will generate, fall below its book value (cost minus accumulated depreciation).
Impairment is a two-step process. Step 1: Test for Impairment – the long-term asset is impaired if
future cash flows are less than book value. Step 2: If Impaired, Record Impairment Loss – the
impairment loss is the amount by which book value exceeds fair value. Recording an impairment
loss will negatively affect the income statement through lower net income and negatively affect the
balance sheet through lower long-term assets and retained earnings.
*Question 7-28 (LO 7-8)

A big bath is when a company records all losses in one year to make a bad current year even
worse. By recording additional expenses in the current year, management is able to report higher
earnings in future years. Future earnings are higher because the write-down of assets in this year
results in lower depreciation and amortization charges in the future.

BRIEF EXERCISES
Brief Exercise 7-1 (LO 7-1)
Purchase price of land (and warehouse to be removed) $490,000
Broker’s commission 29,000
Title insurance 1,900
Closing costs 6,000
Cost of removing the warehouse 29,000
Total cost of the land $555,900

Purchase price $30,000
Freight 2,000
Installation 4,000
Testing 1,500
Total cost of the bread machine $37,500
The $600 property tax is a recurring cost that benefits the company in the current
year. The Whole Grain Bakery will report the $600 as property tax expense over
the first year.

(in millions)
Purchase price $19.0
Less:
Fair value of assets acquired 14.3
Less: fair value of liabilities assumed (2.5)
Fair value of identifiable net assets 11.8
Amount paid for goodwill $ 7.2


Technician salaries for R&D $540,000
Depreciation on R&D facilities and equipment 145,000
Utilities incurred for the R&D facilities 7,000
Payment to another company for part of the development work 13,000
Total research and development expense $705,000
The $27,000 in patent filing and related legal costs are recorded to the patent
intangible asset account.

(1) Expense in the period incurred.
(2) Capitalize and depreciate over the useful life of the asset.

The company controller’s approach to measuring depreciation is based on the
dictionary definition of depreciation – decrease in value of an asset. Depreciation in
accounting is different. Depreciation in accounting is the process of allocating to an
expense the cost of an asset over its service life. For example, the controller could
allocate the $40,000 cost of the vehicle over a 5-year service life, recording $8,000
in depreciation expense each year.


Year
2015 ($45,000 – $6,000)
= 3,900 x 4/12 =
10 $1,300
2016 ($45,000 – $6,000) =
10 $3,900

1. Straight-line
Depreciation $30,000 – $3,000

= = $6,750
expense 4 years
2. Double-declining-balance
Depreciation = $30,000 x 2/4 = $15,000

expense
3. Activity-based
Depreciation $30,000 – $3,000 $1.35 per hour

expense = =
20,000 hours x 3,100 hours = $4,185
Amortization $4,000,000
= = $800,000
expense 5 years
The $5 million trademark and the $6 million goodwill are not amortized, because
they have indefinite useful lives.


Sale amount $16,000
Less:
Cost of the ice cream equipment 90,000
Less: Accumulated depreciation (71,000)
Book value 19,000
Loss (on sale of the equipment) ($ 3,000)

Debit Credit
Equipment (Delivery Truck) 31,000
Accumulated Depreciation 33,000
Cash 9,000
Equipment 45,000
Gain 10,000

Debit Credit
Equipment 22,000
Loss 1,600
Cash 9,000
Equipment (Delivery Truck) 37,000


Net income
= 20%
($840,000 + $930,000)  2
Net income
$885,000 = 20%
Net income = 20% x $885,000 = $177,000
*Brief Exercise 7-14 (LO 7-8)

Step 1: Test for Impairment
The long-term asset is not impaired since future cash flows ($38 million) are
greater than book value ($33.5 million).
Step 2: If Impaired, Record Loss
Since the asset does not meet the first test for impairment, no impairment loss is
recorded.
*Brief Exercise 7-15 (LO 7-8)

Step 1: Test for Impairment
The long-term asset is impaired since future cash flows ($32 million) are less
than book value ($33.5 million).
Step 2: If Impaired, Record Loss
The impairment loss is $3.5 million, calculated as the amount by which book
value ($33.5 million) exceeds fair value ($30 million).

EXERCISES
Exercise 7-1 (LO 7-1)
Purchase price of land (and building to be removed) $1,000,000
Title insurance 3,000
Back property taxes 9,000
Cost of removing the building 50,000
Less: Salvaged materials (5,000)
Level the land 11,000
Total cost of the land $1,068,000
For property taxes, $5,000 relates only to the current period and we expense it in the
current period. All of the other costs, including the $9,000 in back property taxes, are
necessary to acquire the land so we capitalize them. Note that the salvaged materials
that were sold for $5,000 reduce the overall cost of the land.

Purchase price $75,000
Sales tax 6,000
Shipping 1,000
Installation 2,000
Total cost $84,000
With the exception of the $700 annual insurance, each of the expenditures described is
necessary to bring the machine to its condition and location for use. Orion will
initially report the $700 insurance amount as prepaid insurance and expense over the
first year of coverage.
Debit Credit
Equipment 84,000
Prepaid Insurance 700
Cash 3,700
Accounts Payable 81,000
(Purchase of equipment)


Estimated Allocation Amount of Recorded
Fair Value Percentage Basket Purchase Amount
Land $ 175,000 $175,000/$700,000 = 25% X $600,000 $150,000
Building 455,000 $455,000/$700,000 = 65% X $600,000 390,000
Equipment 70,000 $70,000/$700,000 = 10% X $600,000 60,000
Total $700,000 $600,000
Exercise 7-4 (LO 7-1, 7-4)

1. Land is not depreciated. However, depreciation on the building is tax-
deductible. If management allocates less of the purchase price to land and more
of the purchase price to building, the company will enjoy a larger overall
depreciation deduction for tax purposes.
2. If the true allocation should have been 20% to land and 80% to building, then
the allocation of 10% to land and 90% to building, for the express purpose of
reducing taxes, is not ethical. Who is harmed? The government is clearly
harmed as it will collect lower taxes. The general public is also affected as less
tax revenue means fewer public resources are available. If the incorrect
allocation is later detected, then investors and management will be harmed as
well. Not only will the company be required to pay the additional tax, it could
also be subject to additional penalties and suffer negative reputational effects
from the unethical behavior.


Debit Credit
Legal Fees Expense 9,000
Patents 42,500
Salaries Expense 80,000
Cash 131,500
(Record cash expenditures)

(amounts in millions)
Purchase price $30
Less:
Fair value of assets acquired 45
Less: fair value of liabilities assumed (20)
Fair value of identifiable net assets 25
Goodwill $ 5

1. Patent costs capitalized
Legal fees for patent application $ 79,000
Legal fees for successful defense 39,000
Total costs capitalized $118,000
2. Expense items on income statement

Basic research to develop the technology $3,900,000
Engineering design work 1,180,000
Development of prototype device 590,000
Testing and modification of the prototype 390,000
Total R&D expense $6,060,000

3. Purchased intangible assets are usually capitalized. Internally developed

intangible assets are usually expensed.
Exercise 7-8 (LO 7-2, 7-4)

List A List B
__f_ 1. Depreciation a. Exclusive right to display a word, a symbol, or an
__e_ 2. Goodwill emblem.
__g_ 3. Amortization b. Exclusive right to benefit from a creative work.
__d_ 4. Natural resources c. Assets that represent contractual rights.
__c_ 5. Intangible assets d. Oil and gas deposits, timber tracts, and mineral
__b_ 6. Copyright deposits.
__a_ 7. Trademark e. Purchase price less fair value of net identifiable
assets.
f. The allocation of cost for plant and equipment.
g. The allocation of cost for intangible assets.

1. Equipment $250,000
2. Building $750,000
3. Repairs and Maintenance Expense $24,000
4. Prepaid Insurance $8,800
5. Equipment $9,900
6. Land Improvements $65,000


1. Straight-line
Depreciation $29,500 – $3,500

= = $2,600
expense 10 years
2. Double-declining-balance
Depreciation = $29,500 x 2/10 = $5,900

expense
3. Activity-based
Depreciation $29,500 – $3,500 $2.00 per hour

expense = =
13,000 hours x 1,700 hours = $3,400


Requirement 1
Straight-line
Depreciation $36,000 − $6,400
= = $7,400 per year
expense 4 years
Requirement 2
Double-declining-balance
Calculation End-of-Year Amounts

Beginning Depreciation Depreciation Accumulated Book
X =
Year Book Value Rate* Expense Depreciation Value**
1 36,000 0.50 18,000 18,000 18,000
2 18,000 0.50 9,000 27,000 9,000
* 2 / 4 years = 0.50 per year

** $36,000 cost minus accumulated depreciation
Requirement 3
Activity-based
Calculation End-of-Year Amounts

Miles Depreciation Depreciation Accumulated Book
X =
Year Used Rate* Expense Depreciation Value**
1 40,000 x $0.20 8,000 8,000 28,000
2 46,000 x $0.20 9,200 17,200 18,800
* ($36,000 – $6,400)/ 148,000 miles = $0.20/mile

** $36,000 cost minus accumulated depreciation

Year
2015 ($18,000 – $2,000)
= $3,200 x 9/12 =
5 years $2,400
2016 ($18,000 – $2,000) =
5 years $3,200


Year
2015 ($21,600 – $1,200)
= $3,400 x 3/12 =
6 years $850
2016 ($21,600 – $1,200) =
6 years $3,400
Cost of the equipment $19,000

Less: Accumulated depreciation (Years 1 and 2) (8,000)*
Book value, end of year 2 11,000
Less: New residual value (1,200)
New depreciable cost 9,800
 Remaining service life 4
Annual depreciation in years 3 to 6 $2,450
* ($19,000 – $3,000) / 4 years = $4,000 per year x 2 years = $8,000

($21,500 – $2,500)
= $0.19/mile
100,000
Year
2015 5,000 miles x $0.19 $ 950
2016 19,000 miles x $0.19 $3,610


Requirement 1
January 1, 2015 Debit Credit

Patents 237,000
Cash 237,000
December 31, 2015
Amortization Expense 39,500
Patents 39,500
December 31, 2016
Amortization Expense 39,500
Patents 39,500
January, 2017
Patents 57,000
Cash 57,000
December 31, 2017
Amortization Expense* 53,750
Patents 53,750
*($237,000 – $39,500 – $39,500 + $57,000)/4 remaining years = $53,750
Requirement 2
Balance in Patent account

Patents
237,000 39,500
57,000 39,500
53,750
161,250

Requirement 1
Debit Credit
Cash 21,600
Accumulated Depreciation 23,400*
Equipment 42,000
Gain 3,000
(Sell equipment for a gain)
* ($42,000 – $3,000) / 5 = $7,800 per year x 3 years = $23,400
Requirement 2
Debit Credit
Cash 13,600
Loss 5,000
Equipment 42,000
(Sell equipment for a loss)

Requirement 1
Fair value of the old land $132,000

Cash paid to complete the purchase 19,000
Fair value of the new land $151,000
Requirement 2
Debit Credit
Land, New 151,000
Land, Old 70,000
Cash 19,000
Gain 62,000

Net Average Return
Income ÷ Total Assets = on Assets
$28,000 ÷ ($389,000 + $496,000)/2 = 6.3%
Net Profit
Income ÷ Sales = Margin
$28,000 ÷ $735,000 = 3.8%
Average Asset
Sales ÷ Total Assets = Turnover
$735,000 ÷ ($389,000 + $496,000)/2 = 1.7 times

Another random document with
no related content on Scribd:
*****
Monesta syystä rouva Woogman tahtoi ukko Striidiä jäämään

luokseen. Ensiksikin häntä suuresti miellytti ukon suora, rehellinen
olento ja tapa, millä hän kertoeli juttujaan; toiseksi oli ukko tuntenut
hänen miehensä ja olisihan sentähden niin hauskaa saada jonkun
kanssa puhella hänestä: kolmanneksi oli hän myövä hänen
teoksiaan. — Kaikki tämä yhteensä, mutta erittäinkin se seikka, että
ukko oli yksinään ja hyljätty, teki, että leski mielellään tahtoi pitää
häntä luonaan, ja tehdä hänen viimeiset päivänsä niin suloisiksi, kuin
mahdollista. Ukko ei kumminkaan olisi suostunut tähän, ellei hän
olisi luullut voivansa tulla joksikin hyödyksi rouvalle.
Hyyrykontrahti heidän viilillään oli siis nyt tehty molempien

mieleen.
Pian oli ukko rakastettu jäsen perheessä, ja hänellä oli hyvä

vuode, jossa hän päivän vaivojen jälkeen sai levätä, ilman että häntä
"laivarotat ja muut syöpäläiset" kiusasivat.
Päivillä hän enimmästi oli poissa sahaamassa puita, jolla työllään

hän jotensakin ansaitsi ruokansa; hän sai myös rouvalta monta
maukasta palaista, jotka hänen kaikella mokomin täytyi ottaa
vastaan. Iltasin hän tavallisesti istui kertoilemassa merimiesjuttuja,
joita hän ei suinkaan jättänyt kaunistamatta, niin paljon kuin
mahdollista. Hän oli tästä syystä rouvalle hyvin mieleinen
seuranpitäjä ja poikien suurin ihastus. Jos hän jonakuna iltana viipyi
tavallista kauemmin poissa, olivat molemmat vanhemmat pojat
alinomaa katsomassa Götha-kadun kulmassa, kunnes huomasivat
hänen tulevan, jolloin he iloisina juoksivat häntä vastaan, ja taluttivat
häntä kotia. Niin rakkaaksi oli hän muutamain päiväin kuluessa tullut
heille.
Rouva Woogman haihdutti surunsa rukoilemisella ja tekemällä
työtä: kaksi keinoa, jotka ovat parantavaiset, kun niitä oikein käyttää.
Hänet oli, kohta kun hänen vanhempansa kuolivat, eräs vanha
mamseli, joka oli muotikauppias, ottanut omaksi lapsekseen. Tämän
luona hän muun muassa oppi tekemään pahviteoksia, joiden
valmistamisessa hän oli saavuttanut melkein taideniekan taidon. Hän
teki mitä somimpia neularasioita, ompelulaatikoita ja tähden
muotoisia keränpohjia, jotka kaikki hän kaunisti hienoilla helmillä ja
muulla korulla, niin että ne kaikkein ostajattarien silmissä olivat
erittäin kauniit ja houkuttelevaiset. Näitä ukko sitten joka lauvantaina
kävi myömässä kaupungissa, ja ne menivät hyvin kaupaksi. Hän teki
aina tarkasti tilin tuosta hänelle uskotusta tavarasta ja hän oli aina
saanut suuremman maksun siitä, kuin rouva oli odottanut.
Rouva Woogman piti paljon ukosta, ja sentähden häntä suuresti

huoletti se, että ukolla oli vika, jota hän ei millään tavalla voinut
hyväksyä. Hän oli näet huomannut että ukko mielellään, kun tilaisuus
oli, otti ryyppyjä useampia, kuin sieti. Muutamina iltoina oli hän tullut
puolijuovuksissa kotia, jolloin hän oli ollut erinomaisen iloinen ja
hullunkurinen, mutta ei sentään vallatoin. Rouva Woogman päätti
itsekseen pitää ukolle liikuttavaisen varoituspuheen, jolla varmaan
olisi oleva hyvä vaikutus; mutta kuinka olikaan, tuosta aiotusta
puheesta ei koskaan tahtonut tulla mitään.
Eräänä iltana, jolloin lunta pyryeli, vanhin poika, joka tavan

mukaan oli ulkona katsomassa eikö ukkoa kuuluisi tulevaksi, tuli
juosten sisään äitinsä luo kertoen, että vanha Striid makasi sairaana
Götha-kadulla, voimatta nousta ylös.
Rouva Woogman kohta arvasi miten asian laita oli. Hän heitti
lämpyisen liinan kaulaansa ja seurasi poikaa paikalle.
Kun he tulivat vähän alemmaksi kadun kulmaa, näkivät he ukon
vierittelevän itseään luminiedoksessa, ison poika-joukon suureksi
riemuksi, jotka nauroivat hänen turhille koetuksilleen päästä
jaloilleen.
Kun rouva lempeällä äänellään ystävällisesti kysyi miten hänen

laitansa oli, oli ikäänkuin ukko äkkiä olisi selvinnyt; sillä syynä tuohon
hänen vähemmin mukavaan tilaansa oli oikeastaan kelpo humala.
Hän kohosi vähitellen seisaalleen ja nojaten rouvan käsivarteen
kömpyröi hän hiljaa kiroten itsekseen kotia ja meni kohta levolle.
Kuu hän seuraavana aamuna avasi silmänsä, näki hän rouva

Woogman'in makaavan polvillaan hänen vuoteensa vieressä.
"Mitä te, hyvä rouva, tässä teette?" kysyi hän.
"Minä rukoilen teidän puolestanne", vastasi rouva ja katsoi ukkoa

kyynelisillä silmillä.
Ukko kääntyi toisaalle; oli kuin jos hän ei olisi voinut sietää tätä
näkyä.
"Minä ymmärrän… minä ymmärrän!"… sanoi hän. "Älkää te, rouva

kulta, minun tähteni itkekö! Minä en ansaitse mitään kyyneleitä…
Minä olen kurja vaivainen… Ajakaa minut matkoihini, ja heittäkää
minut Mosebacken'in harjulta mereen… minä en ansaitse…."
Ukko ei voinut jatkaa lausettaan; sillä hän nyt rupesi itkemään kuin
lapsi.
Rouva Woogman antoi hänen itkeä tarpeekseen; sitten sanoi hän:

"En minä voi ajaa teitä pois, hyvä ystäväni; sillä minä rakastan
teitä kuin omaa isääni. Minä taidan ainoastaan rukoilla teiden
puolestanne, ja minä toivon että, jos tekin katuvaisella sydämmellä
rukoilette Jumalaa, hän on antava teille voimia voittamaan tuota
inhoittavaa juopumusta, joka auttamattomasti vie kadotukseen."
"Minä toivon samoin", sanoi vanhus hetken äänetönnä oltuaan.

"Tietäkää, etten minä luonnosta ole mikään juoppo, vaikka minä olen
lastannut itseeni paljon juomatavaroita aikanani. Minä en melkein
koskaan ole ollut juovuksissa, ennenkuin näinä viimeisinä vuosina,
jolloin minä tuolloin tällöin olen juonut itseni humalaan suruni
lievitteeksi. Se on sangen huono lohdutus, jolla on karvasta
jälessään, jonka tähden minä sen seitsemän kertaa olen luvannut
itselleni olla vasta sitä käyttämättä. Se lohdutus on ainoa syy minun
kurjuuteeni; sillä jos en minä olisi ryypännyt, niin olisi minulla ollut
kylliksi varoja, niin raajarikko kuin olenkin. Minä olen myös havainnut
sen seikan, ja, niin kuin sanoin, lukemattomia kertoja päättänyt olla
juomatta, voimatta sentään pitää päätöstäni. Nyt minä kumminkin
luulen voittavani tuon pahan taipumukseni; sillä minä olen itkenyt
hulluuttani, jota en koskaan ennen ole tehnyt… te saatte nähdä,
rouva, että minä olen voittava… rakastattehan te minua kuin
isäänne?"
"Rakastan!" sanoi rouva ja suuteli vienosti ukon ryppyistä otsaa.
Ukko puristi lämpimästi rouvan pientä, valkoista kättä. Hän koetti

sanoa jotakin, mutta se oli aivan mahdotointa, sillä joku kummallinen
liikunto prikin kajuutassa, joksi hän nimitti sydäntään, esti häntä
saamasta sanaakaan suustaan.
*****
Muutamia päiviä tämän tapauksen jälkeen astui ukko alas
kaupunkiin pieni kori käsivarrellaan, jossa oli rouva Woogman'in
pahviteoksia, joita hän nyt meni myömään.
Tultuaan eteläisen sulun luo, istahti hän toiselle sillan johteelle ja

vaipui syviin ajatuksiin.
"Saakelin ihminen se rouva on!" sanoi hän. "Siinä olennossa on

varmaan jotakin itse Jumalan herrautta. Kun hän lempeillä vetisillä
kajuutanikkunoillaan katsoi minuun, tunsin minä ensimmäisen
kerran, kuinka kurja kadotettu olento minä olon; mutta minä tunsin
myös, että minä hänen avullaan ja Jumalan armolla taidan tulla
uudestaan ihmiseksi; semmoiseksi, kuin minä olin lapsuudessani
Lidingin saarella… Ei hän enään milloinkaan ole näkevä minun
olevan päissäni… minä panen sulun kulkkuuni, niin totta kuin olen
rehellinen merimies ja nimeni on Jonas Striid… Mutta mitä minä sitä
vastaan teen hänelle?… Tämä ei aina voi olla näin… Hän ei
ansaitse enempää, kuin viisitoista riksiä kuukauteensa, vaikka hän
tekee työtä puoleen yöhön asti. Saakelin kaunis hän on! Mutta
kalpeammaksi hän käy päivä päivältä… Voi, jos olisin rikas!…
Silloinpa purjehtisin etelään noutamaan herkkuja ja koreuksia
hänelle ja hänen pienokaisilleen… saakelin rivakoita poikia… oikeita
mastonkiipeejiä… hyviä merimiehiä niistä kerran tulee… Mutta sinä
olet köyhä, Jonas Striid… Hei, mieleeni johtuu jotakin… Hurraa,
Jonas Striid, lippu maston huippuun… Mikä tuhma aasi olenkin ollut,
kun en sitä ennen ole tullut ajatelleeksi."
Ukon päähän oli nyt lentänyt joku sukkela tuuma, jonka hän tahtoi
niin pian kuin mahdollista panna toimeen. Hän hypähti asemaltaan
ylös kuin neulan pistämänä ja läksi astumaan kivistä katua niin että
raudoitettu puujalkansa säkenöitsi. Hän astui rantaa kohti ja tuli
laivasillalle, jossa hän seisahtui suuren talon eteen.
"Tässähän kauppahuone Schwan'illa ja kumpp. on konttorinsa?"

kysyi hän ohimenevältä nuorelta herralta.
"Aivan niin", vastasi tämä.
Kun ukko vähän oli ehtinyt hengähtää tuon nopean käyntinsä

jälkeen, astui hän portaita ylös ja tuli konttoriin.
"Elätkö sinä vielä, hyvä Striid", sanoi vanhanpuoleinen, arvokas

herra, katsoen ystävällisesti kirjoituspöydältään tulijaan.
"Niinpä luulisin, armollinen patruna", vastasi ukko.
"Mikä sinulla nyt on asiana?" kysyi taasen herra, joka muuten ei

ollut erittäin puhelijas.
"Asian laita on se", alkoi Striid, "että minä tahtoisin kysyä

patrunalta neuvoa yhdessä asiassa. Kelpaavatko nämät paperit
mihinkään?"
Hän nyt ojensi herralle muutamia asiakirjoja, jotka olivat jotensakin

likaiset.
"Tässähän on teidän virkaerokirjanne ja eläkerahakirjanne."
"Eikö siinä ole luettavana, että minä rehellisesti olen palvellut

kuninkaallista majesteettia ja ruunua, ja että minulle siitä on tuleva
kymmenen riksiä vuodessa eläkerahaa?"
"Aivan niin!"
"Mutta nyt on kumminkin asian laita se, että minä en koskaan ole
saanut niin paljon kuin äyriäkään."
"Sehän on kummallista!"
"Eipä niinkään, armollinen patruna. Minä en ole koskaan

vaatinutkaan mitään."
"No sittenhän se on teidän oma syynne."
"Tosin kyllä, armollinen patruna. Minä sanon, kuinka sen asian

laita oikeastaan on: minä olen aina suuresti vihannut sotaa,
kuninkaallista inajesteettiä ja ruunua myös, joka luulee kymmenellä
niksillä vuoteensa voivansa maksaa merimiehen jalkaa. Minä
sentähden en aikonut vaivata heitä vaatimalla heitä maksamaan
mitäkään; mutta nyt minä rupean tulemaan vanhaksi ja…"
"Mitä te oikeastaan tällä tahdotte?" puuttui tuo niin kutsuttu

patruna puheesen.
"Minä tahtoisin, jos se mitenkään voi käydä laatuni, saada ne

rahat ulos; ja kun en tunne yhtäkään rehellisempää herraa, kuin
patruna on, niin olen kääntynyt siinä asiassa teihin… Luuleeko
patruna asian käyvän laatuun?"
"Tulkaa tänne taasen kahdeksan päivän perästä, niin niinä teille

annan tietää mitenkä käy", vastasi patruuna ja antoi merkin ukolle
lähtemään ulos, minkä ukko paikalla tekikin.
Ukko Striid eli nyt toivon ja pelon välillä. Hän, joka ei ennen
milloinkaan ollut pannut minkäänlaista arvoa rahoihin, ei nyt voinut
nukkua paljaasta rahamurheesta.
Määrättynä päivänä hän jälleen oli konttorissa, jossa hän sai
odottaa, koska patruna vielä ei ollut tullut.
Kaikellaista väkeä tuli ja meni; kauppoja tahtiin, rahoja vaihdettiin,

kassakirstun kantta avattiin ja suljettiin, kirjanpitäjät, lasisilmät
nenällä renguttelivat ranskaa ja kirjoittelivat niin ahkeraan, että
kynäin kulku paperilla oikein kuului yli huoneen. Mutta ukko Striid ei
kuullut eikä nähnyt mitään, niin oli hän vaipunut syviin ajatuksiin tuon
oman tärkeän asiansa tähden.
Vihdoin astui patruna huoneesen ja meni arvokkain askelin oman

kirjoituspöytänsä luo. Ohimennessä hän kylmästi nyökäytti päätään
milloin vasemmalle milloin oikealle kirjanpitäjilleen, jotka samalla
tavalla tervehtivät häntä, nostamatta kynäänsä hetkeksikään ylös
paperilta.
Patrunan ulkomuoto oli niin arvoa antava, että ukko Striid, vaikka
he olivat vanhat tuttavat, ei uskaltanut avata suutaan, sanoakseen
asiaansa, ennenkuin häntä puhuteltiin. Heidän tuttavuutensa ei
sentään ollut muunlainen, kuin molemminpuoleinen kunnioitus,
minkä kaksi rehellistä henkilöä tavallisesti antavat toisilleen, kun
heidän asemansa on niin erilainen, kuin tässä nyt oli laita.
Kun patruna oli tarkastanut muutamia paperia, viittasi hän ukkoa

tulemaan luokseen.
"Minä olen nyt ottanut ulos saatavasi, hyvä Striid", sanoi hän; "se
nousee 250:een riksiin. Minä koetin myös saada niille nousevan
koron, mutta se ei käynyt laatuun… Tässä on rahat."
"Se ei ole mahdollista, hyvä patruna!" huudahti ukko, ja astui pari

askelta taaksepäin. "Olihan saatavani vaan kymmenen riksiä
vuoteensa."
"Joka tekee yhteensä tämän summan kahdessakymmenessä

viidessä vuodessa", lisäsi patruna.
"Saakelin kummallista; mutta hyvät ne on pitää, sanoi kokki

silmäkansistaan!"
"No ota sitten rahat, hyvä Striid", kehoitti patruna, joka ei voinut
olla hymyilemättä ukon kummastukselle.
"En missään tapauksessa… Sanokaa minulle, hyvä patruna,

kuinka kauan nämät rahat kestävät, jos minä saan viisitoista riksiä
kuukaudessa?"
"Lähes seitsemäntoista kuukautta; toisin sanoen, sinä saat

ainoastaan kymmenen viimeisenä kuukautena."
"Tahtooko patruna antaa minulle viisitoista nyt tänään ja sitten joka

kuukausi saman verran… minä en voi säästää, näettekös."
"Sinä siis tahdot, että minä rupean sinun kasööriksesi, mikä

lieneekin parasta. Sinä siis saat toistaiseksi kunkin kuun
ensimmäisenä päivänä käydä täällä ottamassa viisitoista riksiä, joka
jo on merkitty… hyvästi nyt vanha Striid."
Ukko kiitti nöyrimmästi ja läksi pois ilosta loistavilla silmillä.
"Kuiva ja totinen mies hän on, tuo Schwan", sanoi hän itsekseen;
"mutta saakelin rehellinen, sen olen havainnut aina siitä asti kuin
purjehdin hänen laivallaan… En minä olisi voinut kääntyä paremman
puoleen tässä asiassa?"
Tuossa lauseessaan oli ukko aivan oikeassa; sillä tämä niin
kutsuttu patruna, tukkukauppias ja ritari, sittemmin valtioneuvos
Hanno Niklas Schwan, oli kaikin puolin kunnioitettava ja rehellinen
mies, joka mielellään auttoi köyhää neuvolla. Ukko Striid saattoi
sentähden täydellä syyllä olla tyytyväinen kassansa hoitajaan, ja
niinpä hän olikin: sillä hän tiesi rahainsa olevan hyvissä käsissä.
"Kuinka rikas olisin voinut olla, jos olisin ymmärtänyt säästää

aikanani!" sanoi hän astuessaan kotihin päin. "Huonoa on olla
tuhlari. En minä koskaan olisi voinut luulla kymmenestä riksistä
tulevan niin paljon… sehän on koko melkoinen rahasumma. Mutta
kuinka hitolla nyt voin luuvaella perille joutumatta karille? Totta
puhuakseni en minä voi saada sitä pientä alusta tottelemaan
peräsintä. Minun täytyy hakea joku uusi väylä merikartaltani… Hei
nytpä se on käsissäni, sanoi entinen mies kun koetti ottaa
auringonsädettä kourahansa?"
Tuon hiljaisen juttelemisensa jälkeen, astui ukko muhkealla

tervehdyksellä rouvan luo, joka tuli hymyellen häntä vastaan ja kysyi,
mitenkä kauppa oli käynyt.
"Paremmin, kuin olisi voinut aavistaakaan!" vastasi ukko. "Minä

olen tehnyt merimatkan, joka on tuottava sata prosenttia voittoa
laivanomistajalle?"
"Oikeinhan te saatatte minut hämmästyksiin?"
"Niinpä luulisin, hyvä rouva… En itsekään oikein ymmärrä, kuinka

kävi; mutta saakelin hyvä onni on minulla ollut tällä matkallani…
olisin melkein valmis nostamaan lippuani mastonhuippuun… Nyt ei
teidän, hyvä rouvaseni, tarvitse tehdä niin paljon työtä öillä?"
"Mikä on tapahtunut, joka tekee teidän niin iloiseksi", kysyi rouva
uteliaasti; sillä hän näki ukon koko käytöksestä, että jotakin
erinomaista oli tapahtunut.
"Asian laita on se, rouvaseni", jatkoi ukko, "että minulla on iloinen

uutinen kerrottavana. Rouvan teoksilla on erinomainen menekki; sillä
ne ovat niin saakelin hienot ja somat, oikein kuin jos olisivat tuodut
suorastaan Kiinasta; mutta rouva myö ne liian halpaan. Niin minä
koko ajan olen ajatellut ja niin ajatteli eräs kauppias Läntisellä
Pitkälläkadulla, joka osti ne minulta kaikki yhtä aikaa tänään. Hän
sanoi tämän jälkeen tahtovansa ottaa niin paljon, kuin rouva vaan
ehtii valmistaa. Me teimme kohta kauppakontrahdin kaksinkertaiseen
hintaan. Hän oli niin innostunut kauppaan, että hän vaati minua
ottamaan viisitoista riksiä edeltäkäsin, ja varmuuden vuoksi tahtoo
hän joka kuukausi antaa saman verran?"
"Kiitos olkoon Jumalan!" huudahti rouva Woogman ja lensi

suorastaan ukon syliin.
Tämä käänsihe toisaalle, ikäänkuin jos ei olisi pitänyt itseään

ansiollisena edes tuntemaankaan hänen hengähdystänsä. Hän
sentään iloitsi sydämmessään tuosta sukkelasta jutusta, minkä hän
oli saanut rouvan uskomaan.
Ukon juttu ei sentään ollutkaan sulaa valetta, niinkuin lukija kenties

luulee; sillä ukko oli todella sopinut erään kauppiaan kanssa, joka
pani suurta arvoa rouva Woogman'in teoksiin, niin, että tämä tästä
lähin oli saava kaikki nämät teokset, mutta tavalliseen hintaan.
Ilo oli nyt suuri tuossa pienessä kodissa. Rouva Woogman pani
toimeen oikean kahvikestin, jossa ei puuttunut voita eikä
vehnäleipää. Hän kehoitti ukkoa täyttämään lastihuoneensa, minkä
tämä tekikin hyvällä omallatunnolla, koska hän tiesi jossakin määrin
olevansa syypää tähän iloiseen kestiin.
"Nyt teidän täytyy luvata minulle jotakin, isä kulta", sanoi rouva
Woogman Striidille.
"Mielelläni, jos suinkin voin", vastasi tämä liikutettuna, sillä nuo

sanat "isä kulta" vaikuttivat niin kummallisesti häneen.
"Te lupasitte minulle ett'ette enään ryyppäisi ja sen lupauksenne

olette te pitäneet", jatkoi rouva. "Nyt teidän myös pitää luvata, ett'ette
kiroele… rumaa on alinomaa lasketella kirouksia."
"Saattaa olla, hyvä rouva; mutta, hiisi vieköön, semmoista

tottumusta ei niin helposti voi heittää pois; se tippuu kiinni kuin
terva… Enkä minä luule, että se on niin kauhean suuri synti. Minä en
koskaan kiroo pahassa tarkoituksessa, ja silloinpa meidän
Herramme olisi erinomaisen kiukullinen, jos hän pitäisi lukua
muutamasta turhasta sanasta… Mutta tahdonpa sentään heittää
pois tuon saakelin pahan tapani, jos rouva niin tahtoo… teidän
tähtenne tahdon tehdä vaikka mitä, mutta varmaan tiedän ett'en
tässä asiassa onnistu.
"Kyllä minä luulen teidän onnistuvan… Ja kun nyt saan niin hyvän
maksun teoksistani, toivon minä myös kaikkea hyvää
tulevaisuudesta… Nyt saa Kustaa" — se oli vanhimman pojan nimi
— "ruveta käymään koulua ja todella oppia lukemaan. Toisia saan
itse opettaa, sen verran kun ehdin."
"Ja minä toivon, ett'ei rouva tästälähin tee työtä niin ylenmäärin",
virkkoi ukko.
*****
Vaikea on sanoa, vaan totuus toki tunnustettava, että molempain

toiveet menivät mitättömiin, kumminkin aluksi. Rouva Woogman teki
työtä yhtä paljon kuin ennen ja ukko kirosi yhtä hyvin tästälähin kuin
tätä ennen, vaikka miten koetti jättää tuota pahaa tapaa.
Heidän elämänsä kului muutoin mitä rauhaisammin. Kunkin kuun

ensi päivänä toi ukko kotiin kolmekymmentä riksiä, joiden edestä
rouva luullaksensa oli tehnyt työtä, ja silloin oli tavallisesti pienet
kahvipidot, jotka joka kerralta tulivat iloisemmiksi kun molemmat
näkivät että hyvin tulivat toimeen.
Ukko, joka sillä aikaa oli jättänyt ryyppimisen, oli raitistunut,

virkistynyt sekä ruumiin että hengen puolesta. Hän oli löytänyt
yhden, joka piti hänestä, ja samalla jotakin jonka eteen eli. Hän teki
siis työtä kaikin voimin ja auttoi melkoisesti kotoa. Talvella hän käveli
puita hakkaamassa, mutta kevään tullen jätti ukko maatoimet ja läksi
Yrjö-kalastajalle apumieheksi, sillä vasta vesillä oli hän oikein kuin
kotona, niinkuin hän itse sanoi. Kun hän sitte joskus tuli kotiin
muutama potkiva kala mukana ja rouva iloisesti puristi hänen
karheaa kättään, luuli ukko jo nauttivansa samaa suloa kuin kaikki
hyvät saanevat haudan toisella puolen.
Tuulisena huhtikuun iltana tuli ukko kotiin erittäin iloisella ja hyvällä

mielellä. Hänellä oli koko kasa kaloja mukana ja vielä pieni koira,
joka heti oli vikkelille pojille mieleen.
Se oli pieni laheakarvainen villakoira, mustankiiltävä, vaan käpälät

valkoiset. Viisaampaa koiran naamaa ei saata ajatella; halkikuono,
hieman pystyssä, vilkkaat, tarkkaat, ymmärtävät, kiiltävän ruskeat
silmät. Kaikissa liikkeissään osoitti se notkeutta ja kauneutta ja
samalla oikeaa järkevyyttä sekä tottumusta seuraelämään joka jo
näkyi hänen tervehtimistavastaan. Poikia hän nuolaisi nenän alta tai
yli suun ja huiskutteli hännällään kasvoille, mutta rouvaa hän vaan
suuteli kädelle ja istui sitte hiljaa ukon viereen.
"Kenen koira se on?" kysyivät kaikki.
"Minun se on", sanoi ukko. "Luullakseni merilintu se kuin

minäkin… hiiden sievä elukka. Katsokaa vaan miten viisaalta ja
ymmärtävältä hän näyttää,… onpa siinä pojassa sydäntä.
Sallittehan, rouva, että minä pidän tuon elukan… eihän se voi niin
paljoa syödä?"
"Syököön vähän tai paljon, niin voitte, vaariseni, minun puolestani

mielellänne pitää sen. En tiedä miten voisittekaan epäillä sitä, onhan
meillä kaikki yhteistä. Koira on tästä päivästä alkain perheemme
jäsen, jota kaikki pidämme hyvänä."
"Niin luulin ja sentähden otin hänet epäilemättä mukaani kotiin.

Yrjön akka, tuo vanha marakatti, tahtoi pitää tätä omanaan, mutta
siihen minä panin puntin eteen ja läksin matkaani. Akka seurasi
minua hyvän matkaa toruen pitkin katua; se akka on, näette rouva,
koko julma. Jos Herra hänetkin korjaa, niin ei hän lie paha
valikoimaan. Minä en koskaan astuisi yli heidän kynnyksensä, jos en
väliin pyrkisi vesille. Tänään kävi, tietäkää, navakka tuuli ja laineet
kuin kirkon harjat, ja hiisi tiesi miten tämä veitikka yllä pysyi."
"Onko koira parka sitte ollut veden vaarassa?" kysyi rouva, joka oli
utelias saada tietää miten ukko oli saanut tuon aarteensa.
"Oikein sattui, sanoi se, jolta nenä meni murskaksi. Olimme

tänään vähän ulkosaaristossa hailia pyytämässä. Verkkoa
selvitellessäni kuulin haukkumista laineilta, joka minua vallan
hämmästytti. Tähystelin joka haaralle ja huomasin vihdoin idästä
pienen mustan pilkun. Laskimme sinnepäin ja saimme useamman
kiekauksen perästä tämän pikku koiran veneesen. Hän pitelihe
käpälillään kiinni lankussa ja on luultavasti kotosin joltakin
hukkuneelta laivalta. Nyt on toki koira minun tai oikeammin meidän,
omilla käsillänihän minä olen sen nostanut laineista. Olipa hauskaa
nähdä miten kiitollinen hän oli vaivastani. Hän huiskutti häntäänsä ja
hyppi minua vastaan, aina väliin ikäänkuin ilovirttä veisaten. Kun
sitte pääsimme rantaan niin hän oikein tanssi ilosta. Hän on sitte
seurannut minua uskollisesti kuin varjoni, vaikka koetteeksi olen
jättänyt häntä erittäin hyväilemättä. Kun Yrjön akka tahtoi hänet
ottaa, vetäytyi hän varovasti jalkojeni väliin ja osoitti
tyytymättömyytensä äkäisellä ärinällä. Hän vainusi varmaan pahaa
ja sen vuoksi pidän hänestä."
Näitten tietöin jälkeen, joita koko perhe tarkoin kuunteli, osoitettiin

koiralle erinomaista ystävyyttä. Rouva Woogman antoi hänelle
viimeisen maitotilkan ja pojat olivat vallan tukehduttaa hänet
hyvälemisillään.
"Mikä sen nimi on?" kysyivät pojat monta kertaa saamatta

vastausta, sillä ukko ei vielä ollut ennättänyt tuumata sopivaa
nimitystä.
"Se on löytölapsi, jolle meidän pitää antaa nimi", sanoi rouva.
Hän otti käteensä muutaman tipan hajuvettä, kaatoi koiran päähän

ja lausui juhlallisesti:
"Minä kastan sinut nimelle Friid; sillä minä toivon että sinä tulet
rauhana ja siunauksena kotiimme."
"Arnon", huokasi ukko ja lisäsi vähän mietittyään, "hyvin sopiva
nimi."
— Että elämää kestäisi, on maailmassa tarpeen sekä riitaa että
rauhaa
[Ruotsin sana, strid merkitsee suomeksi taistelu, riita, frid,
rauha. Suom. muist.], muutoin kaikki kuolisi turroksiin.
"Se joka ei ole kokenut myrskyä, ei myöskään voi antaa oikeata

arvoa tyvenelle. Koko maailma on täynnä taistelua ja rauhaa… koira
ja minä olemme kuva maailmasta vähäisyydessä… Saakelin sukkela
keksintö."
"Koska tässä on ristiäiset", sanoi rouva leikillisellä hymyilyllä, "niin

minä saan kunnian tarjota läsnä olijoille kupillisen teetä."
Pian oli höyryävä teekannu pöydällä. Rouva tarjosi ystävällisellä

hymyilyllä vierailleen. Hän ei voinut saada heitä ottamaan vastaan
tarpeeksi. Hän jutteli ja puheli ukon kanssa, niin että hän ennen
pitkää oli saanut hänet syömään koko puolen tusinaa makeita
vehnäleivoksia, jotka olivat hänen omasta kädestä lähteneet, jonka
tähden ukko ei millään tavalla voinut kieltää ottamasta niitä vastaan.
Rouva ei suinkaan unhoittanut koiraakaan, joka oli saanut oikein
kunniasijan sohvan kulmassa, josta se viisailla silmillä katseli
ympärillään olevia.
Niin he yhdesss' iloitsivat

Aina aamun koittohon…
Vähälläkin ilon saapi,
Tyytyväinen vaan jos on.
Tuo uusi perheen jäsen, joksi me täydellä syyllä saatamme sanoa

Friid koiraa, oli, jos niin sopii sanoa koirasta, yksi noita harvinaisia
luonteita, jotka eivät kadota miellyttäväisyyttään, kun heidän
kanssaan lähemmin tutustuu. Sen ensimmäinen astunto
kotonäyttämöllä herätti jo suuria toiveita, ja nämä vahvistuivat hänen
käytöksensä kautta, joka herätti kunnioitusta ja ihmettelemistä,
niinkuin lukija kohta saa kuulla.
Ukko ei ollut monta päivää ollut yhdessä Friid-koiran kanssa,

ennenkuin hän huomasi koiran olevan erittäin viisaan ja taitavan
kaikenlaisissa konsteissa. Se ei ainoastaan taitanut kaikenlaisia
vähempiä kensteja, niinkuin hypätä kepin yli, kiittää ruuasta,
kumarrella haukottaen j.n.e. se taisi myös hypätä ylös pitkin
pisimmänkin miehen selkää ja ottaa lakin hänen päästään, tanssia
tuntikaudet takajaloillaan, välistä etujaloillakin, pitäen silloin toiset
kaksi jalkaansa korkealla ilmassa, sekä senkin seitsemän muuta
temppua. Paitsi tätä kelvollisuuttaan taiteellisella alalla näytti se
myöskin olevansa erinomainen käytännöllisessä elämässä. Se -taisi
rahat suussa mennä ulos kaupunkiin ostamaan tupakkaa,
vehnäleipää ja muuta, jotka asiat hän aina toimitti tyydyttävästi.
Näiden omaisuuksiensa tähden oli Friid rakastettu ja kunniassa

pidetty pienessä perheessä, jossa se poikien silmissä oli vähällä
pimentää itse ukko Striidinkin. Koira puolestaan piti paljon heistä
kaikista, jota se monella tavalla koetti osoittaa, mutta enimmin se
kumminkin pysyi ukon vieressä, jonka rakkain seurakumppani se oli
niin unissa kuin hereillä.
Ihmeellistä oli katsella, mikä syvä ja hellä ystävyys vallitsi heidän

välillään. He taisivat tunnit pitkät puhella keskenään siten nimittäin,
että ukko jutteli ja koira hiljakseen haukkua murisi, hypäten pystyyn
ja tarttuen ukon tuuheaan partaan.
Jos ukko Striid sattui menemään ulos, niin ettei koira sitä
huomannut, raappi se ovea ja vinkui, kunnes laskivat sen ulos, ja
silloin se haki ylös isäntänsä, vaikka hän jo olisi ehtinyt kauvas ulos
kaupunkiin. Niin oli ukonkin laita, kun koira oli asialla kaupungissa.
Hän silloin ehtimiseen katsahti ulos ikkunasta, eikä saanut rauhaa,
ennenkuin koira tuli takaisin.
Eräänä aamuna oli ukko lähettänyt Friidin ulos kaksitoista killinkiä

käärittynä nenäliinaan muassaan, millä sen piti ostaman
vehnäleipää. Ukko odotti kauvan koiraa, joka vastoin tavallisuutta ei
kuulunut tulevan kotiin.
"Joku vahinko on varmaankin nyt tullut koiralle", ajatteli ukko,

tarttui hattuun ja keppiinsä, jonka jälkeen hän läksi ulos hakemaan
kaivattua kumppaniaan.
Göta-kadun kulmassa, tuli koira hänen vastaansa, mutta ilman

leipää ja nenäliinaa. Se oli erittäin surullinen, Friid parka! Se ulvoi ja
pudisti päätään, juosten alas katua pitkin. Ukko tajusi, mitä koira
tarkoitti, ja seurasi perästä.
Kun he tulivat torille, seisahtui koira muutamain torimatamien

eteen. Se katseli heitä tarkkaan kotvasen aikaa, jonka jälkeen se
syöksi erästä lihavaa punaposkista eukkoa vastaan ja rupesi
haukkumaan kaikin voimin. Ukko lähestyi nyt tätä matamia ja lausui
vähän vihaisella äänellä:
"Hyvää päivää Yrjön matami! Te olette varmaankin tältä koiralta

ottaneet nenäliinan, johon oli vähän rahaa käärittynä."
Yrjön matami rupesi nyt haukkumaan ukkoa sanoilla semmoisilla,

ett'emme tahdo niitä tässä mainita.
Kun hän vihdoinkin oli lopettanut pitkät lorunsa, astui eräs toinen
vaimo esiin ja sanoi:
"Teidän syytöksenne on oikea, vanha Striid! Koira ostaa aina

leipää minulta, joka olen rehellinen. Tänäänkin sai se minulta
kahdentoista killingin edestä vehnäistä, jonka minä huolellisesti
käärin nenäliinaan ja annoin sille. Kun se sitten oli menossa
matkoihinsa, sattui se laskemaan kannettavansa maahan tähän
matamin eteen, joka paikalla otti sen ja potkaisi vielä päälle
päätteeksi koiraa. Se on sitten pitkän aikaa seisonut tässä
haukkuen, elukka raukka."
"Kiitoksia paljon sanoistanne", sanoi Striid. "Minä kyllä arvasin,

ett'ei koira olo ostanut siltä marakatilta, sillä se tuntee hyvin, niinkuin
minäkin, sen ruudin."
"Tänne pian vehnäset, matami!" — ärjäsi ukko nostaen keppiään

valmiiksi lyömään Yrjö-kalastajan vaimoa.
Tähän käskyynsä sai hän matamin hampaattomasta suusta uuden

joukon haukkumasanoja, jotka olivat vielä törkeämmät kuin äsköiset.
Ukko tiesi kyllä, ett'ei hän mitenkään olisi voinut puolustaa itseään
paljaalla suullaan: sillä harvat ihmiset maailmassa lienevät niin
suupalttia, kuin oikeat Tukholmin matamit: hän siis alkoi antaa
keppinsä tanssia paksun matamin selkää pitkin.
"Lyökää päälle vaan, niin saamme paistia", huusivat ympärillä

seisovat, matamit, jotka mielellään kärsivät selkäsaunaa, kun ei oma
selkä ollut kysymyksessä.
Ja ukko löi aika lailla, koira haukkui ja matami kiljui, kunnes kaksi
polisia tuli väliin ja teki lopun leikistä.
Pitkän kinan perästä sai ukko saatavansa ja matami sopivan

varoituksen, jonka jälkeen riita oli lopussa.
Kun ukko oli tullut kotia, puhui hän kohta rouvalle mitä oli
tapahtunut.
"Se oli Yrjö-kalastajan akka", sanoi hän, "joka oli tehnyt koko
kiusan ja olipa sentähden oikein hauskaa saada vähän pyykittää sitä
vanhaa nahkaa."
"Se oli hyvin pahasti tehty, isä hyvä!… Ettekö te kadu

käytöstänne?"
"En ensinkään, rouvaseni! Harakka näkee kyllä, minkä sian

selässä se on… Yrjön matami on paholaisen kumppani, niinkuin
minä usein olen sanonut. Minä olen jo kauvan vihannut häntä; hän
on aina ollut minulle kiusankarina, johon minä olen törmännyt niin
tyvenellä, kuin myrskysäällä. Minä olen kyllä koettanut välttää häntä,
mutta aina on minulla ollut vastatuuli, vaikka kuinka olen koettanut
hoitaa purjeitani… Tietäkää, rouva, että sinä aikana, kuin minä asuin
Yrjön luona, joskus tapahtui, että palasin kotia vähän hutikassa, ja
silloin oli hän erinomaisen ystävällinen, kunnes sai rahani
kynsihinsä. Välistä hän salaa tutki taskujani ja jos minä silloin satuin
huomaamaan hänen aikomuksensa, kas silloin hän ärisi ja kynsi
minua kuin villainen kissa. Kaikkea tätä olen minä voinut kärsiä,
mutta, jumal'auta, minä en kärsi, että hän ryövää ja potkii
koiraamme."

Full Download Financial Accounting 3rd Edition Spiceland Solutions Manual All Chapter 2024 PDF

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Full Download Financial Accounting 3rd Edition Spiceland Solutions Manual All Chapter 2024 PDF

Uploaded by

Document Information

Original Title

Copyright

Available Formats

Share this document

Share or Embed Document

Sharing Options

Did you find this document useful?

Is this content inappropriate?

Copyright:

Available Formats

Full Download Financial Accounting 3rd Edition Spiceland Solutions Manual All Chapter 2024 PDF

Uploaded by

Copyright:

Available Formats

Financial Accounting 3rd Edition

Spiceland Solutions Manual

Financial Accounting 3rd Edition Spiceland Test Bank

Financial Accounting 4th Edition Spiceland Solutions

Financial Accounting 5th Edition Spiceland Solutions

Financial Accounting Making the Connection 1st Edition

Financial Accounting 4th Edition Spiceland Test Bank

Intermediate Accounting 10th Edition Spiceland

Intermediate Accounting 8th Edition Spiceland Solutions

Intermediate Accounting 9th Edition Spiceland Solutions

Question 7-1 (LO 7-1)

Question 7-2 (LO 7-1)

Question 7-3 (LO 7-1)

Question 7-4 (LO 7-1)

Question 7-5 (LO 7-1)

© The McGraw-Hill Companies, Inc., 2014

Answers to Review Questions (continued)

Question 7-7 (LO 7-1)

Question 7-8 (LO 7-1)

Question 7-9 (LO 7-2)

Question 7-10 (LO 7-2)

Question 7-11 (LO 7-2)

Question 7-12 (LO 7-3)

© The McGraw-Hill Companies, Inc., 2014

Answers to Review Questions (continued)

Question 7-14 (LO 7-3)

Question 7-15 (LO 7-4)

Question 7-16 (LO 7-4)

Question 7-17 (LO 7-4)

Question 7-18 (LO 7-4)

Question 7-19 (LO 7-4)

© The McGraw-Hill Companies, Inc., 2014

Answers to Review Questions (continued)

Question 7-20 (LO 7-4)

Question 7-21 (LO 7-4)

Question 7-22 (LO 7-4)

Question 7-23 (LO 7-5)

Question 7-24 (LO 7-6)

© The McGraw-Hill Companies, Inc., 2014

Answers to Review Questions (continued)

Question 7-26 (LO 7-7)

*Question 7-27 (LO 7-8)

*Question 7-28 (LO 7-8)

© The McGraw-Hill Companies, Inc., 2014

Brief Exercise 7-2 (LO 7-1)

Brief Exercise 7-3 (LO 7-2)

© The McGraw-Hill Companies, Inc., 2014

Brief Exercise 7-4 (LO 7-2)

Brief Exercise 7-5 (LO 7-3)

Brief Exercise 7-6 (LO 7-4)

© The McGraw-Hill Companies, Inc., 2014

Brief Exercise 7-7 (LO 7-4)

Brief Exercise 7-8 (LO 7-4)

Depreciation $30,000 – $3,000

Depreciation = $30,000 x 2/4 = $15,000

Depreciation $30,000 – $3,000 $1.35 per hour

Brief Exercise 7-9 (LO 7-5)

© The McGraw-Hill Companies, Inc., 2014

Brief Exercise 7-10 (LO 7-6)