Full download test bank at ebook textbookfull.

com

Doing Your Research Project: A

Guide For First-Time Researchers

CLICK LINK TO DOWLOAD

https://textbookfull.com/product/doing-your-
research-project-a-guide-for-first-time-
researchers-7th-edition-stephen-waters/

textbookfull
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Managing Your First S1000D Project A Guide for

Technical Publications Project Managers 2nd Edition
Sandra Urias

https://textbookfull.com/product/managing-your-
first-s1000d-project-a-guide-for-technical-publications-project-
managers-2nd-edition-sandra-urias/

Doing Academic Research A Practical Guide to Research

Methods and Analysis 1st Edition Ted Gournelos

https://textbookfull.com/product/doing-academic-research-a-
practical-guide-to-research-methods-and-analysis-1st-edition-ted-
gournelos/

First Time Landlord Your Guide to Renting Out a Single

Family Home 4th Edition Janet Portman

https://textbookfull.com/product/first-time-landlord-your-guide-
to-renting-out-a-single-family-home-4th-edition-janet-portman/

Becoming Metric Wise A Bibliometric Guide for

Researchers 1st Edition Ronald Rousseau

https://textbookfull.com/product/becoming-metric-wise-a-
bibliometric-guide-for-researchers-1st-edition-ronald-rousseau/
How To Do Your Research Project 3rd Edition Gary Thomas

https://textbookfull.com/product/how-to-do-your-research-
project-3rd-edition-gary-thomas/

Better Data Visualizations: A Guide For Scholars,

Researchers, And Wonks Jonathan Schwabish

https://textbookfull.com/product/better-data-visualizations-a-
guide-for-scholars-researchers-and-wonks-jonathan-schwabish/

Total Project Control A Practitioner s Guide to

Managing Projects as Investments Second Edition Stephen
A. Devaux (Author)

https://textbookfull.com/product/total-project-control-a-
practitioner-s-guide-to-managing-projects-as-investments-second-
edition-stephen-a-devaux-author/

The Productivity Project Accomplishing More by Managing

Your Time Attention and Energy Bailey

https://textbookfull.com/product/the-productivity-project-
accomplishing-more-by-managing-your-time-attention-and-energy-
bailey/

Prescriber s Guide Stahl s Essential Psychopharmacology

7th Edition Stephen M. Stahl

https://textbookfull.com/product/prescriber-s-guide-stahl-s-
essential-psychopharmacology-7th-edition-stephen-m-stahl/
Open University Press
McGraw-Hill Education
8th Floor, 338 Euston Road
London
England
NW1 3BH

[email protected]
www.openup.co.uk

and Two Penn Plaza, New York, NY 10121-2289, USA

First published 1987

Second edition published 1993
Third edition published 1999
Fourth edition published 2005
Fifth edition published 2010
Sixth edition published 2014
First published in this seventh edition 2018

Copyright © Open International Publishing Ltd, 2018

All rights reserved. Except for the quotation of short passages for the purposes of criticism and review, no
part of this publication may be reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by
any means, electronic, mechanical, photocopying, recording or otherwise, without the prior written
permission of the publisher or a licence from the Copyright Licensing Agency Limited. Details of such
licences (for reprographic reproduction) may be obtained from the Copyright Licensing Agency Ltd of
Saffron House, 6–10 Kirby Street, London EC1N 8TS.

A catalogue record of this book is available from the British Library

ISBN-13: 978-0-335-24338-9
ISBN-10: 0-33-524339-X
eISBN: 978-0-335-24339-6

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

CIP data applied for

Typeset by Transforma Pvt. Ltd., Chennai, India

Fictitious names of companies, products, people, characters and/or data that may be used herein (in case
studies or in examples) are not intended to represent any real individual, company, product or event.
Dedicated to the memory of Judith Bell: 1929–2015
 Foreword
Acknowledgements

Introduction

PART I Preparing the Ground

1 The Researcher and the Research Journey
2 Approaches to Research
3 Planning the Project
4 Ethics and Integrity in Research
5 Reading, Referencing and the Management of Information
6 Literature Searching
7 The Review of the Literature

PART II Selecting Methods of Data Collection

8 The Analysis of Documentary Evidence
9 Using the Internet and Social Media in Research
10 Designing and Administering Surveys
11 Planning and Conducting Interviews
12 Diaries, Logs, Critical Incidents, Blogs and Vlogs
13 Observation

PART III Interpreting the Evidence and Reporting the Findings

14 Interpreting the Evidence and Reporting the Findings
15 Writing the Report

Glossary
References
Index
 Foreword
Acknowledgements

Introduction

PART I Preparing the Ground

1 The Researcher and the Research Journey
Introduction
The research journey
Navigating the maze
What it means to carry out research
What it means to be a researcher
The role of a researcher
Intentional roles of the researcher
Unintentional roles of the researcher
The responsibilities of the researcher
Self-reflection
The Researcher and the Research Journey Checklist
Further reading
2 Approaches to Research
Introduction
Styles of research
Advantages and disadvantages of quantitative and qualitative research methods
Action research and the role of practitioner researchers
Case study
Survey
Applied research
The experimental style
Ethnography and the ethnographic style of research
The grounded theory approach
Thematic analysis
Narrative inquiry and stories
Which approach?
Self-reflection
Laying the Groundwork Checklist
Further reading
3 Planning the Project
 Introduction
Selecting a topic
Getting started
The purpose of the study
Hypotheses, objectives and researchable questions
Working title and the project outline
Timing
Supervision
Codes of practice for supervision
Keeping records of supervisory tutorials
The research experience
Writing as you go along and the research diary
Self-reflection
Planning the Project Checklist
Further reading
4 Ethics and Integrity in Research
Introduction
The difference between ethics and morals
Research contracts, codes of practice, protocols and the principle of informed consent
Ethics committees
Confidentiality and anonymity
Safeguarding confidentiality and anonymity if disseminating information online
Ethical research in practice, the problems of ‘inside’ research and personal codes of practice
Codes of ethical practice relating to intellectual ownership/property
Self-reflection
Ethics and Integrity in Research Checklist
Further reading
5 Reading, Referencing and the Management of Information
Introduction
Reading
Note-taking
Note-taking and guarding against plagiarism
Referencing
Creating, editing and storing references
Backing-up: better safe than sorry
Making a note of references
The management of information
A lot of fuss about nothing?
Self-reflection
Reading, Note-taking, Guarding against Plagiarism, Referencing and the Management of Information
Checklist
Further reading
6 Literature Searching
Introduction
Defining the parameters of your search (search limiters) and keywords
Focusing, refining and grouping your keywords
Digital or print?
Libraries, librarians – and books
Google Search
Google Books
Journals
Evaluating sources
 Copyright and licensing restrictions when downloading items from the web
Self-reflection
The Top Ten Guide to Searching the Internet Checklist
Further reading
7 The Review of the Literature
Introduction
The ‘critical review’ of the literature
Theory and theoretical (or conceptual) frameworks
The ‘critical review’ in practice
Reviewing the reviews
Using quotations
Self-reflection
Review of the Literature Checklist
Further reading

PART II Selecting Methods of Data Collection

Introduction
Constraints
Reliability and validity
Thinking about computerized data analysis?
Not thinking about computerized data analysis?
A reminder!
Further reading
8 The Analysis of Documentary Evidence
Introduction
The nature of documentary evidence
Approaches to documents
The location of documents
The selection of documents
The critical analysis of documents
Fact or bias?
Self-reflection
The Analysis of Documentary Evidence Checklist
Further reading
9 Using the Internet and Social Media in Research
Introduction
Ethical considerations in the use of the Internet and social media for the collection of data
Social media, the research process and social digital tools
Using social media in research
Summary
Self-reflection
Using Social Media in Research Checklist
Further reading
10 Designing and Administering Surveys
Introduction
Exactly what do you need to find out?
Question types
Question wording
Appearance and layout
Drawing a sample
Piloting the survey
Distribution and return of surveys
 The rights of respondents and your rights and responsibilities
Non-response
Analysis of data
Self-reflection and recap
Designing and Administering Surveys Checklist
Further reading
11 Planning and Conducting Interviews
Introduction
Advantages and disadvantages of the interview
The ethics of conducting interviews
Question wording
The interview schedule
Group interviews and focus groups
Recording interviews
Skype and Google Hangouts
Bias – the old enemy
Remember!
Self-reflection
Planning and Conducting Interviews Checklist
Further reading
12 Diaries, Logs, Critical Incidents, Blogs and Vlogs
Introduction
Representativeness
The diary-interview method
Piloting returns forms and instructions to participants
Five case studies
The ethics of diary use
Blogs and vlogs
Self-reflection
Diaries, Logs, Critical Incidents, Blogs and Vlogs Checklist
Further reading
13 Observation
Introduction
Unstructured observation
Participant observation
Structured observation and keeping records
Recording behaviour
Content
A few (more) words of warning
After the event
Self-reflection
Observation Checklist
Further reading

PART III Interpreting the Evidence and Reporting the Findings

14 Interpreting the Evidence and Reporting the Findings
Introduction
List questions
Quantity and category questions
Measures of central tendency
Coding
Grids
 Scales
Verbal questions
Conclusions
Self-reflection
Interpreting the Evidence and Reporting the Findings Checklist
Further reading
15 Writing the Report
Introduction
Getting started
The final writing task
Structuring the report
The need for revision
Any possibility of plagiarism?
Evaluating your own research
Self-reflection
Writing the Report Checklist
Further reading

Glossary
References
Index
Judith Margaret Bell, MBE, PhD was born in Nottinghamshire in September
1929.
Judith went to a primary school near her home. She passed the exam to attend
Brincliffe Girls School, where she learned shorthand and typing, skills that she
used throughout her life. Subsequently, Judith left school to work on the local
market. She also attended the local college in Nottingham to learn French and
Spanish. Judith then went to Manchester University to develop her love of
languages further. She spent a year at Madrid University, shortly after the
Spanish Government had opened its borders at the end of the Civil War. Her
fellow students were Spanish and so Judith’s fluency improved dramatically!
On returning to England, Judith was awarded a Fulbright Fellowship to spend
time at the University of Madison in Wisconsin. While in the United States, she
visited Mexico and Machu Picchu in Peru. Judith taught Spanish and completed
a Master’s in Spanish before returning to England, having made many new
friends, some of whom visited England with a choir to sing in English churches.
Judith’s first job back in England was to teach shorthand and typing in Hull.
She moved to Ilkeston College in Derbyshire where she became Head of
Department of Languages, Catering and General Studies before being promoted
to Vice Principal of the College and then Acting Principal. While at Ilkeston
College, Judith completed a PhD at Nottingham University.
She then moved to Sheffield University, before working for the Open
University in Manchester. She wrote several course books for the Open
University, the best known of which is Doing Your Research Project , first
published in 1987. Doing Your Research Project has sold over 300,000 copies
and has been translated into seven languages.
Judith went on to work for Her Majesty’s Inspectorate in the Further
Education sector. She was awarded an Open University doctorate in 1997 and an
MBE in the same year.
 Judith also held honorary professorships at the Universities of Lancaster,
Warwick, Leeds and Nottingham, as well as assisting with the development of
universities in Australia.
Judith Bell passed away in February 2015.

Fred Bell
March 2018
As Fred Bell’s Foreword explains, Judith Bell sadly died after the sixth edition
of Doing Your Research Project was published. It has been my privilege to have
known Judith since being taught by her on an Open University Educational
Management course in 1984 and subsequently collaborating on the first edition
of what has become one of the best-selling texts for first-time researchers. I
know that Judith would want me to continue to acknowledge friends, colleagues
and former research students who gave her their support to overcome the
inevitable challenges that accompany writing and updating a book of this nature.
Brendan Duffy , an exceptional former student of Judith’s, wrote Chapter 8 ,
‘The analysis of documentary evidence’, included in this and earlier editions.
Following extensive experience as a teacher and Deputy Head at various
educational levels, as well as contributions to teaching economic history,
educational management and history at the University of Salford and the Open
University, Brendan Duffy, PhD continues to publish academic articles on
nineteenth-century British history.
Brendan first met Judith Bell as his tutor for the Advanced Diploma in
Educational Management at the Open University. She became a friend who
proved to be a great source of inspiration and encouragement throughout his
educational career. After she invited him to collaborate with her, he found it a
great pleasure to contribute from the very start and throughout the subsequent
editions of Doing Your Research Project .
Thanks go to Gilbert Fan , Singaporean-based former postgraduate student of
the University of Sheffield, who permitted Judith to quote parts of his MEd
literature review in Chapter 7 and to John Richardson and Alan Woodley ,
both of the UK Open University, who gave Judith permission to quote from their
journal article, ‘Another look at the role of age, gender and subject as predictors
of academic attainment in higher education’ (Richardson and Woodley 2003).
Judith also acknowledged the contributions of two friends, Jan Gray , who
provided the narrative inquiry sections in Chapter 2 , and Katie Waterhouse ,
who supplied the ‘The top ten guide to searching the Internet checklist’ in
Chapter 6 . Her thanks to you both.
In Judith’s experience, good librarians generally know everything about most
things and so she ‘persuaded’ Richard Pears , co-author of Cite Them Right
(Pears and Shields 2013) and then faculty support librarian at Durham
University library, to read and comment on Chapter 6 (‘Literature searching’)
when she drafted it for the fifth edition. He commented in great detail and also
brought her up to date about online search facilities in libraries – and a great deal
more.
Fred Bell took on the boring task of reading all the scripts and checking that
the figures, tables, graphs and the like matched the texts. Judith described how
he winced at what he regarded as some of her oversimplifications and
‘unscientific’ language, and how she learnt which of his complaints and
objections to ignore and which to accept with gratitude.
Judith also expressed her gratitude to Michael Youngman , formerly of the
University of Nottingham, who devised the question types in Chapter 10 , which
have eased the burden of many research students in the early days of designing
surveys and interpreting the results. The generous assistance and support he
invariably gave to many struggling PhD students, including Judith, made the
difference between their dropping out altogether and actually finishing.
Judith always enjoyed Chris Madden ’s mazes, which appeared on the front
cover of the first to the fifth editions of this book. Judith acknowledged Clare
Wood , whose interpretation of the research maze stayed true to Chris’s original
concept in the sixth edition and now in the seventh edition. Judith would often
smile at the pictures of distraught researchers going down blind alleys, attacking
their laptops, losing patience and wondering why they ever started on the
research in the first place. ‘Yes’, she would say, ‘been there; done that!’
However, the overall image is of students who managed to negotiate the maze
and, having overcome the difficulties experienced by all researchers, are seen to
be leaving it deliriously happy, in academic gowns, holding their diplomas above
their heads, throwing their mortarboards in the air and setting out on new
journeys to do more and even better research. The book would not be the same
without the maze.
Nor could this seventh edition have been produced without all of your support
and encouragement. To you all, our grateful thanks.

Judith Bell and Stephen Waters

Doing Your Research Project is intended for those of you who are about to
undertake research for what I refer to as a ‘100-hour project’, an undergraduate
dissertation or a postgraduate thesis. This new, seventh edition follows the same
tried-and-tested format as the previous six editions. It has, however, been
thoroughly revised and updated throughout, reflecting developments in research
practice and in the fast-paced world in which we operate as students, faculty
members and researchers. A new chapter, ‘The researcher and the research
journey’, has been added to the beginning of the book to explore what it means
to be a researcher and to reflect on the roles you will adopt when carrying out
your research project. ‘Using the Internet and social media in research’, which
has become Chapter 9 , has been extensively updated and expanded to
acknowledge the significant increase in the number and influence of social
media and digital platforms since the sixth edition and the way social media has
become an indispensable part of our personal and academic everyday lives. You
will also find that self-reflection questions have been added before the checklists
at the end of each chapter to provoke thoughts about the content and what action
you will take next. As in the previous edition, the features that readers told us
were helpful when navigating through the book have been retained:

• Chapter introductions provide ‘at a glance’ lists of the key concepts and new
ideas you will come across when you read each chapter.
• Dead End!’ boxes highlight potential risks or research problems, to help you to
avoid the common pitfalls that can lead you down blind alleys in the research
maze.
• Key terms boxes appear in each chapter linked to a glossary, providing you
with a guide to core concepts and research vocabu1ary.
• Checklists are placed at the end of all chapters, reminding you of best research
 practice and helping you work through the research process step by step.
• Further reading sections provide ‘jumping off’ points to extend your learning
about research methods and techniques.
• Comprehensive references provide further sources that will prove invaluable to
you as you progress through your project and develop your skills as an
academic researcher.

Regardless of the topic or your discipline, the problems facing you will be
much the same. You will need to select a topic, identify the objectives of your
study, plan and design a suitable methodology, devise research instruments,
negotiate access to institutions, materials and people, collect, analyse and present
information, and, finally, produce a well-written report. Whatever the size of the
undertaking, techniques have to be mastered and a plan of action devised that
does not attempt more than the limitations of expertise, time and access permit.
Large-scale research projects will require sophisticated techniques, maybe
even statistical analysis, but it is quite possible to produce a worthwhile study
with a minimum of statistical knowledge. We all learn how to do research by
actually doing it, but a great deal of time can be wasted and goodwill dissipated
by inadequate preparation.
This book aims to provide you with the tools to do the job, to help you to
avoid some of the pitfalls and time-consuming false trails that can eat into your
time allowance, to establish good research habits and to take you from the stage
of selecting a topic through to the production of a well-planned,
methodologically sound and well-written final report or thesis – ON TIME.
There is, after all, little point in doing all the work if you never manage to
submit!
No book can take the place of a good supervisor but, if you can familiarize
yourself with basic approaches and techniques, you will be able to make full use
of your tutorial time for priority issues.
PART I

Preparing the Ground

As a first-time researcher, you are probably a little daunted by the task

ahead of you. Not only are you faced with deciding what or who you are
going to research but also how you are going to collect data, what to do
with it when you have got it, and how to write up your findings. As the
maze on the front cover suggests, the path ahead is unlikely to be direct and
you will take many twists and turns and go down a few blind alleys before
you reach your goal. I understand how you might be feeling – after all, I
was once in the same position myself. I wrote this book to act as your guide
through the maze of research and to give you advance warning of possible
dead ends and pitfalls so that you avoid making the same mistakes I once
made. We all learn by making mistakes and experiencing failure – but it is
much less painful to learn from other people’s errors!
The first part of the book sets out the range of research methods and
approaches that you have at your disposal and considers what you need to
do before you begin to collect your data. Chapter 1 explores what it means
to be a researcher and considers what you need to take into account when
embarking on your research journey. Chapter 2 takes you through the
advantages and disadvantages of each research method, providing essential
information to enable you to decide which is the most appropriate for
 collecting your data. If you have yet to decide on the focus of your research,
that’s fine – you can always come back to Chapter 2 later.

Chapter 3 looks at planning and structuring your research and how you might
make notes during this process. While writing the report seems a long way off
right now, it is important to be able to visualize how the report will be organized
and to appreciate how it might look when completed. As you will see, there is
far less variation in the format of research reports than you might think, and
understanding how you should present your research is important from the
outset.
Ethical considerations are reviewed in Chapter 4 . Even experienced
researchers begin with the best of intentions, but they sometimes come across
ethical issues they failed to see or appreciate. The issues of anonymity and
confidentiality are examined, and Stephen Waters explains how his intention that
the participants in his insider study of his own institution should remain
anonymous was undermined by his lack of foresight when the report was written
up. Luckily, the research report was not adversely affected and participants
kindly overlooked what could have been a potential problem, as their identities
were unintentionally revealed. We would rather you do not depend on luck but
avoid such problems occurring in the first place.
Part I also devotes a significant amount of space to how you manage
information, how you organize references and avoid plagiarism – using other
people’s words and ideas as your own. It asks important questions about whether
you will understand notes you have made today in the future. Even if you have a
good memory, will you really be able to go back to a specific page in a book to
retrieve a quotation that you have forgotten to write out in full? The answer is
almost certainly that you will not, and so it is important to get into the habit of
making detailed notes from the start – on everything, even if you think you will
never use it. While careful note-taking is time-consuming, it will save hours,
perhaps days, of work later in your research when you would otherwise have to
retrace your steps before setting out on your research journey again.
Whatever your research topic, it is highly unlikely that you will be the first
person to have researched the area, although the specific focus of your research
may be original (and if you are a PhD student, this will be essential). Chapters 6
and 7 concentrate on how to find relevant literature on your research topic and
how you should go about writing a review of the literature you find. This will
help you to put your research in the context of previous investigations and will
enable you to compare your findings with those of researchers who have gone
before you. A literature review should also give you a valuable insight into the
advantages and disadvantages of previous research, enabling you to build on
researchers’ successes and helping you to avoid similar problems.
I do not claim to be able to offer you an untroubled path through the research
maze. Nevertheless, I hope that this book will be a useful guide along the way.
However challenging your research journey, I know what a great learning
experience it is and how immensely rewarding completing a research project can
be. I wish you well as you set out on your journey.
 1 The Researcher and the
Research Journey

INTRODUCTION

Chapter 1 invites you to set out on your research journey. It considers what it means to carry out
research and explores the roles and responsibilities that you will accept. It invites you to consider the
difference between roles that are explicit and roles that you might be asked to perform by your
participants. It prompts you to anticipate how you would overcome the challenges of being expected to
undertake ‘unintentional’ roles. In this chapter, you will find:

• A suggestion that undertaking research for the first time is like a journey: the more you can plan for it
and anticipate twists and turns, the more likely it is that you will avoid detours and reach your
destination on time.
• An explanation of what it means to carry out research.
• A discussion about what it means to adopt the role of a researcher.
• The ‘intentional’ and ‘unintentional’ roles of a researcher.
• The responsibilities of carrying out research.

Key terms
The following key terms are highlighted on the pages shown. You will find a definition for each
term in the glossary at the back of the book.
Research 10 Role: Intentional 14
Hypothesis 11 Role: Unintentional 16
Researcher Development Framework 12 Responsibility (of the researcher) 18
The research journey
‘ If you don’t know where you’re going, any road will get you there.’
Lewis Carroll, Alice’s Adventures in Wonderland

Wherever you are reading this page, you made a journey to get here. Unless
something unexpected happened and you are taking a journey you hadn’t
anticipated or you have ended up at an unintended location, you knew how to get
to your destination. Your journey may have included several stages and different
forms of transport. If the journey was unfamiliar, you might have used Google
maps to help you reach your destination. If so, you would know how long the
journey would take and the landmarks you would pass en route. However you
made that journey, you were responsible for making the decisions that led to
where you are now.
You might well be asking, ‘Yes . . . but what has this to do with research? I
don’t have much time. I just want to get going! The sooner I start, the sooner I’ll
finish!’ This is understandable. We all have busy lives and competing demands
that take up our time. But just like a physical journey, your journey through your
research project, from deciding on your topic, to writing a research brief or
proposal, to gathering data, to analysis, to arriving at the final stage of writing
up, needs to be planned if you are to reach your destination – a completed report,
submitted on time. Many hours will be saved if, before you set out on your
research journey, you have mapped out a step-by-step route, with dates by which
each stage is to be completed. This book will be your guide along the way.
Lewis Carroll’s indisputable logic at the head of this chapter is a humorous
but apt warning that we need to know where we are going to be able to plan our
route and avoid aimless wandering. There is of course a place for travelling
without a destination and allowing experiences to shape our journey.
Backpacking is a wonderful way to see the world, as well as to expand our
knowledge and shape who we are. But when we take on the role of a researcher,
what we will learn and our ultimate success rely on a detailed road map, based
on the experience of those who have travelled along the route before us.
On page 4, you will find a flowchart of your research journey, with each stage
connected to the one after it by a breadcrumb trail. You can find information
about the topics identified in each stage at the head of each chapter in the book.
The number of the relevant chapter is identified below the text in each stage. As
the aim of Doing Your Research Project is to provide an easy-to-read guide to
the process of conducting and writing up a research study, I would strongly
advise you to read through the whole book before starting out on your project. If
you have read through the book, you can then revisit each stage before
embarking on it. If time does not allow for this or you are anxious to get going,
you must at least read the chapter or chapters linked to each stage in advance of
tackling it. Some researchers have found it useful to re-create the flowchart on
page 4 in digital format and to shade the boxes as they are completed. Others
have taken an image of the flowchart using the camera on their mobile/cell
phone so that they have it with them as a reference guide and a reminder of their
progress.

Navigating the maze

The graphic of the maze on the cover of the book serves as a friendly warning
that your research journey may take unexpected twists and turns and you may
encounter challenges and setbacks that you had not anticipated. At times, you
may become frustrated or even angry if things are not going well. Hopefully, you
will avoid taking it out on your laptop, as one researcher is seen to be doing at
the beginning of the maze on the front cover! The more organized you are, with
clear plans of how you are going to carry out your research, the less the ‘secret
destinations’ you encounter will disrupt your progress or throw you off track.

What it means to carry out research

The online Cambridge Dictionary defines research as ‘a detailed study of the
subject, especially in order to discover (new) information or reach a (new)
understanding’. Research consists of three steps: the posing of a question, the
collection of data to answer the question, and presenting an answer to the
question. Chapter 3 of this book refers to the creation of a hypothesis that the
researcher tests by gathering data in order to arrive at new knowledge or a new
understanding. A hypothesis is an educated guess or proposal based on current
knowledge, the validity of which, when investigated, is tested by the evidence.
Hypotheses are the foundation of scientific research that uses mainly quantitative
methods of data collection to decide whether the hypothesis can be substantiated,
often running an experiment to test the evidence. While a hypothesis is often
written in the form of a statement, underlying it will be a question to be
answered.
An example of a research hypothesis in education is: ‘Visual learning
increases the progress of autistic children in Year 11.’ A hypothesis in social
science research might be: ‘If prisoners receive counselling while in jail, they are
less likely to re-offend after release.’ A hypothesis in scientific research:
‘Practising mindfulness increases the amount of serotonin in the brain.’ Each of
these hypotheses asks a question: ‘Does visual learning increase the progress of
autistic children in Year 11?’; ‘Does providing counselling to prisoners make it
less likely that they will re-offend on release?’; and ‘Does practising mindfulness
increase the amount of serotonin in the brain?’ The aim of the research study in
each case is to gather data and information (evidence) that will enable the
researcher to provide an answer to the underlying or implicit question. The
researcher must be open to the possibility that a definitive answer cannot be
found and that more research is required to explore the matter further. It is not
unknown for even experienced researchers to be influenced by their own opinion
of what the answer to the research question will be, or to collect data that is
biased towards the answer they would like to find. While deliberate unethical
practices in research are rare, unintended bias, operating at below the
researcher’s level of awareness, is more common. One of the key characteristics
of a researcher is to be open-minded and to be prepared to be surprised, both by
what they find and what the data tells them. In this respect, their role can be
compared to that of a detective, assembling the evidence to try to find answers to
what appears to be a crime.

What it means to be a researcher

If the purpose of research is to attempt to provide answers to questions by
collecting and analysing data and information, it follows that someone who is
occupied in this process is a researcher. In 2011, Vitae, a not-for-profit
organization that supports the professional development of researchers,
published the Researcher Development Framework (RDF) . The RDF is
designed to support the personal, professional and career development of
researchers in higher education, with a focus on PhD students. The RDF is also
applicable to all research conducted within higher education institutions. It ‘. . .
articulates the knowledge, behaviours and attributes of successful researchers
and encourages them to realise their potential’ (p. 1). The RDF was created from
empirical data collected by interviewing researchers on what they considered
were the characteristics of excellent researchers. From the information provided,
descriptors were drawn up into four ‘domains’ and twelve sub-domains. The
domains and sub-domains identified the knowledge, intellectual abilities,
techniques and professional standards required to do research. The RDF also
defined the personal qualities and skills the researcher needs in order to work
effectively with others. The four domains are:
• A: Knowledge and intellectual abilities
• B: Personal effectiveness
• C: Research governance and organization – knowledge of the standards,
requirements and professionalism to do research
• D: Engagement, influence and impact – the knowledge and skills to work with
others and ensure that the research process and findings have an impact
beyond the confines of the project.

As a first-time researcher just starting out on your research journey, you are
unlikely to need to consult the RDF in detail. I have, therefore, chosen a
selection of descriptors from Domain A: ‘Knowledge and intellectual abilities’
and Domain B: ‘Personal effectiveness’, which I think apply as much to a first-
time researcher as to someone experienced in conducting research.

Domain A: Knowledge and intellectual abilities

• research methods: theoretical knowledge

• research methods: practical application
• information-seeking
• academic literacy and numeracy
• analysing
• synthesizing
• critical thinking
• evaluating
• problem-solving
• enquiring mind.

Domain B: Personal effectiveness

• enthusiasm
• perseverance
• integrity
• self-confidence
• self-reflection
• responsibility
• preparation and prioritization
• time management.
Before you start feeling overwhelmed by the qualities and skills that the RDF
identifies, bear in mind that part of the learning process is to develop these skills
and qualities during the course of your research project. If you continue your
research journey beyond your initial research study, this process will continue
during Master’s or PhD research and beyond. You will see that many of the
descriptors are life skills that most of us continue to improve throughout our
lives.

The role of a researcher

On the face of it, the role of a researcher may seem obvious: the collection of
information (data) in an attempt to answer a research question, analyse the
findings and write a report which concludes whether, or to what extent, the
research question has been answered. This is, of course, true. However, in the
course of gathering the information, the researcher may take on a parallel role or
roles. These roles I describe as ‘intentional ’ and ‘unintentional ’. Let me
explain what I mean by this.

Intentional roles of the researcher

An intentional role relates to why the researcher is conducting the research. It is
transparent, explicit and understood by participants. Here are some possible
intentional roles:

• Final-year undergraduate doing a research study supervised by a tutor

• Master’s student undertaking research for his or her dissertation
• PhD student carrying out research to gain a doctorate
• Research fellow employed by an organization to carry out research on its
behalf, e.g. a National Health Service (NHS) Trust employs a researcher to
identify which interventions are the most effective in supporting children with
mental health issues
• Teacher in a school conducting action research to find out how students could
improve their revision techniques as part of a professional development
course.

It may be that the researcher takes on two or more roles at the same time, as in
the final example, where the researcher is both a teacher and a student studying
for a qualification. These roles are ‘intentional’ in the sense that the researcher is
aware of them from the outset. These are the roles that will be made explicit to
the individuals who will be the ‘participants’ or ‘subjects’ of the research itself,
and from whom the researcher will gather data, and the organization within
which the research is being conducted.
I have chosen a selection of factors from Domains C and D of the RDF that
you need to take into account, especially during data collection. They may be
relevant to a greater or lesser extent to your role, depending on your research
topic.

Domain C: Research governance and organization

• health and safety

• ethics and principles
• legal requirements (including avoiding plagiarism and acknowledging sources)
• respect and confidentiality
• research strategy
• project planning and delivery
• risk management.

Domain D: Engagement, influence and impact

• society and culture

• equality and diversity
• collaboration
• people management.

All research takes place in a social and cultural context and an important aspect
of the researcher’s role is to understand how participants might view their
research. You will have additional responsibilities if, for example, you are
conducting a research study within the NHS or in the legal or criminal justice
system, which have their own ethical requirements, especially when gathering
information directly from participants. Ethical considerations are addressed in
more detail in Chapter 4 . You are advised to be explicit about your role and to
provide a detailed explanation to participants of the purpose of your research and
what you will do with the information you collect from them.

Unintentional roles of the researcher

Another random document with
no related content on Scribd:
 Nyt hän toi roskajoukkonsa pois Upitasta lähettääkseen sen
Kiejdanyyn. Kun joukko pysähtyi Wodoktyn edustalle, ja Aleksandra-
neiti huomasi sen ikkunasta, niin hän ihan säikähti; sellaiselta
rosvojoukko näytti. Jokainen oli puettu eri tavalla: millä oli viholliselta
anastettu kypärä päässä, millä kasakkalakki, hattu tai muu reuhka,
toisilla oli yllä haalistunut samettinuttu, toisilla turkki, ja aseina oli
pyssyjä, keihäitä, kirveitä. Hevoset olivat laihoja, pörröisiä, ja valjaat
kenellä puolalaiset, kenellä venäläiset tai turkkilaiset. Oleńka
rauhoittui vasta sitten, kun herra Andrzej, reippaana ja iloisena kuten
aina, hyökkäsi huoneeseen ja tulisesti suuteli hänen käsiään.

Oleńka oli päättänyt ottaa hänet vastaan kylmästi ja ankarasti,

mutta hän ei voinut voittaa sitä iloa, minkä soturin tulo aiheutti.
Muuten lienee tässä ollut naisen kavaluuttakin mukana, sillä
täytyihän Oleńkan kertoa Andrzejlle ajaneensa hänen toverinsa
pellolle, jota varten hänen tuli saada soturi puolelleen. Sitäpaitsi tulija
tervehti niin vilpittömällä rakkaudella, että paha mieli suli kuin lumi
auringon paahteessa.

»Hän rakastaa minua… epäilemättä», — ajatteli Oleńka. Mutta

Andrzej sanoi:

— Minun oli siellä niin ikävä, että olin polttaa koko Upitan
päästäkseni mitä pikimmin luoksesi. Senkin upitalaiset!

— Olin jo rauhaton ja pelkäsin, että siellä on syntynyt tuima

taistelu.
Jumalan kiitos, että tulitte!

— Taistelu? Sotilaat iskivät vain vähäisen kaupunkilaisten

suonta…
 — Ja rauha palasi?

— Kohta kerron kaikki, silmäteräni, kunhan olen hiukan levähtänyt,

sillä olen väsyksissä. Oli kuinka täällä on lämmin ja niin suloista kuin
paratiisissa. Tässä tahtoisin istua ikäni ja katsella noita kauniita
silmiä… Mutta eipä olisi hullummaksi saada juoda jotakin lämmintä,
sillä ulkona on aikamoinen pakkanen.

— Käsken heti lämmittää teille viiniä.

— Lähetäpäs samalla lekkerillinen viinaa niille hirtehisille sinne

ulos ja anna heille lupa mennä talliin lämmittelemään. Viluisia ja
konttaisia ovat.

— Koska he ovat Kmicicin sotilaita, niin pidettäköön heistä hyvää

huolta.

Ja Oleńka hymyili niin, että Kmicicin sielua sykähdytti, ja poistui

hiljaa kuin kissa tupaan antamaan määräyksiä palvelijoille.

Kmicic rupesi astelemaan pitkin huonetta ja tuumimaan, miten hän

parhaiten kertoisi Oleńkalle, mitä Upitassa oli tapahtunut.

— Täytyy tunnustaa hänelle totuus, - jupisi hän. — Ei tässä muuta

neuvoksi… sillä muuten toverini nauraisivat minulle ja alkaisivat taas
puhua talutusnuorasta…

Ja hän käveli ja tuumi nyyhtäen viiksiään ja raapien korvallistaan.

Vihdoin hän tuli kärsimättömäksi, kun Oleńkaa ei kuulunut.

Tulipa silloin eräs poika tuoden kynttilää ja kumartaen hyvin

syvään, mennen samassa menojaan, ja hänen jäljessään itse ihana
emäntä kiiltävä tinalautanen kummassakin kädessä. Toisella
lautasella oli kannu täynnä höyryävää unkarilaista viiniä, toisella
lasinen tuoppi, jossa oli Kmicicien vaakuna. Ukko Billewicz oli saanut
tuopin kerran lahjaksi Andrzejn isältä.

Herra Andrzej harppasi emännän luo.

— Aha! — huudahti kavaljeeri. — Nyt ovat molemmat kätesi kiinni,

nyt et pelastu!

Ja Kmicic kumartui lautasten yli, ja Oleńka taivutti vaalean päänsä

taaksepäin suojanaan vain viinikannusta nouseva höyrypilvi.

— Kas sitä petturia! Annahan, hyvä mies, minun olla rauhassa,

muuten pudotan viinin!…

Mutta ritari ei antanut uhkauksen peloittaa itseään. Sitten hän

huudahti:

— Hyvä Jumala, sinun suloutesi sekoittaa järkeni!

— Se on tainnut sekaantua jo aikoja sitten… Istukaa, istukaa!

Kmicic istuutui tottelevasti. Oleńka täytti tuopin.

— Ja nyt haluan kuulla, miten tuomitsitte syyllisiä Upitassa.

— Upitassa? Kuin itse Salomon!

— Jumalan kiitos!… Tahtoisin, että kaikki paikkakuntalaiset

pitäisivät teitä oikeudenmukaisena miehenä. Mutta miten siellä kävi?

Kmicic joi viiniä, hengähti ja alkoi:

 — Minun täytyy kertoa alusta alkaen. Näin tapahtui: kaupunkilaiset
vaativat muonitusvaltakirjaa suurhetmanilta tai valtiovarainhoitajalta.
»Te», sanoivat he sotilaille, »olette vapaaehtoisia ettekä voi vaatia
mitään. Asunnon annamme teille armosta, mutta muonaa vasta
sitten, kun saamme varmuuden siitä, että se maksetaan.»

— Olivatko he oikeassa vai eivätkö?

— Lain mukaan he olivat oikeassa, mutta sotilailla oli sapelit, ja

kuten ennenkin oli nytkin oikeassa se, jolla sapeli oli. Ja sotilaat
sanoivat: »Kyllä me kohta kirjoitamme teille valtakirjat
selkänahkaanne!» Alkoi tappelu. Pormestari ja kaupunkilaiset
sulkeutuivat eräälle kadulle, ja minun mieheni hyökkäsivät,
paukauksia vaihdettiin. Sotilaat sytyttivät peloitukseksi kaksi vajaa
tuleen ja muutamia porvareita jo rauhoittivat…

— Mitenkä rauhoittivat?

— Joka saa sapelista pääkalloonsa, se vasten tahtoaankin

rauhoittuu.

— Hyvä Jumala, sehän on murhaa!

— Juuri silloin minä saavuin perille. Sotilaat tulivat heti luokseni

valittamaan kurjuutta, jota saivat syyttömästi kärsiä. »Vatsa on
tyhjä», sanoivat, »mitä tehdä?» Käskin pormestarin tulla luokseni.
Hän mietti kauan, mutta saapui vihdoin kolmen miehen kanssa, ja he
alkoivat heti itkeä: »Ei niillä valtakirjoilla olisi niin väliä ollut, mutta
miksi meitä tapetaan, miksi poltetaan kaupunkia? Me olisimme
antaneet heille hyvällä sekä ruokaa että juomaa, mutta he vaativat
lihaa, hunajaa ja muita herkkuja, ja me olemme itse köyhiä eikä ole
meillä sellaisia. Aiomme hakea turvaa oikeudelta, jolloin teidän
armonne vastatkoon sotilaistaan.»

— Jumala teitä palkitkoon, jos menettelitte oikeuden mukaisesti!

— huudahti Oleńka.

— Jos menettelin?…

Herra Andrzej vinkuroi kuin koulupoika, joka on joutunut kiinni

vilpistä, ja alkoi sivellä otsaansa.

— Kuningattareni!… Aarteeni! — alkoi hän vihdoin valittavalla

äänellä. — Älä vain suutu minulle…

— Mitä nyt taas olette tehnyt? — kysyi Oleńka rauhattomasti.

— Käskin antaa pormestarille ja hänen kolmelle neuvosmiehelleen

sata paria raippoja! — päästi herra Andrzej kuin yhdellä
henkäyksellä.

Oleńka ei vastannut mitään. Hän kiersi kätensä polviensa ympäri,

painoi päänsä alas ja vaipui ajatuksiinsa.

— Lyö pääni poikki! — huudahti Kmicic, — kunhan et vain suutu…

En ole vielä tunnustanut kaikkea…

— Ettekö vielä kaikkea? — huokasi Oleńka.

— Sitten he lähettivät Poniewieźiin apua hakemaan. Saapui sata

hölmöä solttua ja muutamia upseereita. Soltuille me annoimme heti
matkapassin, mutta upseereita — älkää Herran tähden vain suuttuko
— upseereita käskin ajamaan alastomina pitkin lunta, kuten kerran
herra Tumgratia Orszassa…
 Neiti Billewicz nosti päänsä; hänen ankarat silmänsä säihkyivät, ja
hänen kasvoilleen nousi puna.

— Teillä ei ole häpyä eikä omaatuntoa! — sanoi hän.

Kmicic katsoi häneen ihmetellen, oli hetken vaiti ja kysyi sitten

toisenlaisella äänellä:

— Puhutko tosissasi vaiko muuten vain?

— Tosissani! Sellainen teko sopii pakanalle, vaan ei ritarille!…

Tahtoisin suojella mainettanne, mutta nyt minua hävettää se, että
tuskin olette saapunut, kun jo kaikki paikkakuntalaiset osoittavat
teihin kuin rosvoon!

— Mitä minä teidän paikkakuntalaisistanne! Yksi rakki vartioi

kymmentä tupaa, ja sittenkin on sillä vähän työtä.

— Mutta yhdelläkään näistä tupalaisista ei ole häpeän tahraa

nimessään.
Yhtäkään ei ole oikeudessa tuomittu, paitsi teitä!

— Oh, älä sure sitä! Meidän valtakunnassamme on herra kukin,

jolla on miekka ja miehiä. Mitä he minulle mahtavat? Miksi heitä
pelkäisin?

— Jollette pelkää ketään, niin tietäkää, että minä pelkään Jumalan

vihaa… ja ihmisten kyyneleitä minä pelkään ja vääryyttä. Mutta
häpeätä en tahdo jakaa kenenkään kanssa! Vaikka olenkin heikko
tyttö, niin rakastan nimeni kunniaa enemmän kuin moni muu, joka
sanoo olevansa jalosukuinen ritari.
 — Kautta Jumalani, älä uhkaa minua rukkasilla, sillä et tunne
minua vielä!

— Oh, isoisäni varmaan ei myöskään teitä tuntenut!

Kmicicin silmät alkoivat säihkyä, mutta Oleńkassa alkoi

Billewiczien veri kiehua.

— Uhatkaa minua vain! — sanoi tyttö rohkeasti, — minä en

pelkää, vaikka olenkin yksin ja teillä on koko komppania roistoja
käskettävänänne! Oikeus on minun turvani!… Luuletteko, etten tiedä
teidän Lubiczissa ampuneen maaliin Billewiczien muotokuviin ja
viettäneen palvelustyttöjen kanssa irstasta elämää?… Ette tunne
minua, jos luulette minun nöyrästi taipuvan. Vaadin teiltä
kunniallisuutta, eikä sitä voi mikään testamentti estää… Päinvastoin,
isoisäni tahto oli, että minusta tulisi rehellisen miehen vaimo.

Kmicic häpesi nähtävästi tapahtumia Lubiczissa, koska hän painoi

päänsä alas ja kysyi hiljaisella äänellä:

— Kuka on puhunut sinulle siitä maaliinampumisesta?

— Koko paikkakunta siitä puhuu.

— Kyllä minä vielä näytän niille sarkatakeille, — virkkoi Kmicic

synkästi. — Mutta se tapahtui kaikki humalassa… ja silloin soturit
eivät kysy mitä saa tehdä, mitä ei. Ja mitä palvelustyttöihin tulee, niin
en minä ainakaan niitä sisälle tuonut.

— Tiedän, että ne häpeämättömät roistot houkuttelivat…

— He eivät ole roistoja, vaan minun upseereitani…

 - Mutta minä ajoin nuo teidän upseerinne talostani ulos!

Oleńka odotti vihan purkausta, mutta ihmeekseen hän huomasi,

että upseerien ulosajo ei herättänyt pahaa verta, vaan päinvastoin
iloa.

— Vai ajoit sinä heidät ulos?

— Ajoin.

— Ja he menivät?

— Menivät.

— Jumaliste, sinussa on ritarin verta! Se on minusta julman

hauskaa… sillä sellaisten poikain kanssa on leikki kaukana. Moni on
saanut maksaa pahasti. Kyllä he tietävät, kuka Kmicic on! He
tottelivat nätisti kuin karitsat! Ja miksi? Minua pelkäsivät!

Ja herra Andrzej katsoi Oleńkaan tyytyväisesti alkaen kierrellä

viiksiään. Mutta tämä mielenmuutos ja tyytyväisyys kiusoitti tyttöä
yhä enemmän, ja hän sanoi:

— Teidän täytyy valita minun ja heidän välillä! Kmicic ei odottanut

tällaista ankaruutta ja vastasi vain huolettomasti, melkeinpä iloisesti:

— Mitäs minä tässä valitsemaan, kun pidän sekä sinut että heidät.
Täällä Wodoktyssa voit tehdä mitä haluat, mutta jos minun
kumppanini eivät ole tehneet sinulle mitään pahaa, niin miksi ajaisin
heidät pois? Neitiseni ei näy käsittävän, mitä merkitsee taisteleminen
saman lipun alla samassa sodassa… Mikään sukulaisuus ei solmi
sellaista toveruutta kuin yhteinen sodankäynti. Ainakin tuhat kertaa
he ovat henkeni pelastaneet. Laki vainoaa heitä — siis sitä suurempi
syy on minulla suojella heitä. He ovat kaikki aatelissukua, paitsi
Zend, josta piru selvän ottakoon, mutta sellaista hevosten
kasvattajaa et löydä koko valtakunnasta. Muuten, jos kuulisit, kuinka
hän matkii kaikenlaisia petoja ja lintuja, niin varmaan pitäisit hänestä.

Herra Andrzej rupesi nauramaan tavalla sellaisella kuin heidän

välillään ei olisi koskaan ollut vähintäkään väärinkäsitystä, ja Oleńka
väänsi käsiään nähdessään kuinka tuo kapinallinen luonne luisui
hänen käsistään. Kaikki mitä hän oli puhunut hänelle ihmisten
mielipiteestä, kunniattomuudesta ja siitä, että kaikella pitää olla jokin
määrä, kaikki se kimposi hänestä takaisin kuin nuoli haarniskasta.
Tämän soturin heräämätön omatunto ei antanut vastakaikua
Oleńkan mielipahalle, jota jokainen vääryys, jokainen häpeällinen
ilkityö oli kasvattanut. Mitenkä häneen voisi vaikuttaa, mitenkä saada
hänet vakuutetuksi?

— Tapahtukoon Jumalan tahto! — sanoi Oleńka vihdoin. — Koska

minusta kieltäydytte, niin tiemme eroavat! Kyllä Jumala suojelee
minua orpoa!

— Minäkö kieltäytyisin sinusta? — kysyi Kmicic hämmästyneenä.

— Niin; jollette sanoin, niin ainakin töin… jollette te minusta, niin

minä teistä… Minä en ikänä mene naimisiin miehen kanssa, jolla on
ihmisten kyyneleitä ja verta omallatunnollaan, ja jota sormella
osoittaen sanotaan rosvoksi ja petturiksi!

— Petturiksi? Älä saata minua tekemään jotakin, jota voisin katua.

Lyököön salama minut heti kuoliaaksi, nylkeköön piru minut, jos olen
petturi, minä, joka olen puolustanut isänmaata silloin, kun kaikki
muut ovat laskeneet kätensä!
 — Te olette puolustavinanne, mutta teette kuin vihollinen: hävitätte
sitä, rääkkäätte kansalaisia, rikotte sekä Jumalaa että ihmisiä
vastaan. Ei! Vaikka sydämeni särkyisi, niin en huoli sellaisesta
miehestä!

— Älä puhu noin, muuten tulen hulluksi! Kaikkien pyhimysten

nimessä, jollet suostu hyvällä, niin minä otan sinut kuitenkin, vaikka
kaikki nuo aateliset, vaikka Radziwillit, vaikkapa itse kuningas ja
kaikki paholaiset sarvineen puolustaisivat sinua minua vastaan,
vaikka minun täytyisi myydä sieluni pirulle…

— Älkää kutsuko pahoja henkiä, sillä ne voisivat kuulla! —

huudahti
Oleńka tehden käsillään suojelevia liikkeitä.

— Mitä minulta vaadit?

— Kunniallisuutta!

Molemmat vaikenivat, ja hiljaisuus seurasi. Kuului vain herra

Andrzejn raskas hengitys. Oleńkan viimeiset sanat olivat kuitenkin
puhkaisseet sen panssarin, joka ympäröi hänen omaatuntoaan. Hän
tunsi nöyryytystä, eikä tiennyt mitä sanoa, miten puolustautua. Hän
alkoi kiivain askelin kulkea edestakaisin huoneessa Oleńkan
istuessa liikkumattomana. Heidän yllään riippui eripuraisuuden ja
vihan pilvi. Heidän oli kiusallista olla nyt kahden kesken, ja pitkä
vaitiolo alkoi tuntua yhä sietämättömämmältä.

— Hyvästi! — sanoi Kmicic äkkiä.

— Lähtekää, ja johtakoon Jumala askeleitanne! — vastasi Oleńka.

 — Minä lähden. Katkera oli juoma, jonka minulle tarjosit, karvas oli
leipä! Etikkaa olet minulle täällä juottanut!

— Ja te luulette juottaneenne minulle hunajaa? — vastasi Oleńka

itkunsekaisella äänellä.

— Hyvästi!

— Hyvästi!…

Kmicic astui ovea kohti, mutta kääntyi äkisti ympäri, riensi Oleńkan
luo, tarttui hänen kumpaankin käteensä ja sanoi:

— Kristuksen nimessä! Tahdotko, että minä kuolleena syöksyisin

hevoseltani maahan?

Oleńka hyrskähti itkuun. Andrzej kiersi käsivartensa tytön ympäri

ja syleili tuota hytkähtelevää vartaloa hokien hampaittensa välistä:

— Lyö minua, lyö, älä sääli!… Herkeä jo itkemästä, rakas Oleńka!

Minä teen mitä vain haluat. Minä lähetän ne pois… sovitan Upitan
asian… minä alan elää toisin… sillä minä rakastan sinua… Hyvä
Jumala, sydämeni on haljeta… minä teen kaikki, kunhan et vain
itke… ja rakastat minua edelleen…

Näin hän neitoaan rauhoitteli ja lohdutti. Oleńka pyyhki kyynelensä

ja sanoi:

— Lähtekää nyt. Kyllä Jumala sovittaa välimme. Sydämessäni ei

ole vihaa… vaan tuskaa…

Kuu kumotti jo korkealla yli valkoisten kenttien, kun herra Andrzej

ajoi joukkonsa etunenässä Lubicziin. Hänen joukkonsa kiemurteli
kuin käärme leveätä tietä pitkin. He ajoivat ensin Wolmontowiczeen,
mutta sieltä jäätyneitten soitten yli oikotietä pitkin.

Vääpeli Soroka lähestyi herra Andrzejta ja kysyi:

— Herra ratsumestari, mihin me majoitumme Lubiczissa?

— Pois tieltä! — vastasi Kmicic ja ajoi edelle sanomatta

kenellekään mitään. Hänen sydämessään kamppailivat suru ja viha;
toisinaan hän tunsi suuttumusta omaa itseään kohtaan. Tämä oli
ensimmäinen yö hänen elämässään, jolloin hän teki tiliä
omantuntonsa kanssa, ja tämä painosti häntä kovemmin kuin
raskain haarniska. Maine tahrattuna hän oli saapunut näille maille, ja
mitä hän oli tehnyt korjatakseen sitä? Jo ensimmäisenä päivänä hän
oli antanut ammuskella ja viettää irstasta elämää Lubiczissa. Sitten:
sotilaat olivat tehneet vääryyttä Vielä pahempaa: hän oli hyökännyt
Poniewieźin viranomaisten kimppuun, kaatanut miehet, ajanut
upseereita alastomina pakkasessa… Häntä vastaan tullaan tästä
nostamaan oikeusjuttu, ja hän häviää. Eikä hän voi nyt, kuten ennen,
haalia kokoon asestettua roskajoukkoa ja nauraa korkealle
oikeudelle, sillä hän aikoo naida, asettua Wodoktyyn asumaan ja
ottaa vastaan viran vakituisessa armeijassa. Ja vaikkapa hän
välttäisikin tuomion, niin kaikki nämä ilkityöt, jotka eivät ole
arvokkaalle soturille sopivia, tuottaisivat hänelle kuitenkin
rangaistuksen. Ehkä pahat työt voitaisiinkin sovittaa, mutta muisto
niistä tulisi kuitenkin elämään ihmisten mielissä, hänen
omassatunnossaan ja Oleńkan sydämessä…

Hän muisteli, ettei Oleńka ollut kuitenkaan ajanut häntä luotaan,

vaan olipa tytön silmistä saattanut lukea anteeksiantamusta, ja
Oleńka oli hänestä hyvä kuin enkeli. Hänen teki silloin mielensä
kääntyä ympäri, ajaa minkä hevosesta lähtee, heittäytyä Oleńkan
jalkain juureen, pyytää anteeksi ja suudella niitä suloisia silmiä,
joitten kyynelet olivat tänään hänenkin kasvojaan kostuttaneet.

Eipä puuttunut paljoa, ettei hän purskahtanut itkemään, ja hän

tunsi, ettei ollut eläessään rakastanut ketään niin kovasti kuin tuota
tyttöä. »Vannon kautta Pyhän Neitsyen», — ajatteli hän, — »että
teen kaikki, mitä hän tahtoo. Minä annan kumppaneilleni runsaat
lahjat ja lähetän heidät sitten maailman ääriin, sillä totta on, että he
johdattavat minut pahaan.» Juolahtipa miehen mieleen, että
Lubiczissa hän varmaan tapaa heidät humalassa tai rehkimässä
tyttöjen kanssa, ja hänet valtasi sellainen viha, että hän olisi
hakannut maahan omat soturinsakin.

— Kyllä minä heille näytän! — mutisi hän. — Vielä eivät ole minua
tällaisena nähneet…

Ja hän kannusti hevostaan vimmatusti ja kiskoi ohjaksista. Soroka,

joka äkkäsi sen, huomautti sotilaille:

— Nyt on ratsumestari ärjyllä päällä. Jumala varjelkoon

joutumasta hänen kynsiinsä!

Herra Andrzej oli todella raivoissaan. Ympärillä vallitsi syvä

hiljaisuus. Kuu kumotti kirkkaasti, tuhannet tähdet tuikkivat, tuulen
henki ei hievahduttanut puitten oksia — mutta ritarin sydämessä
raivosi myrsky. Matka Lubicziin tuntui hänestä pitemmältä kuin
koskaan. Synkät metsät ja valkeat kentät herättivät hänessä pelkoa,
jollaista hän ei ollut vielä tuntenut. Sitäpaitsi painosti häntä
väsymyskin, sillä koko edellisen yön hän oli viettänyt Upitassa
helussa ja melussa. Mutta hän päätti voittaa sekä väsymyksen että
mielenapeuden ja kääntyi joukkoon päin huutaen:
 — Täyttä vauhtia!

Hän singahti lentoon kuin nuoli, ja koko joukko seurasi hänen

kintereillään. He kiitivät halki metsien ja tasankojen kuin lauma
kummittelevia ristiritareja, joita samogitialaisten sanojen mukaan
saattaa nähdä lentävän ilmassa kirkkaina, kuutamoisina öinä
ennustaen sotaa ja onnettomuutta. Kavioitten kopse kiiri heidän
edellään ja jäljessään, ja hevoset alkoivat höyrytä. Vasta kun
Lubiczin lumiset katot alkoivat häämöttää, he hiljensivät vauhtia.

Kartanon portti oli selkoisen selällään. Kmicic ihmetteli, ettei

kukaan tullut ulos katsomaan tulijoita, vaikka koko pihamaa täyttyi
hevosista ja miehistä. Hän oli odottanut näkevänsä ikkunat
valaistuina ja kuulevansa Uhlikin tshekanikan säveleitä ja hurjaa
humua. Mutta ainoastaan ruokasalin kahden ikkunan läpi tuikahteli
himmeä tuli; muuten oli aivan pimeätä, hiljaista, kolkkoa. Vääpeli
Soroka hyppäsi ensimmäisenä hevosen selästä ja astui
ratsumestarin luo pitämään jalustinta.

— Menkää nukkumaan! — sanoi Kmicic. — Väentupa täyteen,

loput tallinvajaan! Hevoset talliin; heiniä on ladossa!

— Ymmärrän! — vastasi vääpeli.

Kmicic astui hevosen selästä alas. Eteisen ovi oli aivan auki ja
eteisessä kylmä kuin pihalla.

— Hoi! Onko siellä ketään? — huusi Kmicic. Ei vastausta.

— Hoi! — huusi hän vielä kovemmin. Hiljaista.

— Tukkihumalassa ovat! — murahti Andrzej. Ja hänet valtasi

sellainen kiukku, että hän alkoi purra hammasta. Matkalla Lubicziin
hän oli vavissut vihasta ajatellessaan tapaavansa kumppanit
juomassa ja irstailemassa, mutta nyt tämä hiljaisuus kiusoitti häntä
vieläkin enemmän.

Hän astui ruokasaliin. Suurella pöydällä paloi savuava talikynttilä

levittäen ympärilleen punertavaa hohdetta. Ilma, joka tulvahti
avatusta ovesta, sai kynttilän liekin lepattamaan, niin ettei herra
Andrzej ensinnä nähnyt mitään. Vasta kun lepatus oli laannut,
huomasi hän seinän vieressä jonon makaavia ihmisiä.

— Ovatko he juoneet itsensä kuoliaiksi, vai mitä? — mutisi hän

rauhattomasti.

Hän astui lähimmän makaavan luo. Kasvoja hän ei voinut nähdä,

ne olivat varjossa, mutta valkoisesta vyöstä ja valkoisesta
tshekanikan kotelosta hän tunsi, että se oli herra Uhlik, ja alkoi
kursailematta potkia häntä jalallaan.

— Ylös, naudat! Ylös!…

Mutta herra Uhlik makasi liikkumatta, kädet kylkiä pitkin, ja yhtä

liikkumatta olivat muutkin. Kukaan ei haukotellut, ei ojennellut, ei
herännyt, ei huutanut. Herra Kmicic pani merkille, että kaikki
makasivat selällään samassa asennossa, ja kauhea aavistus juolahti
hänen mieleensä.

Hän syöksyi pöydän luo, otti vapisevin käsin talikynttilän ja valaisi

sillä makaavien kasvoja.

Hänen hiuksensa nousivat pystyyn, sillä näky oli kerrassaan

hirvittävä… Uhlikin saattoi tuntea vain valkoisesta vyöstään, sillä
kasvot ja pää olivat yhtenä muodottomana, verisenä massana ilman
silmiä, nenää ja suuta; pitkät viikset vain pistivät esiin tästä
hirvittävästä läjästä. Herra Kmicic valaisi seuraavia… Toisena rivissä
makasi Zend hampaat purtuina yhteen ja silmät, joissa vieläkin
kuvastui kuoleman kammo, pullistuneina ulos kuopistaan.
Kolmannen, Ranickin, silmät olivat ummessa, ja kasvot täynnä
valkoisia, punaisia ja mustia täpliä. Herra Kmicic valaisi edelleen…
Neljäntenä oli herra Kokosinski, rakkain Kmicicin kumppaneista, sillä
olivathan he vanhoja naapureita. Hän näytti nukkuvan rauhallisesti,
mutta kaulassa oli ammottava haava. Viidentenä virui
jättiläiskasvuinen Kulwiec-Hippocentaurus, nuttu rinnan kohdalta
avattuna ja pää muodottomaksi ruhjottuna. Herra Kmicic vei kynttilän
kunkin kasvoille, ja kun hän vihdoin katseli kuudetta, Rekucia, näytti
hänestä kuin onnettoman silmäluomet olisivat hiukan liikahtaneet.

Hän laski talikynttilän lattialle ja ravisti haavoitettua hiukan.

— Rekuc, Rekuc! — huusi hän. — Se olen minä, Kmicic!…

Haavoittuneen kasvot alkoivat liikkua, silmät ja huulet avautuivat,

mutta sulkeutuivat kohta jälleen.

— Se olen minä! — toisti Kmicic. Rekucin silmät avautuivat nyt

kokonaan. Hän tunsi ystävänsä ja voihki hiljaa:

— Jendrus!… Pappia!…

— Kuka on murhannut teidät?! — huusi Kmicic tarttuen tukkaansa.

— Bu-try-mit… — voihki Rekuc tuskin kuuluvasti.

Sitten hän ojensi itseään, jäykistyi, silmät sammuivat — ja hän oli

kuollut.
 Kmicic meni ääneti pöydän luo, laski sille kynttilän, istuutui tuolille
ja alkoi käsillään hieroa kasvojaan kuin herännyt, joka ei vielä
itsekään tiedä, onko hän valveilla vai näkeekö unta.

Sitten hän katsoi taas ruumiita, jotka makasivat lattialla

hämärässä. Kylmä hiki pusertui hänen otsalleen, hiukset nousivat
pystyyn, ja hän huusi yht'äkkiä niin julmasti, että ikkunaruudut
helisivät kehyksissään:

— Tänne! Miehet! Tänne!

Väentuvassa nukkuvat sotilaat kuulivat huudon ja karkasivat saliin.

Kmicic osoitti ruumiita seinän vieressä.

— Murhatut! Murhatut! — sanoi hän käheällä äänellä.

Sotilaat juoksivat katsomaan ruumiita; toiset heistä sytyttivät

päreen, jolla valaisivat vainajain kasvoja. Ensimmäistä
hämmästyksen hetkeä seurasi melua ja huutoja. Tulivatpa jo nekin,
jotka olivat joutuneet talliin nukkumaan. Koko talo oli valaistu, miehiä
kuhisi, ja tässä huutojen, kysymysten ja liikkeitten sekamelskassa
makasivat vain murhatut — vastoin tapaansa — rauhallisina ja
välinpitämättöminä kaikesta. Heidän sielunsa olivat kaikonneet
kauaksi pois; ei sotatorvi eikä maljojen kilinä olisi saanut enää
heidän ruumiitaan liikkeelle.

Sotilaitten laumasta kuului yhä useammin uhkauksia ja kirouksia.

Kmicic, joka tähän saakka oli ollut kuin tajuton, ryntäsi yht'äkkiä
pystyyn ja ärjäisi:

— Hevosille!
 Kaikki hyökkäsivät ovea kohti. Tuskin oli puolta tuntia kulunut, kun
satakunta ratsumiestä kiiti täyttä laukkaa leveätä, lumista tietä pitkin,
ja heidän etunenässään herra Andrzej kuin paholaisen riivaamana,
lakitta ja paljastettu miekka kädessä. Yön hiljaisuudessa kajahteli
villejä huudahduksia:

— Lyökää! Surmatkaa!…

Kuu oli juuri kohonnut öisellä taipalellaan korkeimmilleen, kun sen

hohde alkoi sulautua punertavaan valoon, joka näytti nousevan kuin
maasta. Vähitellen muuttui taivas yhä punaisemmaksi, ja vihdoin
näkyi koko seutu punertavassa valaistuksessa. Koko Butrymien
asuma laaja kylä oli yhtenä tulimerenä, ja Kmicicin villit soturit kiitivät
ympäri halki savupilvien, savuavien raunioitten ja murhasivat kauhun
turruttamaa kansaa…

Läheisten kylien asukkaat heräsivät unestaan. Missä suurempina,

missä pienempinä joukkoina kokoontui kansaa teille ja talojen
edustoille katsomaan kohti palopaikkaa ja vaihtamaan tuskallisia
huomautuksia: »Vihollinen on kai tunkeutunut Volmontowiczeen ja
polttaa kylää… Tuo ei ole mikään tavallinen tulipalo!»

Laukaukset, jotka silloin tällöin kajahtelivat palopaikalta päin,

vahvistivat tällaisia otaksumisia.

— Lähtekäämme auttamaan! — kehoittivat rohkeammat. —

Älkäämme antako veljiemme sortua!…

Kun vanhemmat näin haastelivat, olivat nuoremmat jo nousseet

hevosten selkään. Krakinowissa ja Upitassa soitettiin kirkonkelloja.
 Wodoktyssa heräsi Aleksandra-neiti siihen, että joku koputti hiljaa
oveen.

— Oleńka! Nouse! — sanoi neiti Franciszka Kulwiec.

— Tule sisälle, täti! Mitä on tapahtunut?

— Wolmontowicze palaa! Kuuluu laukauksia ihan tänne saakka!

Siellä taistellaan! Jumala, ole meille armollinen!

Oleńkalta pääsi kauhun huudahdus. Hän hyppäsi vuoteestaan ja

alkoi pukeutua kiireisesti. Hänen ruumiinsa vapisi kuin kuumeessa.
Hän yksin aavisti heti, mikä vihollinen oli hyökännyt onnettomien
Butrymien kimppuun.

Hetkisen kuluttua tulivat unesta säikähtyneet tytöt itkien sisään.

Oleńka polvistui pyhimyksen kuvan eteen, ja muut seurasivat hänen
esimerkkiään. Kaikki alkoivat lukea rukousta kuolevain puolesta.

He olivat ehtineet tuskin puoliväliin rukousta, kun eteisen ovelta

kuului kovaa kolkutusta. Tytöt hypähtivät pystyyn, ja pelokas
huudahdus nousi heidän rinnoistaan.

— Älkää avatko! Älkää avatko!

Kolkutus kuului kahta kovemmin, ja saattoi jo odottaa, että ovi

tuossa tuokiossa romahtaa sisään. Ajopoika Kostek syöksyi
huoneeseen keskelle tyttöjen parvea.

— Armollinen neiti! — huusi hän. — Joku kolkuttaa oveen!

Avaanko?

— Onko hän yksin?

 — Yksin on.

— Mene avaamaan!

Poika riensi ulos. Oleńka otti kynttilän ja meni ruokasaliin. Neiti

Kulwiec ja tytöt seurasivat häntä.

Hän oli tuskin ennättänyt laskea kynttilän pöydälle, kun eteisestä

kuului aseitten kalinaa, ovi narahti, ja naisten eteen ilmaantui herra
Kmicic kauhean näköisenä, verisenä, savun mustaamana,
huohottaen ja silmissä mieletön ilme.

— Hevoseni kaatui metsässä!… — huusi hän. — He ajavat minua

takaa!…

Aleksandra-neiti katsoi häntä suoraan silmiin ja kysyi:

— Oletteko polttaneet Wolmontowiczen?

— Olemme!…

Hän aikoi sanoa vielä jotakin, mutta ulkoa kuului samassa huutoa
ja kavioiden kapsetta, mikä lähestyi nopeasti.

— Paholaiset tulevat ottamaan sieluani!… Hyvä on! — huusi

Kmicic kuin pyörryksissä.

Aleksandra-neiti kääntyi tyttöjen puoleen sanoen:

— Jos kysytään, niin sanokaa, ettei täällä ole ketään. Menkää nyt
tupaan!

Sitten hän kääntyi Kmiciciin päin ja sanoi osoittaen viereistä

huonetta: